Blogger järjesti kuvat uusimmasta vanhempaan ja en jaksa yksitellen muuttaa järjestystä. Jos katselee kuvia, niin järjestyksellähän ei ole väliä. Jos haluaa kronologisen matkakuvauksen, niin suosittelen aloittamaan postauksen lopusta. Kyllä se Päijänne vaan on hieno, ei ihme, jos se sai äskettäin top 5 sijoituksen maailman järvien rankeerauksesta. Veden kirkkautta arvosti taas, kun kävi hieman sameimmissa vesissä Lahden suunnalla.
Kaksi ja puoli viikkoa tuli seikkailtua Päijänteellä myös heinäkuussa. Yhteensä viisi viikkoa täydellistä lomaa, uusia ja vanhoja satamia, aurinkoa ja vesisadetta. Paljon kauniita auringonlaskuja ja heijastuksia vedessä, kauniita luoonnonhelmiä piisaa järvisuomessa. Omalta osalta purjehdus loppui Ykskoivu-Padasjoki-legiin torstaina. Perjantaina oli miehistön vaihdos, minä poistuin koirien kanssa Kikatellasta ja poikamme tuli kaverinsa kanssa tilalle osallistuakseen Päijännepurjehdukseen.
Hienoja polkuja ja hiekkarantaakin.
Lahden pursiseuran sataman lisäksi saaren toisessa päässä oli kaislikon suojaamana pieni laguuni.
Kummelin ja koirien takana on Kirkkosalmi ja Kelvenne. Siitä tuli mentyä useasti ja nähtiin, että täydeltä näytti Ykskoivussa.
Vielä ehdimme tutustuä Ykskoivuun ennen Padasjoelle menoa. Olimme tänäkin kesänä kolmasti aikoneet mennä tsekkaamaan tämän sataman. Satama oli kahden kapean niemen välisessä lahdessa.
Vesilelut oli matkassa mutta emme taineet ehtiä niitä muualla käyttää tällä retkellä.
Seuraava kohde oli taas lyhyen matkan päässä, menimme Linnasaaren luotojen kallioista nauttimaan.
Löysimme hyvät polut lähistöltä ja kev ään ensimm'äiset kanttarellitkin. Vanasta siis mukavan nautiskelella aurinkoisesta päivästä veneen kannella ennen siirtymistä eteenpäin.
IlolaInn oli yksi tämän reissun iloisista yllätyksistä. Pieni viihtyisä satama, siistit tilat, kaunis ympäristö ja savuton terassi oli luxusta isojen savuisten terassien jälkeen. Täydet pisteet tälle satamalle.
Kelventeeltä pääsimme aika sutjakkaasti Sysmän Suopellon Ilolaan, joka oli vielä meiltä näkemättä.
Sadepäivä katoksen alla veneessä.
Vietimme sateisen päivän Karhunkämmenessä ja tukkasotkapoikue järjesti upeita lento- ja sukellusnäytöksiä jokaisen veneen vieressä. Harmi, etten ehtinyt videoida.
Vääksystä matka eteni aika vaisusti Pulkkilanharjulle asti, jonka jälkeen tuuli virisi niin, että pääsimme mukavaa vauhtia Kelventeelle.
Aurinkoharjulta palatessa piti löytää vilvottelupaikka koirille. Venerannasta löysimme mukavan nuoren sammaritytön Vanalle kaveriksi. Ennen lähtöä tankkasimme itsemme täyteen Jalmarin terarssilla herkullisella grillibuffa-annoksella. Olipa hyvää!
Paluumatkalla kävelin mäen ylälaidan Lahden puoleisia polkuja. Polku kiersi jyrkkien rinteiden vierustalla.
Aurinkoharjulta näkymä Päijänteen suuntaan
Laavu ja näköalatorni
Nyt meillä oli aikaa turisteilla Vääksyssä. Vaikka olikin helteinen päivä, lähdin koirien kanssa näköalakävelylle Aurinkovuorelle. Hienot reitit oli, kannatti kavuta ylös.
