Lämpenee ja kylmenee

Oltiin Laukaan piirinmestaruuskisoissa tänään. Alunperin ajattelin mennä vain Prikan kera voittajaan mutta kaverit sai puhuttua minut ympäri ja ilmoittamaan Jingankin.
Ensin oli voittajaluokka. Tuomari Riitta Räsänen sanoi, että paikkikset ovat vikana, niin kaikki ovat saaneet kisajännityksen purettua ja koirilla on paremmat mahdollisuudet onnistua. No, niinhän siinä sitten kävi, että jännitin sikana ekan osion. Yleensä jännitän paikkamakuun hulluna.

Aloitimme luoksarilla ja se on yhä vain löysä Prikalla, kuin myös stoppi ja perusasento ujo. 7
Seuraavaksi ruutu, Prikka juoksi iloisella vauhdilla tosin pysähtyi ennen käskyä. 9
Seuraavaksi  L: istu ja seiso. 10
Ohjattu, voi hassu, ennen seuruu-osiota tuomarilta pääsi tukahdetettu yskähdys, Prikka kurkki ohitseni äänen aiheuttajaa. Tuli seuraava yskähdys ja sisar hento valkoisen piti lähteä tarkistamaan äänen lähde. Tuomari oli armollinen ja ei näistä askeleista rankaissut. Olisiko kuitenkin tämä vaikuttanut siihen, ettei Prikka lähtenyt vasemmalle ja jouduin sen sitten pysäytteleen ja uudelleen ohjauksesssa olin hieman malttamaton ja vähän jalka-apuakin tuli käytettyä käsiohjauksen lisäksi. Niin sitä vaan osataan nollata liike! siis 0.

Seuraaava setti aloitettiin metallinoudolla. Oli hyvä, tosin ujo perusasento aiheutti pisteen menetyksen. 9
Kauko oli prikkamaisen löysä, teki kaiken mutta löysästi ja eteni pepun verran. 8,5
Seuruu olikin sitten tokourani pisin, Prikka piti hyvin kontaktin ja paikan, ainoastaan peruutus hieman levisi ja siitä piste. 9
Tunnari oli ihan kaunis, taas ujo perusasento. 9
Paikkikset viimeisenä, piti antaa kaksi maahan käskyä. 8
Kokonaisvaikutuksesta saimme 9.
Yhteensä pisteitä kertyi 252, läheltä liippaa.

Jingan kanssa oli mukava aloittaa sen bravuurilla eli hässäkällä. Mutta, mutta Jinga olikin ihan hukassa ja lähti epävarman ja hakevan oloisena hypylle, jonka hyppäsi. 0
Tuomari neuvoi meitä nollaamaan edellisen epäonnistumisen. Luoksari oli löysähköä vauhtia, parani nopealla maahan menolla. 8,5
Sitten taas vuorossa toinen elämäni pisin seuruu. Jingan seuruuhan on aina hyvin levottoman oloista ja siksi en ollut innokas Jingaa kokeeseen ilmoittamaan. Nyt kuitenkin Jinga pisti parastaan, mutta ohjaaja sitten ei osannut peruuttaa ja kääntyä oikealle. Kuin ei myöskään jatkaa seuraamista täyskäännöksen jälkeen. Kerrankin piti kontaktin hyvin ja peruutukset yes ja sitten minä tyrin. 7
Ohjattu oli suunnilleen toisinto Prikan vastaavasta, ei lähtenyt sinne minne piti, vaati monta lisäkäskyä. Itse osasin sentäs pysyä paikalla niin ei ihan nollille mennyt. 5

Seuraava rundia en sitten niin intona lähtenytkään tekemään, kun ei tuo koira eteen menoa hanskaa.
Nyt lähti taas yhtä haparoivasti liikkeelle kuin hässäkässäkin. Osui kuintenkin ympyrään toisella käskyllä, hyvin jatkoi ruutuun, tosin pysähtyi etulaitaan (just ja just nauhan sisäpuolelle) ennen pysäyttämistäni. 7,5
Zetassa oli hyvät stopit mutta vinoista perusasennoista rankaistiin. 8
Kaukot, hiukan eteni ja yhteen siirtymään kaksi käskyä. 6
Tunnari hyvä, perusasennosta rokotettiin. 9

Paikkis istuminen 10, hassua ku  yleensä on pientä tassujen siirtoa, nyt ei.
Osa kakkosessa Jinga onneton meni maahan ekan koiran käskystä. 7
Yhteensä 209 pistettä, siis kolmostulos, sillä Keski-Suomen  viidenneksi tottelevaisin.

