sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Päijännettä eestaas



Purjeet nostettiin sateessa lauantaina puolen päivän jälkeen.



Ensimmäinen stoppi oli Mämminiemessä lounastauko.


Sinisen värit vaihtelivat laidasta laitaa, kun matka jatkui kohti Korpilahtea. 


Aurinko tuli sopivasti esiin juuri ennen Korpilahden satamaan saapumista. Saimme veneen mukavasti satamaan poliisiveneen naapuriin. Jinga putosikin sitten veteen veneen asemasta kävelyltä tullessa. Poliisit kävelivät edellä ja jouduin korottamaan ääntäni, että nyt olisi koiran pelastustehtävä tarjolla, veneessään olisi ollut sopivat portaat Jingan uida sisään..Taisi kuitenkin kepo löytää satamaportaat ensin ja ehti napata Jingan sitä kautta. Että sillein päättyi koirien ensimmäinen purjehduspäivä tällä retkellä.


Ehdimme hyvin Lyytisen Erjan konserttiin, joka oli satamassa. Koiratkin ehti käydä hyvin kävelyllä ja kaupasta saatiin muonaa. Kuunneltiin suurin osa Erjan setistä konserttiteltassa, kun kovaääniset vierustoverit ja tupakan haju alkoi ärsyttää, siirryimme kuuntelemaan loppusession veneelle, minne musiikki kuului itseasiassa paremmin ja häiritsevät äänet poistui. Hyvä valinta ekaksi yöstopiksi kuin myös konsertin loppuun.



Seuraavana päivänä tähtäsimme veneseuran saareen Kuminaan lounaalle.


Kuminan itälaidalla oli komeat korkeat kalliot.


Pienellä rantakävelyllä vielä ennen veneeseen hyppäämistä.


Pikku-uikku oli poikasensa kanssa aivan laiturin vieressä. Poikanen välillä kurkisteli emon siipien alta ja isä kävi ahkerasti hakemassa ruokaa.


Kuminan laiturin itäistä osaa, suosituksena, että venepaikat täytetään lännestä lähtien, että saunojille jää saunarauha (ja .päinvastoin).



Yöksi menimme Jämsän venekerhon Vuorissaloon, rauhallinen laguuni sekin.


Joutsenet uimassa Kakarin edessä. Meille tuo saari on silmälasisaari. Sen edustalle puomi tönäisi silmälasini Päijönteen syvyyksiin, kun siinä edessä keikuimme luonnonsatama-tilannetta tsekaten. Joo, ei menty. Vuorissalin ympäri meni hieno 3,5 km polku, jonka varrelta Kakari näkyi hyvin.



Jämsällä on ollut virkistyskeskus tai leirikeskus saarella ja nyt se on ollut surullisesti tyhjänä vuosikausia.




Rennosti lomalla


Seuraavana päivänä ohitimme Judinsalon majakan.


Purjehtiminen oli rauhaisaa, ja koirat pääsi avotilasta nauttimaan.




Teimme pienen kierroksen Pihlajakoskelle ostoksille ja syömään Vonkamieheen, tien varren idylliä.


Pihlajakoskelta menikin pitkään, että löytyi yöpaikka.


Meni myöhäiseksi


Jänniä väriä, ja edessä erottuu rinteessä vasemmalla Päijätsalon näkötorni.


Kaunis taivas takanamme


Auringon laskiessa makkaranpaistoa Päijätsalossa. Yöllä ei saarella muita ollutkaan. 


Seuraavana aamuna kapusimme polkua pitkin ylöspäin


kohti näkötornia

Maisemaa näkötornista

suuntaan ja toiseen



Kyllä mäen päältäkin oli hienot maisemat



Laiturin viereisen kummelin taka oli hieno tasainen kivi

jonka vieressä oli kalteva kivi. Nuotiopaikalla ja laiturilla olikin vilskettä päiväsaikaan, vaikka aamupäivä olikin sateinen. Ukkosrintaman ohimenoa  odottelimme parisen tuntia.



Kesä!



ja blägä, ei tuulen virettäkään, vaikka kuin odoteltiin, piti mennä moottorilla.


