Juhannusta!

Vihdoinkin meillä oli kuvaaja mökillä, kuvia uudella perspektiivillä, kiitos Outi!
Ollaan siis kyylätty niin kotona kuin mökilläkin, kuin myös uitu. Pikkaraisesti on keritty tokoilla ja jälkeä ollaan osattu ajaa ja sit ei. Prikalle jäljen vanhentuminen neljä tuntia hellekelillä oli liikaa (saattaa olla, että janallekaan ei koiraa osattu ohjata) Jinga sen sijaan klaarasi hyvin tuon vanhemmankin jäljen. Seuraavana aamuna ajoi sitten Prikkakin ihan hyvin tunnin vanhan jäljen. Ekat neljä keppiä nousi hienon omatoimisesti kahta vikaa hieman autoin.  Esineitäkin nousi hienosti kaikilta kolmelta kolme.
Prikka alkoi taas irrottamaan peitekarvaansa ja hilseileekin isosti, joten hieman sekailaisilla fiiliksillä vein sen eläinlääkäriin kontrolleihin. Paino oli mukavasti vieläkin laskenut huhtikuisesta, enää 20,7 kiloinen keiju. vielä vois napsahtaa alle 20:n niin tulisi niitä naisellisia muotoja näkyviin.
Tiistain tulokset edellisten jatkona:

huhtikuu		toukokuu	kesäkuu
Tutkimus: T4 (tyroksiini, kokonais) (S/P)
Tulos: 2.6		Tulos: 42.6	Tulos: 38.2
Yksikkö: nmol/l
Viitearvot: 15.00-53.00
Tutkimus: T4-v (T4-vapaa, koira, kissa) (S/P)
Tulos: 25.1		Tulos: 51.5
Yksikkö: pmol/l
Viitearvot: 9.00-40.00
Tutkimus: TSH (tyreotropiini, koira) (S/P)
Tulos: 3.35		Tulos: 0.73	Tulos: 0.86
Yksikkö: ng/ml
Viitearvot: 0.00-0.50
Tutkimus: T4/TSH-suhde
Tulos: 0.78		Tulos: 58.36	Tulos: 44.42
Yksikkö:
Mukavia juhannusfiiliksiä itsekullekin, hienoa keskikesää!

Kaljuus kuultaa läpi auringonpaisteessa

Yks pienoinen koira niin nauttii auringosta, vähän näkyy huonoa karvaa lonkassa, ekan kerran näin tammikuun kuvissa kun Strömforsin ihanassa auringonpaisteessa otin vuoden ekoja hanki kiiltää kuvia.

Viime viikonloppuna nautimme auringosta ja hangesta, kaikki kolme aurinkoisella kävelyllä ennen Prikan tokokoetta viime viikonloppuna

Sunnuntaina tein kevään ensimmäiset jäljet, jäljet tehtiin Kiilan kanssa ja sen jälkeen olin pientä lelun etsintää ja kyll oli onnellinen koira, kun ihan kahestaan oltiin ja oli niin huippupätevä. Jinga sai ajaa noin tunnin vanhan jäljen noin 300 m ja hyvin ajoi. Mitä nyt puolet kepeistä jäi matkan varrelle. Prikka sai ajaa saman pituisen jäljen mutta pari tuntia vanhemman. Ikävä kyllä ehdin jo unohtaa aikomukseni muistutella keppien tärkeys, joten Prikaltakin jäi puolet matkan varrelle. Jäljen jälkeen sitten muistuttelin ja etsimme ja löysimme keppejä. Jos ens kerralla muistuttaisi ennen jälkeä!

Ja Jinga tietenkin kävi vilvoittelemassa kuvan purossa, makoili ja joi, ihan en makoilusta saanut kuvaa. Pari päivää myöhemmin ehdimme aamuluoksareita harrastaa ja taas oli niin kova homma, että piti vastaan tulevassa purossa viilentyä. Voi Jinga!