Prikan kanssa kisatokomme on selvästi paremmalla tolalla. Viime kesäiset nollakauhut olaan toistaiseksi selätetty, kiitos treenikaverien! Ollaan saatu treenata tunnaria liikkuroituna ja siis vierailla hajuilla kuin myös lainata muiden metallia, ja vieraan hajuiseen metalliinkin siedätetty. Lämpenee siis, tänään enää neljän pisteen päässä ykköstuloksesta.  Pitää muistaa häiriöitä treenata, ei saa yskimiset taai muut muiden pyrähdykset häiritä. Kaukon ja luoksarin intensiivisyys ne on nyt suurimpina asioina korjauslistallamme.

Mutta, mutta Jinga kyllä yllätti tänään täysin, oli kovin epävarma lempiliikkeissä ja toisaalta selviytyi haastavimmista. Masentava nähdä epävarma koira, kylmenevää siis vetaraanirintamallani.

Jinga parin vuoden tauon jälkeen EVL-kokeeseen

Kuvat pari kuukautta aiemmasta Maaritin koulutuksesta

Tulipahan testattua yhdistelmä EVL uusilla säännöillä ja Jinga. Ihmeitä ei ollut odotettavissa, kun ei meillä ole enää mitään bravuuriliikkeitä. Koko ajanhan Jinga on saanut treenailla jotain muttei me niin vakavasti osattu ottaa, seuraamista en ole halunnut tehdä, kun se on niin vaikeata mutta noudot ovat parantuneet tauon aikana ja hässäkkäkin on ihan mukava. Ruutu on ihan fifty-fifty aina. Viimeiset pari kuukautta ollaan pikkaisen tavoitteellisemmin treenattu. Nyt sunnuntaina osallistuimme Laukaan järjestämiin Keski-Suomen piirinmestaruuskokeeseen, tuomarina Riikka Pulliainen. Paikalla oli vain seitsemän EVL-koirakkoa. Riikka ja Jingan ikätoveri Rieha-kelpie teki voittivat piirinmestaruuden tekemällä jäätävän upeat setit!

Paikkis neljän koiraan ryhmässä.
Istuminen 10 - oho, ensimmäisen kerran näin vakaa istuja, ilman mitään tepsutteluja.
Paikkis 8, Meni maihin naapurin käskystä (potut pottuina, naapuri lähti luokse Jingan käskystä), J. tuli vaisusti luokse ja istui miten sattui. Eli saatiin hyvät pisteet.

Liikkeet tehtiin kahdessa osassa.
Ruutu 9, vähän epäröiden lähti eteen ja suuntasi alueen eteen, kääntyi sitten katsomaan minua ja korjasi pienellä avulla alueelle. Loppuosa ihan moitteeton ja vauhdikas.

Seuruu 7,5, Jingan näköinen, äänteli askelien lisäksi myös muuten parissa kohtaa ja voi, ei päässyt mukaan peruutusseuruun käännökseen. Voih, kun se on ollut melkeinpä parasta tuon koiran seuruussa.

Ohjattu 9, aikas hyvä, oikean haki.

Tunnari 9, irtosi hitaahkosti mutta muuten ok.

Toinen setti

Luoksari 7,5

Kovin hitaasti tuli, pysähdykset suht ok. pa., no jaa.

Zeta 9 - ihan hyvät stopit mutta seuruuksi meidän etenemistä ei voi kutsua, yksi surkeimpia esityksiämme. Ollaan joskus osattu paremminkin, vaikka kompastuskivi onkin ollut.

Hässäkkä 0, Voi Jinga, sä osaat sen niin hienosti, mutta nyt päätit, että tämä oli pelkkä noutoliike.

