Jyväsjärven jäät lähdössä 26.4

Nämä kaikki kuvat ovat samalta illallta, ei ihan uskoisi, aurinko ja valo ja kuvakulma!

Järven länsipäädyssä, Korkeakoskelta tulossa

Tässä ehkä totuudenmukaisin kuva, sekä että!

Missä on Lutakon aukion asfaltin ja Jyväsjärven raja?

 

Pääsiäistä Pärnävaaralla

Maaliskuussa katsottiin, että Pärnävaara voisi olla hyvä kohde pääsiäseksi ja  onnistuttiinkin saamaan siisti hyvin varustettu mökki ihan latujen ja polkujen vierestä. Sääkin oli huomattavasti suotuisampi kuin edellisellä reissulla. Aurinkoa piisasi päivästä toiseen. Nyt seurana oli Helsingin lapsoset ja Joensuun vauvaakin päästiin tapaamaan useampaan otteeseen. 

Suoraviivaista menoamme Höytiäisellä, toiset kulkee suorempaa kuin toiset, tai sitten ahkiolasti jättää turhat luistelut kiemurat väliin. Kuvan otti tytär.

Harvoin on pystynyt pääsiäisen Mignon munia syömään teepaitasillaan hiihtoretkellä. Nyt oli lämpimin mahdollinen kantohanki jäällä, kun pidettiin pienitauko Hiekkasaaressa.

Viimeisenä lomapäivänä oli hieno kantohanki ja aivan tyyntä, olipa upeata hiihdellä isolla Höytiäisen selällä.

Kantohankea läheisen sähkölinjan alla, hauskaa kumpuilevaa maata.

Pukslampi, kiva hiihtoretki koirien kanssa Harinjärvelle ja sieltä takaisin Jyrinjärvelle.

Ahkiossa maistui unet kaikille kolmelle, tosin kukin vuorollaan mahtui nukkumaan.

Mökki Jyrinjärveltä

Aivan mahtavat maastot heti mökin vieressä!

Hiihtolomalla Liperin Kuoringalla

 

Suunnattiin ensimmäistä muttei viimeistä kertaa hiihtolomalle Pohjois-Karjalan vaaramaisemiin. Kohde valittiin ihan perhesyistä ja saapumispäivänämme meille syntyi viides lapsenlapsi. Pari ensimmäistä päivää olimme Joensuussa ja kävimme vauvaa ihastelemassa,  ehdittiin myös hiihtolenkille tuoreen isän kanssa Kuhasalon edustalle. Latuja meni joka suuntaan, aurinko hemmotteli ja keli oli loistava.

Pyhäselkää Kuhasalon edustalla

Mökki oli vuokrattu Kuorinkajärven rannalta, myöhäisillan kuva tielle Joensuun suuntaan. Mökki oli iso ja sinne olisi mahtunut isompikin porukka, jolle ei niin noko nukaa ole siisteyden kanssa. Mökille seuraksi tuli Oulun pojat äitinsä kanssa. 

Välillä jää kantoi hyvin, välillä upotti niin suksia kuin koiriakin, tossut oli tarpeen koirilla. 

Käytiin laskemassa mäkeä Pärmävaaralla

ja hiihtämässä 

Lykynlammella oli suojaisa paikka laskea mäkeä ja napakelkkailla.

Pieni hiihto helpolla ladulla kauppamatkalla.

Lähtöaamuna oli upea auringonnousu

Päijännettä eestaas

Purjeet nostettiin sateessa lauantaina puolen päivän jälkeen.

Ensimmäinen stoppi oli Mämminiemessä lounastauko.

Sinisen värit vaihtelivat laidasta laitaa, kun matka jatkui kohti Korpilahtea. 

Aurinko tuli sopivasti esiin juuri ennen Korpilahden satamaan saapumista. Saimme veneen mukavasti satamaan poliisiveneen naapuriin. Jinga putosikin sitten veteen veneen asemasta kävelyltä tullessa. Poliisit kävelivät edellä ja jouduin korottamaan ääntäni, että nyt olisi koiran pelastustehtävä tarjolla, veneessään olisi ollut sopivat portaat Jingan uida sisään..Taisi kuitenkin kepo löytää satamaportaat ensin ja ehti napata Jingan sitä kautta. Että sillein päättyi koirien ensimmäinen purjehduspäivä tällä retkellä.

Ehdimme hyvin Lyytisen Erjan konserttiin, joka oli satamassa. Koiratkin ehti käydä hyvin kävelyllä ja kaupasta saatiin muonaa. Kuunneltiin suurin osa Erjan setistä konserttiteltassa, kun kovaääniset vierustoverit ja tupakan haju alkoi ärsyttää, siirryimme kuuntelemaan loppusession veneelle, minne musiikki kuului itseasiassa paremmin ja häiritsevät äänet poistui. Hyvä valinta ekaksi yöstopiksi kuin myös konsertin loppuun.

Seuraavana päivänä tähtäsimme veneseuran saareen Kuminaan lounaalle.

Kuminan itälaidalla oli komeat korkeat kalliot.

Pienellä rantakävelyllä vielä ennen veneeseen hyppäämistä.

Pikku-uikku oli poikasensa kanssa aivan laiturin vieressä. Poikanen välillä kurkisteli emon siipien alta ja isä kävi ahkerasti hakemassa ruokaa.

Kuminan laiturin itäistä osaa, suosituksena, että venepaikat täytetään lännestä lähtien, että saunojille jää saunarauha (ja .päinvastoin).

Yöksi menimme Jämsän venekerhon Vuorissaloon, rauhallinen laguuni sekin.