Eläinlääkärireissulla, vanhemmat tytöt saivat rokotukset ja eläinlääkärin kanssa ihmettelimme nuorimmaisen karvattomuutta, pieni verenkuva näytti lievää aneemisuutta. Selvästikään ei ollut terveen koiran turkki. Kiila 17, Jinga 16 ja Prikka 23 kiloa.

Perjantai-ilta Munakkaalla, jäät on lähteneet ilta-aurinko paistaa 

ja iltapäivällä tuli diagnoosi; Prikalla  on kilpirauhasen vajaatoiminta.

Ai niin, kovasti minulta on kysytty, mistä osasin epäillä:
1. Turkki muuttui upeasta onnettomaksi
2. Runsas hilseily astui kuvaan.
3. Prikka hävisi Jingalle juoksukilpailuissa
4. Aineenvaihdunta oli heikkoa ja Erika-fyssari (Kingi ja Kamu) kehotti tsekkaamaan ...

Ballot ja Buut

Torstain keskipäivän odotusta, mustavalkoiset odottaa,  että jotain tapahtuisi heidän kentällään ja Sylvie odottaa, että five a'clock tea olisi valmista, myös kirkkomme mahtui kylään.

Cambridgen kesän viimeisen viikon treeneissämme tehtiin Prikan kanssa avoimen luokan liikeet putkeet. Positiivista oli, että viimeisenä liikkeenä tehdyt kaukot tehtiin kunnialla – ei tullut kuoliota. Muutenkin liikkeet meni ihan näppärästi, tosin jos olisi jokun valvova silmä ollut, niin varmasti olisi puutteita löytynyt roppakaupalla. Mutta tokihan aina pitää jonkin asian hiertää ja nyt oli ongelmana pysähdys ruutuun. Sen verran hitaasti neiti pysähtyi ja kääntyi ympäri, että ehti ajautua sivulinjan yli. Just, kun olin saanut mukavaa vauhtia ja suoraa linjaa etenemiseen, niin pitää kehittää pallosilmäongelmaa. Prikkaahaan on kiinnostanut tähän asti vain narupallot ja patukat, joita voi riekuttaa kanssani. Tennispallot olivat sille pitkään mailman typerimpiä kuolleita esineitä. Nyt syksyn aikana tennispalloon on kehittynyt hauska rakkaussuhde. Mikään ei ole mukavampaa kuin sännätä vipuvarrella heitetyn pallon perään, tällä sain hyvää vauhtia ja intoa ruutuun menoon (ruudun palkkaukseen). Näköjään, jos jotain voittaa, niin sitä sitten jotain menettää. Viikolla sekä luoksarit että kaukot kärsivät, jos pallo oli palkkana. Voi Ballo ja ballosilmät!
Jinga niin ihana menopeli kuin onkin, niin tuskin jaksan sitä enää kokeisiin hioa. Tarvittaisiin paljon säätämistä kaikkiin liikkeeisiin, bravuureita meillä ei ole yhtään, ei tarkkuutta, ei suoruutta vain ja ainoastaan suurta intoa ja vauhtia. Kun Jinga selkeästi alkaa ontumaan vauhtiliikkeiden jälkeen, niin ei voida niitäkään hirveesti hioa, vaikka toinen tykkäisikin.  Eteenmenot saattaa onnistua mutta yhtä todennäköisesti mimmi juoksee avian väärään suuntaan, mitään edistystä ei ole pariin vuoteen asiassa tapahtunut. Teemme siis nautiskellen kivoja juttuja, että saan koirani silmät loistamaan.
Testasin myös esineruutua leveämmällä laitumella, niin ei ikävä kyllä näkynyt hirveesti meidän harjoittelut kapeilla linjoilla. Jonga juoksi alueen halki suoraan – mutta diagonaalisesti. Prikka lähti nätisti suoraan mutta eksyi sekin sitten takalaidalla kauas alueestamme. Viimeisen jäljen molemmat koirat tekivät ihanan intensiivisellä asenteella mutta kummallakin jäi yksi kepponen viidestä löytymättä.
Mun Buut, käytiin hakemassa lähtöpäivänä ekinokokkoosilääkitykset koirille. Eläinlääkärillä oli vielä tietoni tallessa edellisestä reissustamme. Vähän heillä kesti löytää lääkitys, kun ei Englannista lähtevien tarvitse yleensä moisesta huolehtia, vain Englantiin saapuvien. Onneksi saivat selvitettyä, mikä lääke kelpaa Suomeen siinä “melkein kollegoiden” jutuskellessa keskenään (keposeni labra on yliopiston anatomian laitoksen yhteydessä, missä eläinlääkärit suorittavat anatomian opiskelunsa). Jinga, mun pieni buu, painoi 17, mikä on ihan ok. Mutta Prikka, mun jättibuu painoi 22,5 kiloa. Apua, mitähän vaaka olisi näyttänyt kuukautta aiemmin? Prikka on ollut laiheliini kaiken aikaa kaksi vuotta. Englannissa ruoka alkoi kuitenkin maittamaan, kun sai aamuisin aamupuuron jämät ruokaansa. Yhtäkkiä kuukausi sitten näyttelyyn lähtiessämme huomasin, ettei koirallani ole vyötäröä ollenkaan, on vain sellainen tasapaksu lauta. Vähän hävetti! Sen jälkeen ruokaa on säännöstelty ja nyt ei koiralla ole ylimääräistä (ainakaan paljoa, ainakaan omiin silmiin). Voi Buut!