Kaukot 8,5 , ensimmäinen istumaan nousu hidas ja kyttäävä, muut vaihdot ok. Tavanomaisen pepun verran eteni.

Yhteensä pisteitä 239,5, mikä riitti kakkostulokseen ja viidenteen sijaan.
Kolmea viikkoa aiemmin käytiin Laukaan epiksissä, jossa sai tehdä koemaisesti paikkiksen lisäksi ruudun, luoksarin, tunnarin, hässäkän ja zetan. Silloin oli paikkis-istumisessa mennyt maihin just ennen ajan päättymistä. Siispä treenasimme istumista ennen koetta ja sillein kenties yksi moka vähemmän. Ruutuun lähettäessä meni silloinkin kovin epävarmasti eteen ja osui just ja just alueelle. Itse ruutu ok. Tolvana vaan karkasi seuruuseenkin ennen aikojaan. Luoksarissa oli ihan ok vauhti mutta ekan stopin varmistin käsiliikkeen isäksi äänellä. Tunnari oli hyvä ja varma. Zeta ei kaunis mutta sunnuntaita parempi. Hässäkkä oli ihan hieno. Loppukesän porukkatreenit jäi aika vähiin, muutaman kerran sentään oltiin valvovien silmien alla, käytiin Mikkelissä tokoringin koulutuksessa ja pariin otteeseen treeanailtiin Maaritin kanssa.
Ehkä me käydään vielä joskus tsekkailemassa, mikä on kisakunto, Jinga niin tykkää kaikista vauhtiliikkeistä. Mitään suuria odotuksia ei ole meidän tokomenestyksen suhteen, pilkunviilaus jäänee aika vähiin. Tehokkaammalla treenillä voitaisiin olla himpun verran parempia muttei paljon.

PM:ssä välttävästi vanhoilla säännöillä

Kuva Etoelävän Elli Kinnusen (toukokuulta, tänään ei oikein ollut kuvauskeliä, eikä -intoa).

Tulipa koettua, että millaista on mennä kokeisiin metsäläisenä. Ei hyvä, tosin ei nyt niin  hirveesti eronnut meidän perussetistä. Oltiin ensin mökillä viikko ja sen päälle retkellä. En ollut varma ollaanko ihmisten ilmoilla tänään piirinmestaruuspäivänä, varmuuden vuoksi kuitenkin ilmoitin Jingan. Ja hyvinhän me kisaamaan ehdittiin, kun ehdittiin yksi kokonainen lauantai kotosallakin olla.
Kymmenen koiraa oli kisaamassa piirinmestaruudesta Laukaalla sateisessa säässä. Meillä päivän päättävällä luokalla oli sen verran tuuria, että sade hieman lakkasi paikkamakuun ja viimeisen setin välillä. Tuomarina Mujusen Salme, joten suoritus "normijärjestyksessä", mutta pilkottu useampaan settiin (tyhjä rivi settien välissä).

Paikka istuminen 8 - teputti etutassujaan, kun sen jätin (vanha juttu, johon pitää taas kiinnittää huomiota)
Paikkamakuu 10

Seuruu 7,5 - vinkui siirtymissä jonkin verran ja joku perusasento jäi vajaaksi.
Zeta 6,5  - jäävät ok, mutta seuruu jäi väliin, jotenkin vaan siinä lähistöllä kulki, murrrr, liikkeen lopussa olin niin suivaantunut haahuilijalle, että sanoin istu käskyn ja näin aiheutin turhan pistemenetyksen, mutta surkiaa oli.
Luoksetulo 9 - hyvä suoritus, itse ennakoin käskyn antoa, kun usein olen ollut vähän myöhässä.

Ruutu 9, hiano, paitsi sivulletulo ja seuruu kontaktitonta.

Ohjattu 6 - kaunit merkki ja vasemmalle meno, mutta mutta saalisteli ja pureskeli.

Metallinouto 9,5
Tunnari 7,5 - kiersi kellon, poimi oman, mutta jotenkin se kapula jouti väärin suuhun (tikkarina) ja otetta piti matkalla korjata, aika sulonen moka
Kaukot 6,5 - teki vaihdot ok, mutta jingamainen liikkuminen ja nousiko seisomaan istumisen kautta.