Onneksi lounaan jälkeen tuuli virkosi ja pääsimme suht mukavalla vauhdilla Vääksyyn ja koirat pääsi Vääksyn koirarannalle.
Meille kävi samalla lailla kuin Heinolasta käsin, pysähdyimme syömään Lahden omalle virkistysalueelle, Selkäsaareen, jonka laavulta oli vielä hyvät näkymät Lahteen. Kuvan uimari pyydystää aaltoja kuitenkin Selkäsaaren toisella laidalla.
Lahti lahdelta päin kuvattuna. Kun lähdimme Lahdesta takaisin Vääksyn suuntaan saimme yllä olevien kuvian maisemat "repeattinä" useamman kerran, taas kerran luovimme. Tuulta oli kuitenkin sen verran, että pääsimme ilman moottoria eteenpäin, joskin hitaasti.
Sataman viereisessä puistossa taisi pari tyyppiä yrittää naamioitua patsatsen joukkoon.
Kikatella on kovin pieni sataman rannassa. Satamasta oli lyhyt matka kaikkialle; hyppyrimaelle keskustan puistoihin ja satamatorille. Torilla osuimme Helmin kioskille, Vääksyn jäätelötehtaan artesaanijäätelöiden valikoimaan. Reissun parhaat jätskit löytyivät tuosta kioskista, kerrankin koko valikoima oli laktoosition, niin että lat´ktoosikkokin pääsi valitsemaan.
Purjehdussää ei ollut kovin kummoinen Vääksyn jälkeen, ajoimme moottorilla Lahteen pienten poikien mennessä nukkumaan veneessä. Turisteilimme yhden kokonaisen päivän Lahdessa. Valkoposkihanhia oli kovasti puistoissa ja rannalla.
Poikkesimme pieneen Hännyssaareen iltapäivällä. Laitoimme ruokaa ja me kaikki neljä uimme veneestä käsin. Rannat olivat kivisiä ja liukkaita pikkuihmisille.
Sama homma veneestä katsottuna.
Seuraavana aamuna matkalla uimarannalle ja puistoihin katsoimme sulkua maista käsin, isojen alusten tai purjeveneiden takia sulun ylittävä tie suljettiin ja silta avautui kanavaliikenteelle ja keskeytti maantieliikenteen.
Vääksyn satamaan ehdimme illaksi.
Kalkkisten kanava oli pitkä ja veden korkeuden ero vain metri Päijänteesen, joten aika huomaamaton oli veden nousu tai lasku, venettä ei tarvinnut edes sitoa paikoilleen. Me päätimme kiivetä maihin katsomaan kanavaa tarkemmin. Punainen valo vaihtui juuri, kun olimme sulkuun menossa ja Kikatella joutui odottamaan seuraavaan avautumista
Gasti viihtyi oikein hyvin veneessä; kolmevuotias viihtyi Raymarinen näytön ääressä suurimman osan kannella ollessaan. Isoveli osasi jo kiikaroida maisemia.
Kalkkisten satamassa oli hieman tilanne päällä, kuvan toinen vene vasemmalta oli uppoamassa. Yritimme parin muun leiriytyjän kanssa selvittää tilannetta. Loppujen lopuksi poliisille soiton kautta paikallinen apu saapui paikalle ja palokunta loppujen lopuksi tyhjensi veneen. Meidän lähtiessä veneen omistaja oli tietoinen tilanteesta ja tulossa pelastamaan veneensä.
Heinolan jälkeen suuntasimme uudestaan Kalkkisiin, missä odotimme uutta gastia veneeseen.
Emme ehtineet kuitenkaan nauttia sileistä kallioista. Huomasimme, että sataman sähkötolpan avain oli jäänyt miehen taskuun, joten siirryimme lahden toiselle puolelle mantereen puolelle, mistä hän pystyi vielä kerran nauttimaan Heinolan polkuverkostosta ja 9 kilsan lenkillä avaimet palautuivat satamaan. Me taas saimme koirien kanssa nauttia osasta tuota polkua ja keskittyä kalliolta avautuviin maisemiin.