Eläinlääkäri reissulla teimme haikeina viimeisen kävelyn “backseillä” collageiden takana. Koko viikon katselimme haikeina näkymiä kävelylenkeillämme. On se vaan lähtö aina niin haikeata, vaikka kotiin on kiva palata!

Terkuin 30 tunnin risteilyltä, nettiyhteydet (hitaat) toimivat vain yläkannella, joten piti ylimääräinen amaretto-glögi nauttia tätä postatessa. Koirat ovat nyt neljältä pidätelleet jo 18 tuntia, toivottavasti eivät pidättäle koko 35 tuntia.

Inside Prikka - health information

 

I have been taking these tree pics when visiting a vet. I did not take new ones two weeks ago and now it is raining, so I am using the ones above, taken almost a year ago (in mid May).

We visited a vet two weeks ago, Prikka was analysed thoroughly. The results are fine.
Her hips are B/B 
(A is normal, B borderline, could have been a bit deeper) and
no changes in her elbows, the result being 0/0.

No changes with the number or formation of her vertebra.
Vertebral Anomaly 0, VA0
Lumbosacral Transitional Vertebra 0, LTV0

The weights of the dogs, while visiting the vet:
Kiila 15, 4 kg (four kilos kess from her maximum one, a year ago, usually around 17 kilos).
Jinga quite ideally 15,2 kilos
Prikka had also quite ideal numbers for her size 17,8.
Last year I had filled up this questionnaire from the Canine genetic studies of Hannes Lohi and his group. Based on my answers they asked for blood sample from Jinga. That was taken during this visit as well one for Prikka, and I answered also for her the questionnaire (she was so young when I filled the form for the older girls). They had a sample of Kiila already from the earlier times (so we are also part of the epilepsy research).

And now the introduction to Finnish and Swedish:
Border Collie is bordercollie or border collie, respectively! So, now you know this hardworking elegant and intelligent breed in three languages.

Now, it is good time to start looking around seriously. If there would be a healthy, tenacious and nicely build male with a sound mind somewhere, I would be happy to meet him. The earliest meeting for the dogs would be next winter. May be I will wait one more year, so for either spring 2017 or 2018 we are dreaming of having a second jolly agile litter.