Yhteensä pisteitä 253, jolla jaettu sijoitus 4.
Piirin mestaruudesta kamppaili hienolla tasolla Hannan Kit-bc ja Maaritin Ruu-labradori, molemmat yli 300 pistettä, Kitin voittaessa muutamalla pisteellä. Myös Riikka ja Rieha-kelpie nappasivat pronssin ihan ansaitusti tasaisella hyvällä työllä. Ihme, että edes neljänneksi tulimme (viimetalvisen treenikaverimme Marikan ja Ritan kanssa) omalla räpellyksellämme. Saas nähdä, koska olemme valmiita uusilla säännöillä kisaamaan. Välillä menee usko, että jaksaako sitä hinkata ja viilata. Kun katsoo pilkettä koiran silmissä, niin kai sitä jaksaa.

Virallisesti valio

Syyskuun PM-pronssia, Kuva by Kajosmäki

 Saran ottama kuva heinäkuun tokokisoista Espoossa (lisää tässä linkissä)

Melkein meni kolme kuukautta ennen virallista valioitumista. Jostain syystä ei kolmannen kisamme tulokset millään ilmestyneet koiranettiin, monet syyskuunkin kisat jo näkyi ja ajattelinkin, että meidän syyskuun PM-tuloksetkin on näkyvissä ennen heinäkuisia, muttei sentäs. Nyt on meidän perheessä ensimmäinen valioyksilö! On se vaan niin hienoa! Valioainesta olisi kyllä koirissani ollut aiemminkin mutt ei vaan ole taidot riittäneet ohjaajalla ja näyttäjällä. 

Vaikka koirien kanssa olen aikaani viettänyt jo yli 40 vuotta, niin tokoilijana tunnen itseni aika newbieksi. Ihan hurjasti on tämä pari vuotinen tokoilu tuonut uutta oppia ja tietoa!  Ja hauskaa, antoisaa, palkitsevaa ja kovin euforista on treenaaminen tuon pienen mustavalkoisen kanssa ollut. Olen niin ylpeä saavutuksistamme. Pienelle valkoiselle oli varattu vain sivurooli, siinä vaiheessa, kun se perheeseen otettiim. Mitään odotuksia minulla ei tuon koiran suhteen ollut, kunhan olisi Kiilan seuraneiti. Mutta toisin kävi.

Kun toinen herättyäsi aamulla käy puhkuttamassa vieressäsi

Kun toinen syrjässä istuen hänta heiluen ja röhisten odottaa tervehdystäsi ylösnoustuasi
Kun sama toistuu töistä palatessasi

Kun ulkona juostaan riemulaukkaa

Kun kävellessä pidetään yhtä ja kysellään, että tehtäiskö jotain yhdessä

Kun vihdoin tehdään yhdessä,

niin tehdään täysillä, ja innolla,  niin oikein kuin osataan.

Kun on tehty, niin läähätetään ja kaivataan viilennystä takki tyhjänä ja kaikkensa antaneena

Kun vaan ollaan, niin ollaan niin suloista, kaunista, filmaattista, ainutlaatuista

 – ei riitä sanat, mutta kiitollisuus on syvä, että on saanut kokea tämän - elämänsä koiran.

Ensimmäistä kertaa Piirinmestaruuskokeissa - pronssia!