Vähän ennen Pulkkilanharjua nousikin ja pääsimme purjeilla eteenpäin illaksi


saunomaan ystävän ihanalle mökille ja viettämään rauhaisaa turistipäivää Kalkkisissa.


Mennessä varsinkin jännitti, että miten ihmeessä masto mahtuu alitse, masto 10,5 metriä ja sillan korkeus 11 m. Onneksi numerot piti paikkansa. Tässä palaamassa takaisin Hinttolanselälle seuraavana päivänä.



Pulkkilanharjulta olikin lyhyt matka Kelventeelle, meille tuttuun kauniiseen saareen.



Koirat pääsivät taas uimaan.


Ihanin satama, rauhallinen ja syvä.


Karhunkämmenen laguunia


Passas mennä rantakävelylle



ja viettää iltaa veneessä ja sen lähellä




Aamutiskin satoa


Torstaiaamuna lähdössä kohti Padasjokea



Padasjoelle tultiin hyvissä ajoin iltapäivällä


Satamassa alkoi olla suurta urheilujuhlan tuntua.


Niinpä, poistuin kotiin vapauttamaan poikamme, kokeneen purjehtijan, treenaamaan perjantaiksi ja osaksi joukkuettamme


Itsellä perjantai ja lauantai päivää meni tässä hyvässä seurassa.


Sillä aikaa Kikatellan miehistö keltaisissa sadeasuissa aamun lähdössä (kuva Päijännepurjehduksen). Joukkueemme pääsi aamuyöllä kolmen aikoihin maaliin. Hienoa untuvikkotiimiltä!


Kun kisat oli ohi sunnuntaina 


palasimme taas Kelventeelle


pidimme lepopäivän osittain heikkojen tuulien takia


ja vietimme sekä sunnuntai- ja tiistaiyön 


Karhunkämmenessä


Tiistai-illalla veneilijöiden ja veneiden koko kasvoi, kovan tuulen takia suojaisesta laguunista tuli taas suosittu




Kepo kävi lenkillä Prikan kanssa ja me Jingan kanssa mentiin mustikkaan ja kanttarellimetsään. Kepo kuitenkin toi hatullisen sieniä  mukanaan ja me jäimme saaliitta.


Kelventeeltä suuntasimme 


kapean salmen kautta 


 Kuhmoisiin



Sahanrantaan


Satama olikin kokenut aikamoisen muodonmuutoksen, noin 20 vuotta aiemmin olimme pysähtyneet rannalle uimaan matkalla Helsingistä Ouluun.


Kapteeni katsoi


horisonttihin


Tältä ehkä meidänkin paatti näytti tällä selällä.




Askonniemen laiturille pysähdyimme lounasta laittamaan, kiva ranta.


Lounaspaikan näkymiä.


Tämmöinenkin tuli vastaan, jonkin verran aiemmin näimme Päijänteen ainoan toimivan lossin.


Taas kapeikkoa kohti ylöspäin.


Taivasta ja pilveä, jos tarkkaan katsoo näkee Luhangan tuulimyllyt,
joita saimme pitkään seurata mennen tullen reitillämme.

Pilviä oli kaikenlaisia.


Yöksi menomatkalla hyväksi todettuun Vuorissaloon



Seuraava päivä meni purjehtien


Ei ole lumiukko, vaan Tehinsilmä, tämä ohitettiin puolilta päivin



lounaalle (kuvassa sauna)

pysähdyimme


Pirttisaaren laiturille, ei ollut ruuhkaa


Kaunein rantakahvila kylläkin


Kärkisten sillalla mennen tullen näissä väreissä



Kalliosaaria ohiteltiin



Melkoista haipakkaa tultiin loppumatkalla, 35 kilsaa taittui 5 tunnissa. Kellon akku kesti melkein satamaan (satamaan ohjaaville reimareille päästiin vauhdikkaasti). Tämä osuus meni enimmäkseen laidoilla istuessa, kun vene hieman kulki kyljellään.



Illalla ennen kymmentä olimme perillä Juurikkasaaressa.