sunnuntai 24. tammikuuta 2016

D like Doggies - my doggies

The trio from 2000 to 2006
 
Risse briard, Minzi collie and Pit rescue collie

Well, on my web page I have introduced all my dogs from the past (in Finnish), so here comes the same (almost) in English! I am a bit allergic to the belittling slogans like "if it's not a border collie, it's just a dog". Just dogs are just fine, so many nice characters and individuals can be found among dogs are they breed dogs or not. What I have been wondering lately is, that how much my recent dogs remind me of the dogs in the past. Last weekend the family members were telling the same, so it is not only my imagination. The dynamics within the trio above, was quite interesting. Risse and Minzi were the best friends for three years (playing a lot together) before Pit joined the family. With Pit's arrival Risse neglected Minzi completely, she stopped noticing her former best friend, she only played with Pit. It was so unfair for Minzi (in my eyes), so I excluded Risse from time to time to give the youngsters the chance to play together!

 

Jinga the explosive (but very sensitive) dog is so much like Minzi the collie we had six years ago. They are so much a like that I often have the wrong name on my lips. Minzi came to family because of the kids, she was trained and owned by my daughter, Henni. She was only 11 when we went to see (no intention to buy any) puppies of Leena, the energetic and active smooth collie of my agility coach, Antje. There were two rough puppies in the litter, so we lost our hearts for the bitch one. So, it became several visits to see the litter before carrying the wee 7 weeks old puppy home.
These two dogs have such a similar attitude for work, very reactive, forgetting everything else when working. No reactivity needed any to be fortified, it was there all by itself. They are similar in their herding dog behaviours, love to run around the field when waiting for something to happen. Besides having the dynamite power, these two are sensitive the same way. If someone is harsh on them they will remember it (like stupid handler being rough with the lead). So much alike both in temperament and by their looks.




Kiila, someone said that she is like caravaner, a friend to everyone (is it only a Finnish phrase?). She really is, and thinks only good of everyone she meets. She is a bit like our samoyed, Tanja, the very first dog of Jari and me. She loved the people, liked the dogs but ignored completely the misbehaving ones. Very easy dog and the dog whom you could thrust thoroughly. The easy and solid dogs - not  sensitive the way as my dynamite dogs! Kiila is the only one in my pack with whom the use of eye has been a problem regarding the obedience. 


Prikka, she is one of her kind - at least in my pack. May be Risse the briard was a bit like her, a bit serious dog, even though the briards have a reputation of being dogs with a good sense of humour. Prikka was been very adult like since she arrived. The other dogs or other people do not interest her a bit when we are training. She is like Jinga, trying to do always the very best, trying to do the movement in a correct way. A praise is enough as a reward. Of course candies are good as well, toys only when I am in the other end (where as Jinga is happy to have the toy by herself). When we are leaving for our daily walks, she is not running like mad to the forest. No, instead she is staying by my side and taking care that we are heading together towards the forest, no behaviour of a young energetic dog. Let's see what comes out of this serious little girl when she grows older.







The present trio during the "cold wave" - we had two weeks -25.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Villi Pohjola ja tokoilua lämpimässä







Maisemiamme etelästä lännen ja pohjoisen kautta itään, 
viimoisena näkymää keittiön ja olkkarin ikkunasta "kärppäkivelle".

Iloksemme saimme huomata, että asumme luonnon keskellä, vaikka kaupungin laidoilla ollaan. Viime viikolla saukko piti lystiä meidän lähimetsässä, oli laskenut mäkeä puron varren rinteissä pitkän matkaa. Sunnuntain kahveilla huomattiin ikkunasta, että jokin valkoinen ja vikkelä vilahteli tien toisella puolella ja naapurin tontilla. Musta hännänpää paljasti liikkujan kärpäksi!
Niin ja Utsjoella nousi aurinko ensimmäistä kertaa marraskuun jälkeen. Meillähän aurinko paistelee jo joulun viiden tunnin sijaan jo kuusi tuntia, kauniista aurinkoisista pakkaspäivistä olemmekin saaneet nauttia. Tai no, nyt se pakkanen paukkuu jo -30 asteessa, siksi tuoreet kuvat on ikkunan takaa otettuja. En kyllä koirista huomannut mitään eroa -20 ja tämän aamun lämpötilan suhteen.