Pienestä iso juttu

Tämä trio on ulkoillut ahkerasti talvisesta maisemasta nauttien. Kamera on ollut usein mukana ja kovimmilla pakkasilla ihme kumma pystyin kuvia ottamaan mutta pysähdykset oli kyllä koirille liikaa. Onneksi nyt on leudompaa niin tarkenee tarvittaessa kamerankin kanssa. Vain Prikka on päässyt tokoilemaan hallille, Jinga on potenut katkennnutta kynttään. Viimeksi tein taas muutamaa liikettä putkeen liikkuroituna. Hyvin meni itse liikkeet mutta alun perusasento oli hukassa. Jälkikäteen tajusin, että tein ihan eri lailla kuin yleensä treenatessa. Nyt vaan lässytin yhdessä menoa, niin siksi koirakin oli ihan ulalla, että mitä tässä halutaan.  Kotitokoja ovat sitten kaikki saaneet tehdä. 

Lisää pakkasilman kuvia viime viikolta FB:ssä   ja paria viikkoa (ja vuottakin) aiemmin. On sitä jääseinämiä tässä ihan lähelläkin ja hiihtämässäkin käytiin.

Meillä oli tällä viikolla koirien fyysisen kunnon rutiinitsekkaus toukokuun jälkeen. Mielestäni koirat oli etukäteen ihan ok. Viikonloppuna huomasin kuitenkin, että Jingan oli vaikea juosta kynsirikkojalkansa kanssa. Halua olisi ollut mutta kipeää teki ja ei vaan pystynyt. Niin siinä vaan oli käynyt, että yksi pieni kynsirikko oli saanut koiran aivan jumiin. Onneksi Luunhalaajamme tuli  sopivasti  jumit toteamaan ja avaamaan, eiköhän Jinga ole pian kuosissa taas! Eiköhän Jinga pääsee pian vauhtiliikkeiden kimppuun ja pallopalkankin saattaa joskus saada. 

Jinksusta on tosi paljon alla olevan kaltaisia kuvia. Se on niin onnellinen, kun on saanut tehdä töitä ja ja saanut siitä vielä lelunkin palkaksi. Alla kuvia onnellisesta treenaajasta, ensin Etoelävän Ellin kuvaamana ja sitten heinäkuussa Hämeenlinnan treenien jälkeen ja bortsuleiriltä 2013.

Alla toinen pienen ongelman uhri. Kiilahan oli keväällä surkiassa kunnossa, ennenaikaisesti vanhentunut ja turvonnut koiramamma. Alla on Kinnusen Ellin ottama kuva Kiilasta ja sitähän en halunnut katsoa tai jakaa, niin pahaa teki turvonneen ja haluttomon koiran katsominen. Onneksi Kiilankin ongelmat selvisi, ei ollut kilpirauhasongelmaa, vaan ihan triviaali anaalirauhasongelma kehittyi ja paisui ja sai koko koiran jumiin. Onneksi Luunhalaajan keväiset käynnit avitti koiran oloa ja päästiin anaaliongelmista ja niiden aiheuttamista jatko-ongelmista eroon.

Näin elämässä läsnä oleva Kiilaseni, timmi ja aktiivinen koira.

Kinnusen Ellillä oli tällainen hauska motto ja kun on niin osuva niin lainasin tämänkin Ellin Etoelävä-sivuilta, kun etsin noita toukokuun kuvia koiristani.

Räjähys

 Pennun ilmeet, tekemistä riittää pihalla, valkovuokko taustalla

 Taitaa kaikilla riittää tekemistä

 

 Välillä voi jopa rauhoittua

 

Lähetääks jo?

Kiila poseeraa pihalla ja metsässä, kerrankin!

Jos talvi lähti humahtaen pois, niin ihanan räjähtävästi tekee kesä tuloaan.  Hiirenkorvat, uudet kukat, tai niiden alut ja jokapäivä vihreämpi nurtsi, voiko olla parempaa?

