Huhtikuun alussa oli hyviä kantohankikelejä, kelpas tepsutella!
Kiva, kun ei tarvinnut aina kävellä jonomuodostelmassa.
Kantohankikuvat Köhniöjärven lenkiltä.
Auts, kuvista paljastuu usein, mitä koirien kesken on tapahtunut.
Näin kevään ensimmäiset joutsenet Köhniöjärvellä
Myllyjärvellä etsittiin vihreitä poseerauspaikkoja
Vertailtiin Vanan sisarusten kanssa koirien hännän kantamista, useimmat nostaa häntänsä kippuraan ollessaan innostuneita, kuulemma äidiltä peritty ominaisuus.
Huhtikuun puolessa välissä alkoi maa paljastua aurinkoisilla paikoilla. Yllä olevat kuvat otettu Vuorilammin lenkiltä, koirat poseerasivat vuorotellen lumella tai ilman.
Oma pihakin vapautui lumesta. Tajusin laittaa hyppyesteen pihalle.
Seuraavana päivänä olikin taas piha ja polut lumen peitossa.
Päästiin neljättä kertaa piirin vuorolla tokoilelmaan, tällä kertaa Haukkuvaaraan. Olipa taas hyvät yhteistreenit. Paikkisten käskytyksissä Vana ei mene lankaan naapurin käskyistä. Kun naapuri kutsui koiransa luokse, niin se oli kuitenkin liikaa pienen koiran sietokyvylle. Hyvä treeni sekin!
Ihan kunnon lumipeitteen saimme vielä muutamaksi päiväksi huhtikuun loppupuoliskolla.
Otimme pienen etuloikan keväiseen maastoon lähtemällä Hämeenlinnaan mökille.
Olipa mukava kävellä vihreässä metsässä.
"Olisikohan talvi nyt väistymässä?"
"Tuoltako se kesä tulee?" Vana 27.4. mökillä
Talvi oli pitkä, ensilumi tuli lokakuun viimeinen päivä ja lumi jäi pysyväksi täällä Keski-Suomessa. Melkein puoli vuotta kesti talvemme. Nyt huhtikuun viimeisellä viikolla on lunta tai jäisiä polkuja vain varjoisilla paikoilla.
Onneksi on kesä tulossa, Vana pääsi tekemään esineruudun pistoja ja poimimaan pudotetun lelun.
Molemmat koirat saivat myös tehdä useamman kerran vuorotellen lelun etsintää, olipa onnelliset tytöt!
Kesä tuli rytisten vappuaattona joutsenet laskeutuivat Myllyjärvelle, sen verran äänekkäästi kertovat tulostaan, että sain ihailla heidän laskeutumistaan järvelle ja toisen kävelyä jäällä. Perhosiakin näimme.