Prikan seuruu, joulukuu
Prikan tunnari, joulukuu
Joulukuussa Jinga sai nauttia tokosta ainoana koirana (Prikalla oli juoksut). Loppiaisesta on ollut sen verran jäätävää, että olemmekin treenanneet lämpimässä hallissa. Ensin oli molemmat mustavalkoiset mukana, viime viikolla Prikka on saanut laatuaikaa. Kahtena päivänä tein liikkuroituna kolme-neljä liikettä putkeen, lopetin uuden liikkeen alkuun. Tosi hyvin meni paketit, vaikka aloitettiin ilman "lämmittelyjä" heti hallille päästyä. Pieniä virheitä mahtui toki mukaan; vinoa maahan menoa tai luokse tuloa, pientä ennakointia, seisomis-jäävässä pysähtyi käskyyn mutta askeleen oli ottanut selkäni takana ja ruudun paikkakin jäi epäselväksi. Sitten olikin kiva treenata korjaus-settejä noihin puutteisiin.
Lauantaina olikin tokon mahtipäivä vuorossa, mahduimme Laukaan koulutuksiin, Oilin päivään, ja saimme kauas kantavia kokemuksia. Ensin teimme ryhmätreenejä, joita penneli on kovin vähän tehnyt, eikä kesän jälkeen olla häiriötreeneissä oltu. Suht hyvin oli kakara kuulolla eikä mennyt niin pahasti lankaan naapurin käskyistä kuin kuvittelin. Lopussa tehtiin vielä EVL:n paikkis ja siitäkin selviydyttiin kunnialla. En ahnehtinut ja tehnyt täyttä matkaa, vaan halusin saada onnistuneen suorituksen ja sen saimmekin, hyvä me!

Prikka ja vauhtinouto-ongelma joulukuun alussa
Omassa treenin pätkässämme keskityimme vauhtiliikkeisiin, kun ne jäi viimeksi tekemättä ontumisen takia. Olimme kehittäneen vauhtinouto-ongelman noin kuukausi sitten. Prikka ei enää irroittanutkaan noudossa kapulastaan vaan piti itsepintaisesti kiinni. No, palattiin kahden lelun leikkiin ja saatiin vaihtoja aikaiseksi. Kapulan kanssa tuntui patukka toimivan paremmin vaihtoehtona kuin narupallo ja saimme taas vauhtinoudon toimimaan kuin ennen. Teimme pitotreenejä myös, pito ihan ok. Luovutusvaiheessa emme ole, ennen kuin Prikalle kirkastuu luovutuksen paikka.

Sitten katsoimme ruudun vauhtia, ihan ok. mutta voisin sitä silti kirittää lelulla ja kilpailulla. Sama juttu kierron kanssa, juoksen karkuun, kun olen koiran lähettänyt. Kuuma tuli vauhtitreeneissämme.

Alla Kyllösen Hennan ottamia kuvia lokakuulta:











tiistai 12. tammikuuta 2016

B, C niinko Bordercollie


Veneretkellä kesä 15

Joutsenia ihailemassa pääsiäinen 2015

Halusin aikoinaan koiran, joka on sosiaalinen, kivan kokoinen, paimen- tai seurakoira (kunhan ei riistaviettinen) ja sään kestävä. Bordercollie täytti nuo kriteerit hyvin. Ja niin on jo kolmas bortsu talossa, Pit, the löytökoira bordercollie rescuestä täytti nuo kriteerit myös, jos Pit lasketaan mukaan, niin bortsuilu alkoi vuonna 2000.
Sain mitä tilasin, bortsuni ovat hyvin täyttäneet kaikki vaatimukset. Will-to-please on tämän rodun juttu, tärkeä sellainen. Luonne-eroja on tietenkin sohvaperunasta adh-tyyppiin ja pehmeästä kovaan.  Pitää vaan toivoa, että ihanne osuu kunkin kohdalle, vanhempien luonteet antavat jotain osvittaa mitä tuleman pitää. Moottoria ja keskittymiskykyä arvostan kovasti. Hulppeeta nähdä bortsuja alkuperäisessä työssään. 
Tärkeitä ominaisuuksia koirassa kuin koirassa on paljon muutakin. Terveys tietenkin mutta siitähän ei ikinä voi mennä takuuseen, saako terveen pennun ja antaako niitä eteenpäin, parhaansa yrittää kuitenkin koiraa valitessa. Tervepäisyys: kyllä koiran pitää pystyä kohtaamaan arkipäivän tilanteita ilman totutus-strategioita, eikä vieraat tilanteet esim. kisat saa vatsaa sekaisin ja kisoissa pysyy toimintakyky kuin treenikentillä. 
BC on siitä jännä rotu, että niitä saa kaiken näköisenä ja kokoisena, oman maun mukaan voi valita suomalaiskansalliseen makuun sopivan karhukoiran, pystykorvan tai ajokoiran tyyppisen paimenen.  Voi myös varautua, että pennusta kasvaa eksoottisempi dogin, whippetin, bernin, tai tiibetinspanielin tyylinen koira. Korvia voi muotoilla tai jättää muotoilematta. Väriä, karvan pituutta ja korviakin riittää joka lähtöön.