Viikolla ollaan ehditty myös tokoilla tehokkaammin kuin aikoihin, käyty Killerillä, Köhniöllä ja Valolla. Olisipa tälläisiä tehoviikkoja vähän useammin. Prikan kanssa kontakti on parantunut huomattavasti ja kapulan pitokin jo onnistuu. Kiva, kun sille on ihan sama missä treenataan ja ketä siinä ympärillä hyörii, ei se ehdi kentän tapahtumia liiemmälti noteeraamaan. Jinksukin on päässyt tekemään pieniä sessioita ja välillä jopa kokonaista kokeenomaista. Onhan se luksusta, kun treenikaveri tulee varta vasten kentälle meitä liikkuroimaan, vaikkei itse ole tekemässä mitään omiensa kanssa. Olipa hyvä treeni; ohjaajalla on pallo hukassa, tuijottelee koiraansa ja unohtaa valmistelut,  vasta liikkeen alettua, kertoo että mitä nyt. En yhtään leikittänyt koiraa ennen ”kokeenomaistamme”, siksi varmaan vähän liikaa ääntä lähti Jinksusta. Pahimmat mokkerot, että meni ruudusta vähän yli, enkä sitä huomannut, luoksarin eka stoppi venyi turhan pitkäksi ja tunnarinkin toi oman mutta ehti jo kertaalleen se sylkäistä sitä ennen. Mutta kokonaiskuva ihan yes! Ei pro eikä hillitöntä edistystä meidän hienosäännöissä. Näillä nyt sitten mennään SM:iin kuukauden kuluttua, ylimpään luokkaan ensimmäistä kertaa ikinä! Meillä on aikas hieno SBCAK:n joukkue, ihan on ilo olla mukana.

Meillä kävi myös bortsuvieras Pito, ruskeasta bortsusta olen aina haaveillut, niin onpa kiva, kun edes tutut on sellaisen saaneet. Pito on tosi kivan oloinen, Prikkaa puoli vuotta vanhempi nuori herra. Vähän oli lääpällään tyttöihin, ei häntä laskenut kertaakaan alas. Kovasti tämä nelikko harrasti piiri pieni pyörii leikejä, lisää kuvia Piton pidoista.

Mut, mut mun terveet buut, en tiiä onko. Käytiin eläinlääkärillä tiistaina, anaalit vaativat tyhjennystä molemmilla seniorilla kuten osteopaatti meille oli jo kertonut. Kiilan hampaat oli tosi kuluneessa kunnossa (ja omistaja ei mitään viitsi huomata). Ne kuvataan viiikon kuluttua.  Kovin huonoa omaa tuntoa olen potenut, kun se on varmaan yrittänyt vihjata kivuistaan; kyntänyt kuonolla maata, syö hitaasti ja välillä istuu keskellä lattiaa ja valittaa, huono ja sokea omistaja. Ontumisongelmakaan ei ole mihinkään muuttunut, paitsi että välillä ontuu vasenta, välillä oikeata etutassuaan liikkeelle lähtiessä. Veriarvot oli rajoilla ja kun en puhelimeen useinkaan vastaa, niin ei eläinlääkäri ehtinyt saada perjantaina lupaa uuden veriarvon määrittämiseen. Piti siis vielä viikonloppu jännittää, että löytyykö jotain selitystä veriarvoista Kiilan fleguun olemukseen (vai onko vain paha ientulehdus ja kova kipu hampaissa?). Veriarvot rajalla kilpirauhasen suhteen, tarkkaillaan. Ups, oli taas paino noussut: 19,9 näytti vaaka ja turvonnut tuo mummeli on. Jinksa on parempi mutta lievää satunnaista ontumista silläkin ja kilo lisää tullut talven aikana myös meidän dynamiitilla, 17,5 oli lukemat. Runsaan viikon kuluttua olemme taas viisaampia, hammaslääkäriissä kääyty ja osteopaatin kanssa tsekkaus senioreille, jospa seniorikoirani siitä tokenisi!
Ensimmäinen punkki löytyi kaksi viikkoa siten Jingasta, sitten meni runsas viikko, että löytyi Prikastakin. Kolmannen punkin jälkeen laitoin frontlinet koirille.