Pirttisaaressa Heinolan edustalla oli hienot tasaiset taukokalliot, joiden kupeessa lounastimme maanantaina.
Rautatiesillan kupeessa ollut Bistro Pesula, Tango & Matto suorastaan kutsui vieraaksi. Menukin näytti kutsuvalta. Vierailu tähän Välimerelliseen paikkaan jäi nyt odottamaan seuraavaa kertaa.
Heinolassa oli kanadanhanhia, isoja pesueita. Joka paikassa Luhangasta etelään sai katsoa mihin astui.
Hanhistalkkaaja
Myös paluumatkalla jonkun oli pakko uida.
Tähtisillan kupeeseen kävelimme.
Heinolan satamasta oli hienot polut kävellä rantoja pitkin sekä etelään että pohjoiseen. Kun sade sunnuntaina loppui viiden maissa, suuntasin koirien kanssa pohjoiseen. Hienoja poukamia piisasi koirille.
Ukkosvaroitusten takia jäimme pariksi päiväksi nauttimaan suojaisesta satamasta. Eipä ollut ollenkaan huonompi valinta. Satamapalvelut toimi erinomaisesti, huoltotilat olivat todella siistit ja RantaCasinossa söin reissun parhaan Halloumisalaatin ja hinnatkin olivat edulliset.
Kalkkisista matka jatkui Heinolaan.
Kalkkisten kanavalle oli lyhyt matka ystävämme mökiltä ja tapasimme ystävämme pian uudestaan Kalkkisten kyläpäivillä, jotka olivat kuulemma normaalia vaatimattomammat. Paljon oli väkeä liikkeellä, tien varret täynnä pysäköityjä autoja ja kävimme vielä yhdessä syömässä nuorisoseuran suositun ja herkullisen buffetlounaan.
Aamupäivällä lähdimme aika uhkaavassa kelissä kohti Pulkkilanharjua ja ystävämme mökkiä. Matka sujui vuorottain nohevasti ja ei sujunut. Loppujen lopuksi ehdimme ihan säälliseen aikaan nauttimaan ystävämme vieraanvaraisuudesta. Koko alkumatkan piposta oli paljon iloa, kun sen kerran laittoi päähänsä, niin sitä ei halunnut päästään ottaa.
Yöksi päädyimme Lehtistensaareen, missä tuli ikuistettua ilta-auringon värit.
Poikkesimme Judinsalon jälkeen Madesaareen pienelle jaloittelulle ja iltapalalle.
Vuoretsalossa oli kaunis ilta. Kun palasin iltalenkiltä koirien kanssa, niin lahti oli kullan keltainen. Aina ei kuitenkaan ole puhelin taskussa, niin jäi uskomaton näky tallentamatta. Torstaiaamusta jatkoimme matkaa etelään. Iltapäivällä suunnistimme Pihlajakoskelle, ja saimme valmista ruokaa eteemme Wonkamiehessä.
Seuraavana aamuna ei ollut tuulen virettä, niin vietimme aamupäivän Kuminassa kävellen ja lounastellen, vasta iltapäivällä lähdimme Vuoretsaloon.
Kanervikon jälkeen oli pieni ikimetsäosuus.
Lähdimme matkaan tiistaina aamusta. Sää oli sen verran mukava, että söimme lounasta Korpilahden venekerhon Kalliosaaressa. Illalla pääsimme Kuminaan ja löysin vihdoin merkatun polun ja maasto oli kaunis ja vaihteleva. Tosin meitä vastaan tullut marjasadon "katsastaja" oli sitä mieltä, että löytämäni merkit olivat metsähakkuun markkeerauksia. Polku siinä kuitenkin oli. Kuvan kaltaista upeata kanervikkoa en ole ennen nähnytkään.