 Kuvat Satu Kajosmäki

Keski-Suomen piirinmestaruus tokossa ratkaistiin tänään Keuruulla. Mittelöihin oli ilmoittautunut harvinaisen vähän joukkueita; vain neljä, yksilökisaan oli ilmoittautunut kymmenen koirakkoa. Kolme oli poissa, joten meitä oli vain seitsemän. Päivä alkoi EVL-luokalla ja numero yksi osui meidän kohdalle. Tällä kertaa paikkahommelit meni ihan ok. Mutta tämä pöljä ohjaaja ei osannut vaatia koiralta kontaktia ennen kehään menoa. Niinpä meidän kontakti oli ihan muuta kuin sitä iloista Jingaa, mihin olen tottunut. Zetalla aloitimme, tällä kertaa ohjaaja muisti liikejärjestyksen mutta sen verran huonosti antoi viimeisen jäävän käskyn, että istuminen jäi seisomiseksi. Luoksetulo oli surkea, nyt muutamissa treeneissä on vauhti tippunut seisomisen ja makuun välillä ja niin nytkin, yäk! Sitten aikas löysää seuraamista. Lopuksi jingamainen ruutu.
Toiseen osioon (siihen vauhdikkaampaan) valmistelin koiraa paremmin, tosin ongelma on valmistelut ennen seuraamisia, mutta valmistelin kuitenkin. Toinen osio alkoi metallilla, tunnarin kautta ohjattuun ja lopuksi kaukot.
Kasaan kursimme 265 pistettä, harmilliset  zetan ja kaukojen isot virheet vitosineen ropisuttivat kovasti saldoamme. Tuomarina oli Ralf Björklund.

Paikka istuminen 9 - oli hiukan teputellut siinä alussa
Paikkamakuu 9,5 - vino p.a. lopussa (meni vaisusti alas ja ylös)
Seuraaminen  7 - ei oltu ainakaan kuplassa, ei kuplinut vaan enempikin vaisu, vingahti kerran ja oli pyörähdellyt peruutuksissa
Zeta 5,5 - seuraamista kehnoa ja viimeisenä ollut istuminen jäi tekemäti
Luoksetulo 8,5 - laamaili kakkosvälin
Ruutu 10
Ohjattu 9,5
Metallinouto 10
Tunnari 9 - yhden kerran meni yli, pongas ehkä vauhdilla kapuloille
Kaukot 5,5 -  kaukot alkoi hyvin, vaikka meinasi tehdä jotain takana treenaavamme koiran käskyistä, tuosta häiriöstä? johtuen ei ollut kuulolla viimeisessä vaihdossa, eteni pepun verran.

Vaikkei siis saavutettukaan superflowta, niin saimme aikaiseksi ykköstuloksen ja pisteemme riittivät pronssiin! Ihan hyvin ekakertalaisilta! Kuusi kiitettävää liikettä!  Kaksi vuotta sitten kisasimme  vielä alokkaassa PM:n joukkuekisoissa. Piirinmestaruus meni ansaitusti ihanaiselle labradori Ruulle ja Maaritille.
Päivä oli upea ja aurinkoinen viettää kisoja katsellen. Ja tulipa siinä lopussa nähtyä aikamoista sekaannusta. Alokasluokan paikkamakuu meni ihan plörinäksi yhden viattoman? nuuhkimisen takia. Heti alkuu tolleri,1 nousi ylös haistelemaan naapurinsa,2 ihania hajuja. Ennen kuin ykköstä saatiin kiinni, niin kakkonen nousi ylös. Kun ohjaajat pääsi koiriensa viereen, niin sitten pörinä, jolloin vielä vieressä maannut koira, 3 päätti ottaa hatkat. Ikävä kyllä koirat eivät osanneet nollata tilannetta, vaikka ne ohjattiin kehästä ulos rauhoittumaan. Kaikki tulivat takaisin ylimääräisillä kierroksilla ja levottomuudella varustettuna, ikävä kokemus varsin viattoman oloisesta lähtötilanteesta. Näin ensimmäistä kertaa senkin, että häiriköimään mennyt koira suljetaan pois kilpailusta. Oikein hyvä ja kaivattu muutos, jos vähän vähenisi onnen onkijoiden määrä.

Tuloksia ovat tahkoneet myös Jollyt:
Särmä oman piirinsä tokon mestaruusjoukkueessa ja sai viimoisen avoimen ykkösen, pisteillä 172 ja sijoituksella 5/13. Ei ollut porsas pysähtynyt luoksarissa, muuten superpisteet.
Fun keräili neljännen ykkösluokan nollansa Kokkolassa, kun taas oli sama tuttu tuomari, niin saa vielä jatkossakin keräillä ykkösen nollaa.
Onnittelut ahkerat ja taitavat Sara & Carina!