Talviretkeilyä uusi vuosi 2016, pääsiäinen 2015 ja syyspatikoinnilla 2015


Joskus kesällä sataa, joskus ei, unet voi ottaa kalliolla tai sammaleella, oli niin tai näin.

Lokakuisella melontaretkelläkin pärjättiin hyvin.

Sään kestävyys tarkoittaa kohdallani sitä, että koira pärjää kelillä kuin kelillä ulkona ja retkillä, jos omaehtoisesti saa liikkua. Kesäisin sen "liikoja" karvoja ei tarvitse ajella, eikä talvisin etsiä pomppaa. Vanha koira on vanha koira ja saattaa takkia tarvita, kyllä sen huomaa, jos näin on. Terveiden ja tervepäisten collie-koirien kanssa on ilo elellä ja kulkea maailman turuilla.






keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Vuoden alku Posion pakkasissa






Uuden vuoden aattona istuttiin seitsemän tuntia autossa. Lisäksi melkein tunti vietettiin Kajaanin ABC:llä ja sen ympäristössä, olipa koiraystävälliset polut heti parkkipaikan vieressä, ensimmäiset paukutkin kuultiin (neljän maissa) ulkoillessa. Koirat eivät korviaan lotkauttaneet paukuille. 
Sai taas perspektiiviä automatkoihin ja etäisyyksiin, kun Kajaani oli vasta puolessa matkassa. Palkinnoksi autoilusta päästiin aloittamaan uusi vuosi kauniissa Riisitunturin tykkymaastossa. Tunturille kavuttiin tosin autolla. Perillä teimme parin tunnin lenkin eräsuksilla osittain poluilla osittain hangessa. Sen verran oli viimaa, ettei kameran kanssa viitsinyt niin paljon leikkiä kuin olisi kauniiden olosuhteiden takia pitänyt. Upeat olivat tykkylumet Riisitunturin huipulla.

Auringon nousu mökkirannalta katsottuma Kitkajärvellä. Lauantaina kävelin Posiojärven jäällä koirien kanssa, kun muut vetivät parin tunnin hiihtolenkin Kirivaaralla. Suuren urheilujuhlan tuntuun pääsi, kun huomasi edellisenä iltana mökkinaapurin laittavan suksiaan monen monta tuntia. Reittini koirien kanssa meni kilpaladun poikki. Aikamoista "latua"
 huutoa kuului pitkälle mennen tullen jyrkässä "Pentikin" mäessä.




Sunnuntaina lumikenkäilin rantoja pitkin Kitkajärveä itään ja ihailin aurinkoa ja sen haloja. Tosi korkealle nousi auringon valo. Lisäksi auringon molemmilla puolin oli miniauringot. Ikävä kyllä eivät mahtuneet samaan kuvan  kun oli pelkka zoom-objektiivi mukana.








Maanantaina aurinko oli näkyvissä koko ylhäällä olo aikansa eli kolme tuntia. Sunnuntaina sain ihailla auringon nousua ja laskua, muuten aurinko pysyi piilossa.










Pikkasen oli epätodellinen ja pelokas olo Kitkajärven jäällä, siellä ei näkynyt liikettä, eikä näkynyt jälkiä. Yhtenäkään päivänä ei kelkan kelkkaa, ja jonkin verran oli vettä jään päällä, niin ei tullut siellä hiihdettyä mutta kyllä siellä sitten pääsi viimeisenä päivänä kuivin tassuin kävelemään ja törmäsin jossain vaiheessa kelkkauraankin ja heti olo parani. Harvoin sitä noin kaipaa "sivistyksen" merkkejä. Kun me koirien kanssa jääseikkailimme, niin nuo urheilullisemmat perheenjäsenet tekivät runsaan vuorokauden tunturivaelluksen ja kokivat miten kylmää on nukkua laavulla - 20 asteissa ja miten paljoissa vaatteissa voi liikkua ja miten vaikea on syödä jäätynyttä ruokaa.

Kiila odottaa, josko ne eräilijät tulisivat. Mökkimme oli varsinainen kultakutrin mökki. Viisi petiä, viisi mukia, viisi lautasta jne. Mutta hyvin riittivät isä- ja äitikarhulle ja kolmelle "kultakurille". 

Tästä Prikan ja Kiilanvälistä ehti yksi koira liueta ennen kuin sain kännyn esille, siinä ne kolme rivissä makasivat kuono kohti  ruokakuppien laskeutumispaikkaa ja odottivat ja odottivat, taisivat ikään kuin vihjailla jotain.







Tiistaina matkattiin taas autolla turistiruuhkaan, Korouoman parkkiksella oli kymmenkunta autoa. No, onneksi mahduttiin sekaan, hyvin tallattuja polkuja kelpasi tallustella koirien kera, eikä niitä vastaantulijoita ollut kuin pari.