Prikka 9 v.

 Hih, ei ole blogi päivittynyt synttäreiden tiimoilta aikoihin, Prikankin synttärit ovat saanet oman postauksen neljä vuotta sitten, siis viisivuotiaan päivitys! Aika siis päivittää!

Prikka 9 v. ja suppiskausi alkamassa täydellä teholla.

Hyvin samanlainen koira on tämä 9-vuotias kuin oli 5-vuotiaana. Suurin muutos on kuvan pikkukaveri ja suhde siihen! Prikka on sulanut täysin, kakara saa tehdä ihan mitä vaan niin ulkona kuin  sisälläkin. Prikka vaikuttaa onnellisemmalta kuin ikinä. (Niin väärässä voi olla omistaja, joka kuvitteli, ettei Prikan pirtaan passaa pikku pentu ja tulokkaan elämä olisi ikävää yrmy-Prikan seurassa.) Silmiä toki voi pyöritellä itse kukin! Vanan tulon jälkeen Prikka ei ole mennyt kertaakaan omaan petiinsä? (Vana sen sijaan menee).  Prikka ei ole myöskään tarvinnut pehmolelujaan, aiemmin lutkutti niitä suunnilleen päivittäin.

Vanalle taas Prikka on ollut täydellinen esikuva, pennulla ei ole hätää autossa tai veneessä, kun iso koira näyttää mallia. Kotiin jääminenkään ei ole ongelma. Prikka ja Vana muodostavat kerrassaan hienon duon. 

Eläkeläisten etuja: voi viettää vapaata säiden ehdoilla, lähdimme viikonlopun viettoon perjantaiaamuna aurinkoiseen keliin, kuva lauantain paluumatkalta, kun tuuli myötäisesti ja pienessä tihkusateessa palasimme kotiin, kuvat Mämminiemestä. Perjantaina saapuessamme siellä oli vain yksi vene, lounaamme aikana niemaan tuli muilla kulkuneuvoilla jonkin verran porukkaa. Me jatkoimme matkaa etelään.

Kakaran kanssa leikitään aika sopusuhtaisesti, kumpikin vuorollaan niskan päällä tai toisen hampaissa.

Synttärisankari 9 v. (Kuva siis perjantain auringoiselta purjehdukselta). Jyväskylä Prikan selän takana 10 km pohjoiseen. 

Lauantaina Mämminemessä, josta jatkoimme kohti Korpilahtea. Tuulet eivät olleet kovin suotuisat, niin jäimme Korpilahden veneseuran satamaan piskuiseen Kalliosaareen.

Jaloiteltiin koirien kanssa Säynätsalossa ennen veneeseen astumista.

Vietiin viikolla Prikan kanssa Vana melkein kaupungille asti, sai pentu totutella remmikävelyyn pyörien ja kävelijöiden vilistessä ohi ja vastaan. Perillä Mattilanniemssä saivan molemmat hetken viipottaa keskenään.

Kuva Vanan ekalta purjehdusreissulta Mämminiemessä.

Vana-viippakorvan kanssa Vuorilammin lenkillä.

Vana-taittokorvan kanssa radiomaston metsissä Myllyjärvellä.

Prikka suostuu vetämään lelua Vanan kanssa, nämä leikit harvinaisempia mutta joskus sentään, enimmäkseen painivat ja juoksevat yhdessä.

Prikka on edellään the sienikoira ja hyvin opetti Vanankin! Tänä syksynä on poimittu urakalla kantarelleja ja mustia torvisieniä. Suppiskausi vasta aluillaan, eli niiden poiminta on vielä edessä. Tänä syksynä Prikka onkin saanut loistaa useamman kaverin silmien edessä kyvyillään, kun muina miehinä istua töröttää jossain ja odottaa, että joku tajuaisi tulla tarkistamaan löytönsä.

Ikä on tullut yhden epämukavan muutoksen, sekä Jinga ja nyt Prikka ovat vanhemmiten tulleet ääniaroiksi, ukkonen ja uusi vuosi aiheuttavat ikävästi pelkoa. Prikka on ollut vanha jo syntyessään, niin eipä siinä muuten ikä näy. Prikka ei ole ikinä ollut nuori ja villi, vaan enemmän vakaa ja vakava. Nyt ehkä onnellinen ja vakaa. Ensimmäinen seniorivuosi selätetty ilman kummempia muutoksia, vielä tassu nousee kepeästi, kun pääsee mukaan kepon juoksulenkeille. 

Arvelimme ennen kesää, että tämä on Jingakaverin viimeinen kesä. Heinäkuussa Prikasta tuli perheen ainoa koira, kun Jingan vointi heikkeni silmissä ja sille piti sanoa hyvästit Savonlinnassa. Emme havainneet Prikassa mitään kaipaukseen viittaavaa. Vielä viimeisessä retkisaaressamme Prikka yritti saada Jingaa juoksemaan kanssaan, ei Jinga jaksanut. 

Alla kuvia alkuvuodesta, kun Jinga vielä oli Prikan seurana talsimassa polkuja, juoksemassa ja poseeraamassa.

Vana the vastustamaton jo 15 viikkoa

Kuljetaan Vanan vanavedessä miten on tyttökoira kasvanut ja kehittynyt kuukaudessa.