Joutsenet uimassa Kakarin edessä. Meille tuo saari on silmälasisaari. Sen edustalle puomi tönäisi silmälasini Päijönteen syvyyksiin, kun siinä edessä keikuimme luonnonsatama-tilannetta tsekaten. Joo, ei menty. Vuorissalin ympäri meni hieno 3,5 km polku, jonka varrelta Kakari näkyi hyvin.

Jämsällä on ollut virkistyskeskus tai leirikeskus saarella ja nyt se on ollut surullisesti tyhjänä vuosikausia.

Rennosti lomalla

Seuraavana päivänä ohitimme Judinsalon majakan.

Purjehtiminen oli rauhaisaa, ja koirat pääsi avotilasta nauttimaan.

Teimme pienen kierroksen Pihlajakoskelle ostoksille ja syömään Vonkamieheen, tien varren idylliä.

Pihlajakoskelta menikin pitkään, että löytyi yöpaikka.

Meni myöhäiseksi

Jänniä väriä, ja edessä erottuu rinteessä vasemmalla Päijätsalon näkötorni.

Kaunis taivas takanamme

Auringon laskiessa makkaranpaistoa Päijätsalossa. Yöllä ei saarella muita ollutkaan. 

Seuraavana aamuna kapusimme polkua pitkin ylöspäin

kohti näkötornia

Maisemaa näkötornista

suuntaan ja toiseen

Kyllä mäen päältäkin oli hienot maisemat

Laiturin viereisen kummelin taka oli hieno tasainen kivi

jonka vieressä oli kalteva kivi. Nuotiopaikalla ja laiturilla olikin vilskettä päiväsaikaan, vaikka aamupäivä olikin sateinen. Ukkosrintaman ohimenoa  odottelimme parisen tuntia.

Kesä!

ja blägä, ei tuulen virettäkään, vaikka kuin odoteltiin, piti mennä moottorilla.

Vähän ennen Pulkkilanharjua nousikin ja pääsimme purjeilla eteenpäin illaksi

saunomaan ystävän ihanalle mökille ja viettämään rauhaisaa turistipäivää Kalkkisissa.

Mennessä varsinkin jännitti, että miten ihmeessä masto mahtuu alitse, masto 10,5 metriä ja sillan korkeus 11 m. Onneksi numerot piti paikkansa. Tässä palaamassa takaisin Hinttolanselälle seuraavana päivänä.

Pulkkilanharjulta olikin lyhyt matka Kelventeelle, meille tuttuun kauniiseen saareen.

Koirat pääsivät taas uimaan.

Ihanin satama, rauhallinen ja syvä.

Karhunkämmenen laguunia

Passas mennä rantakävelylle

ja viettää iltaa veneessä ja sen lähellä

Aamutiskin satoa

Torstaiaamuna lähdössä kohti Padasjokea

Padasjoelle tultiin hyvissä ajoin iltapäivällä

Satamassa alkoi olla suurta urheilujuhlan tuntua.

Niinpä, poistuin kotiin vapauttamaan poikamme, kokeneen purjehtijan, treenaamaan perjantaiksi ja osaksi joukkuettamme

Itsellä perjantai ja lauantai päivää meni tässä hyvässä seurassa.

Sillä aikaa Kikatellan miehistö keltaisissa sadeasuissa aamun lähdössä (kuva Päijännepurjehduksen). Joukkueemme pääsi aamuyöllä kolmen aikoihin maaliin. Hienoa untuvikkotiimiltä!

Kun kisat oli ohi sunnuntaina 

palasimme taas Kelventeelle

pidimme lepopäivän osittain heikkojen tuulien takia

ja vietimme sekä sunnuntai- ja tiistaiyön 

Karhunkämmenessä

Tiistai-illalla veneilijöiden ja veneiden koko kasvoi, kovan tuulen takia suojaisesta laguunista tuli taas suosittu

Kepo kävi lenkillä Prikan kanssa ja me Jingan kanssa mentiin mustikkaan ja kanttarellimetsään. Kepo kuitenkin toi hatullisen sieniä  mukanaan ja me jäimme saaliitta.

Kelventeeltä suuntasimme 

kapean salmen kautta 

 Kuhmoisiin

Sahanrantaan

Satama olikin kokenut aikamoisen muodonmuutoksen, noin 20 vuotta aiemmin olimme pysähtyneet rannalle uimaan matkalla Helsingistä Ouluun.

Kapteeni katsoi

horisonttihin

Tältä ehkä meidänkin paatti näytti tällä selällä.

Askonniemen laiturille pysähdyimme lounasta laittamaan, kiva ranta.

Lounaspaikan näkymiä.

Tämmöinenkin tuli vastaan, jonkin verran aiemmin näimme Päijänteen ainoan toimivan lossin.

Taas kapeikkoa kohti ylöspäin.

Taivasta ja pilveä, jos tarkkaan katsoo näkee Luhangan tuulimyllyt,

joita saimme pitkään seurata mennen tullen reitillämme.

Pilviä oli kaikenlaisia.

Yöksi menomatkalla hyväksi todettuun Vuorissaloon

Seuraava päivä meni purjehtien

Ei ole lumiukko, vaan Tehinsilmä, tämä ohitettiin puolilta päivin

lounaalle (kuvassa sauna)

pysähdyimme

Pirttisaaren laiturille, ei ollut ruuhkaa

Kaunein rantakahvila kylläkin

Kärkisten sillalla mennen tullen näissä väreissä

Kalliosaaria ohiteltiin

Melkoista haipakkaa tultiin loppumatkalla, 35 kilsaa taittui 5 tunnissa. Kellon akku kesti melkein satamaan (satamaan ohjaaville reimareille päästiin vauhdikkaasti). Tämä osuus meni enimmäkseen laidoilla istuessa, kun vene hieman kulki kyljellään.

Illalla ennen kymmentä olimme perillä Juurikkasaaressa.