sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Tokoruosteessa

"Siis mä oon hyvä, ansaitsin kesän ensimmäisen kesäkukat  kotiin ja yhteistyötä tein kympin arvoisesti. Siis ihan tajuttoman hyvä tyyppi. Niin, kai sitä tässä iässä voi jo kyseenalaistaa juttuja, tehdäkö vaiko eikö tai tehdäkö kohta."

Juu, sen verran hassusti korkkasimme voittajaluokan tänään Laukaan Vihtavuoressa, ettei voi edes jossitella, jos...
Kuukauden olen ollut hysteerinen meidän tunnarin kanssa. Jos sen tästä oppisi, että ilmoittaa  koiran vasta sitten, kun se osaa, eikä toisinpäin. Aikamoisia yllätyksiä koe piti sisällään. Halusin enne koetta tehdä muutaman jutun tunnarin kanssa ja sitten jo kuvittelin luokkamme alkavan. Mutta siinä olikin ruokatauko ja en tajunnut silloin tehdä kunnon lenksaa ja antaa koiran haistella mielin määrin harjoittelukenttää, ei siihen jumittauduin juoruileen. Toisaalta Prikka on ollut aina valmis, eikä ole tarvinnut erikoisempia valmisteluja. Runsas vuosi takana meidän virallisesta kokeesta ja ei ole möllikisojakaan ollut tässä välissä - jotain puolusteluja tokoruosteeseemme. 
Tänään Vihtavuoressa oli neljä voittajaluokan koiraa, tuomarina Riikka Pulliainen. Liikkeet tehtiin kahdessa erässä ja paikkis viimeisenä.

 Eka setti:
Tunnari 6 - Prikka vain haisteli omiaan - jotain mielenkiintoisia hajuja kapuloiden vieressä (ilmeisen vastenmielinen tehtävä joka yritettiin laistaa, jos ei näe kapuloita, niin ne eivät ole olemassa?) Kun olin mielestäni iäisyyden odottanut, niin annoin uuden käskyn. Nyt haisteli kapulat kahteen kertaan ja toi lopuksi oman. 

Kauko 0 - ensimmäinen istumaan nousu vaati toisen käskyn, ja taisi viimeinen maahan menokin.  (Harmi, olemme tainneet liian vähän viime aikoina tehdä kaukoja pitkältä matkalta, oma moka, ei me ihan näin surkeita olla). 

Metallinouto 0 - alkoi hyvin, pudotti poimimansa, hyppäsi takaisin luokse, käskytin hakemaan ja vielä palautuksessa pudotti. (Metalli on sujunut hyvin pihalla, edellisenä iltana oli mielessä se tehdä mutta jätin tekemättä, tämä ehkä eniten askarrutti jälkikäteen).

Ruutu 8 -näytti ja tuntui hyvältä, paitsi hidasteli maahan menossa, joten sekin meni kaksoiskäskylle.

Seuruu 9 - itse en huomannut mitään virheitä, tuntui oikein hyvältä.

Toka setti:

Luoksari 9 - Prikan tekemäksi suht kelpo, ei mikään napakka pysähdys. (Tämä liike ei ole bravuurimme.)

Liikkeestä seisomaan ja maahan jääminen 6,5 - (seisominen yes, maahan meno, sanoinko huonosti väärällä äänensävyllä, kun vaati uusintakäskyn, taas).

Ohjattu nouto 9 - aikas räväkkä, saalistusta ja mälväystä.

Paikkis 10 - ei mennyt lankaan naapurien käskyistä! (Jotain hyötyä viimeisen kuukauden paikkistreeneistä, kun viimeistä treenikertaa lukuunottamatta totteli aina naapureita).

Kokonaisvaikutus 10. Olimme pari, joka teki töitä yhdessä ja koiraa kannustettiin ja kiitettiin hyvin. Ohjaaja sai moitteita kiireestä, sillä missasimme kuulemma muutamaan kertaan pari pistettä.  Voi ommmm.

Yhteensä saimme siis 205,5 pistettä, kolmospalkinto siis. Noilla pisteillä olimme toisia ja saimme nuo kuvan hienot kukat.

Nyt vaan mietintämyssyä päähän, että miten täältä noustaan.


perjantai 18. toukokuuta 2018

Vappu meni, kesä tuli ja teddyt mukana menossa

Taisi olla tarkoitus kirjoitella vapun aikoihin, kun silloin ehdin pari kuvaa tänne ladata, mutt, mutt, sit unohtui koko juttu. Viime viikko oli totaalitauko tokosta, kun oli upea Etelä-Ruotsin reissu hela-vkl:na. Nyt alkuviikosta keskityimme mutakylpyihin, uimiseen ja pihailuun.





Mutakoira ja kaverinsa kävelyllä torstaina. Jingasta vesi maistuu parhaimmalle, kun makaa lätäkössä tai mutaojassa.

Tällainen sekalainen seurakunta on nyt treenaillut kimpassa pariin otteeseen. Huisin tärkeää saada muutama liikkuroitu liike silloin tällöin ja treenailla paikkiksen käskyjen viiidakossa. Koirani niin mielellään tottelisivat muita. Tunnarin eteen olemme tehneet hurjasti työtä. Itse tulkitsin Prikan epävarmuuden tunnarissa liittyvän liikkuriin. Kyllä se kotona osaa! Pari kertaa sain sen Mikkelin koulutuksenkin jälkeen virheilemään liikkurin kanssa. Onneksi on kavereita olemassa, tokokaverini sanoi, että Prikkaa häiritsee liikkurin haju kepeissä. Sellaista se on itsekseen treenaaminen; tekee approksimaation, elää siinä uskossa ja levittää tietoa koirastaan eteenpäin. Nyt on panostettu haiseviin kapuloihin ja tunnarikin on onnistunut ongelmitta liikkurin kanssakin. Ei saisi treenata niin paljon itsekseen.


Toissa viikonlopun helletokoja ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Saman viikonlopun metsäkävelyn kuvia alla.






Sielläkin oli monta iloista koiraa ja kaverikin tuli vastaan ja liittyi joukkoomme.


Lauantaina sovitulla treffillä kaverimme Raffin kanssa.


Pitkästä aikaa hässäkkä-hauskaaa!

Mamma ja sen selfie!



Teddyt mukana sisällä ja ulkona



Perheen pienin harrasti kovasti poseeraaamista pihaviikonloppuna


Ne teddyt ulkona ja sisällä.

Linnunpönttöprojektin ylimmäinen tarkistaja

Ennen treenei intoa täynnä vappuviikonlopun kylmyydessä

Oijoi, vappuna, ennen ja jälkeen, oli aika kylmä odotella vuoroaan. Ei ole kauhean vaikea arvata kuka on just ollut onnellinen ja kuka on joutunut odottamaan.