2,5 kk ja niin söpö

Elokuun puolen välin jälkeen käytiin mökillä. Vihreyttä, mutaojan ylityksen jäljiltä oli niin mutainen pentu, että piti etsiä lähistön hiekkaisin ranta, ikä on tuo pusikkokuva. Sorsien vierailua laiturilla osattiin seurata sivistyneesti.

Vana kiipee jokaiselle kivelle tai kannolle, mikä näkyy. Joskus tosin ei kyvyt riitä mutta yritystä piisaa. Korkealla on sitten hyvä pitää mietintä- ja tarkkailutuokio.

Tavattiin pari viikkoa vanhempi aussityttö Hikka, kahdella riitti puuhaa keskenään, puhelimen kamera ei siinä vauhdissa pysynyt peressä. Onneksi otettiin posetuskuviakin.

Vana alkoi aika pian seuraamaan Prikan sienien näyttämisessä. Nyt nämä molemmat näyttävät kanttaarellit, mustat torvisienet ja suppikset meille. Sieniä tosiaan piisaa, vaikka viimeksi mainittujen kausi on vasta alkamassa. Vanan sienten näyttäminen ei tosin vielä ole ihan ammattimaista, vaan aarteet näytetään pureskelemalla herkkua.

Kiipeäminen ja parruilla kävely on vaan niin kiehtovaa Vanan mielestä. Ihmeellisesti bongaa mielen kiintonsa kohteita.

Poseerausta kalliolla ennen ensimmäistä purjehdusretkeä. (Kuvia edellisessä postauksessa.)

Nyt Vana on tavannut kaikkien kolmen lapsemme lapset, kuvassa puolivuotiaan Villen kanssa luetaan kirjaa. 

Kiipeilijä löytää myös mielenkiintoisia haasteita mm. purojen ylityksissä, nekin on valloitettava.

Vanan korvilla riittää olomuotoja.

Vana ja isosiskonsa #1

Vana ja isosiskonsa #2

Vana ja isosiskonsa #3, kuun vaihteessa Äijänniemen satamassa härkälintu pongattu.

Edellisenä päivänä koirat olivat päässeet hiekkarannalle uimaan. Kepo heitti Prikalle keppiä kolmasti.

Ja kolme kertaa Vana oli se, joka kepin rantaan toi! Prikka ei ole ikinä kykenyt noutamaan sen enempää kuivalta maalta kuin vedestäkään, jos on toinen koira siinä rinnalla. 

Tappijalka "serkku" Popo tuli mökille kylään. Painia ja vauhtia piisasi.

Sieniretken/kävelyn/minkä vaan aktiviteetin jälkeen Prikka kiiruhtaa laiturin edustalle odottamaan uimista. Josko nyt joku tajuaisi tulla ja heittää palkinnoksi vesilelun veteen. Kun tähystelin, missä Prikka on, ilmestyi sen viereen hörökorvapupumme.

Sisarukset pihalla tällä viikolla, pitkään olemme leikkineet aika suppealla varastolla, noutaminen on tietty kivaa, saalisleikit mahtavia ja kahden lelun leikkiä olemme tehneet. Istumisen kestoa ja matkaa ihan pienesti saatu lisättyä. Myös alustalle ja pedille menoa olemme harjoitelleet. Tällä viikolla olen sitten kahlannut instaa, josko löytyisi uusia vinkkejä mitä me voisimme tehdä. 

Öisin Vana naukuu jossain vaiheessa ja pääsee sitten ulos. Yöt on siis ollut pääsääntöisesti siisti alusta asti.  Koko ajan myös päivittäinen sisäsiisteys on varmempi ja varmempi. Toinen asia mitä ihailemme on se, että en ole kertaakaan, kuullut ääniä, kun olen lähtenyt ulos (tai tullut sisään). Ulkona Vana on hyvin kuulolla, tulee luokse ja odottelee kauniisti. Ainoa ongelma on, että on vaikea löytää kenkäparia ulos lähtiessä. Jos kenkiä ei ole uistanut ylös nostaa, niin vain parittomia kenkiä on tarjolla.

Vanamaista on myös olla räsynukke, valjaiden laitto on ollut alusta asti mukava homma. Koiraa saa vääntää mihin asentoon vaan ja kärsivällisesti se odottaa, että kai homma jossain vaiheessa on valmista, mikä kiire tässä minnekään - valmiissa maailmassa!

            

Naapurin lagotto, Stella, 11 v. tuli kylään, myös Stellan sydän sulatettiin täysin ja kummasti vaan Vana mahtui Stellan viereen. Stella olisi jo arvostanut omaa rauhaa ihan varmasti.

Olemme tavanneet kaikenkokoisia koiria, Vana on valmis moikkaamaan kaikki ystävälliset koirat, remmirähjät jätämme molemmat suosiolla väliin.

Vana, 15-viikkoinen

Viime aikoina olen huomannut, että Vanan kaupunkisosiaalistaminen on jäänyt unholaan sen jälkeen, kun 9-viikkoisena matkusti puolen Euroopan halki. Niinpä tänään kävelimme keskustan tuntumaan Mattilanniemeen, jossa koirat saivat hieman nauttia vapaudestakin, kun olivat kiltisti kävelleet pyöräteillä ja kaduilla sen verran pitkään.

Vastustamaton 15-viikkoinen Vana!