 Oodi keväälle! Pihalla kukkii viime narsissit, kevätkaihonkukat, hennot helmililjat ja kevätvuohenjuuri ja valkovuokkokin. Raparperikin on kohta korjattavissa ja viikonloppuna sain jo ruohosipulia salaattiin! Hedelmäpuut ovat nupuillaan kuin myös sammalleimu ja lemmikit.

 

Vinot ja tukkoisat buut

Tällein filmaattisesti ja lokoisasti meillä aikaa vietetään!

Jos jää ilta-ahkeruudet väliin, niin kahdeksan tunnin aikana kerkiää aika hyvin 

tuunata oman ja kaiffarin patjat. Käsityön kanssa kiivetään sohvalle ja tuunaus voi alkaa, 

komiat on reiät molemmissa patjoissa.

Viikonloppuna vuoden ekat grillaukset ja hyvin viihtyivät kaverit pihalla

Voi meitä, kun koirien hieroja on mammalomalla, niin ovat jääneet vähän hungingolle. Viimeksi on koirat on hierottu viime kesäloman lopulla. Marraskuussa oli Kiilalla ongelmia takatassunsa kanssa, niin Luunhalaaja kävi hoitamassa jalan kuntoon. Ongelmitta selvittiin melkein pääsiäiseen asti, silloin alkoi Jingalla jonkinlaiset ongelmat, aina ei varannut etutassulleen, kun nousi ylös. Pääsiäisenä ei mitään oireita mutta sen jälkeen ongelma palasi ja ei vain Jingalle, vaan kummallekin vanhemmalle. Viime viikolla kaveri huomautti Prikan askelpituudesta. Ihanan pienellä varoitusajalla saimme Luunhalaajan hätiin. Ja voi, useampi tunti siinä hurahti, kun Tarja teki töitä Jingan tukkoisen takapään ja Kiilan niskan kanssa. Taitaa Jingalla olla ongelmia anaalien kanssa. Ei nyt vaan osata päätellä, että kumpi on syy ja kumpi seuraus, anaalit vai piukat nivuset ja reidet. Kiila taas on vanhentunut silmissä ja Tarja oli huolissaan voisiko sillä olla kilpirauhasongelmia, tai sitten tukkoinen niska ja kaula estävät kilpirauhasen toiminnan.  Kovin oli myös turvonneen oloinen, niin kuin joskus kauan sitten, kuona-aineita kertynyt. Prikalla oli s- ja l-nivelen väli lukossa, ja selkä alkamassa kiertyä banaaniksi.

Huh, kyllä nuo kaiffarit pitää vaan tarkistuttaa säännöllisin ajoin, ettei mitään pahempaa pääse kehittymään. Miten hurjan helppoa tämä koiranhoito on nykyään. Hyvät hierojat meillä on ollut koko Jyväskylässä olon ajan. Mutta, jos hieroja ei ole saanut Kiilan rankaa kuntoon, niin osteopaatille on pitänyt lähteä Turkuun, Helsinkiin tai vain Tampereelle. Semmoisessa tuhraantuu kokonaisen päivän lisäksi aikamoinen rahasumma. Nyt on luxusta, kun suht pienellä varoajalla saadaan koiran käsittelija kotiin. Tosi hyvissä käsissä ovat koirat! Ihan superia!

Ja nyt ei ole yhtään buu-kuvaa, kun ei tarvinnut metsän halki kävellä hoidettavaksi. Saapi nähdä kutsuuko buu-kävely meitä pian, jos ei anaalit ala tyhjentyä tai flegmaattisuus vähentyä. Näin se vaan vappuaatto tuhraantuu autoillessa ja blogaillessa, enää 100 km Ouluun.

Vappuaattoa edeltävänä iltana alkoi lunta tulla taivaalta, ylempi kuva sateen alkaessa,

alempi iltalenkin aikaan.