Villi Pohjola ja tokoilua lämpimässä

Maisemiamme etelästä lännen ja pohjoisen kautta itään, 

viimoisena näkymää keittiön ja olkkarin ikkunasta "kärppäkivelle".

Iloksemme saimme huomata, että asumme luonnon keskellä, vaikka kaupungin laidoilla ollaan. Viime viikolla saukko piti lystiä meidän lähimetsässä, oli laskenut mäkeä puron varren rinteissä pitkän matkaa. Sunnuntain kahveilla huomattiin ikkunasta, että jokin valkoinen ja vikkelä vilahteli tien toisella puolella ja naapurin tontilla. Musta hännänpää paljasti liikkujan kärpäksi!
Niin ja Utsjoella nousi aurinko ensimmäistä kertaa marraskuun jälkeen. Meillähän aurinko paistelee jo joulun viiden tunnin sijaan jo kuusi tuntia, kauniista aurinkoisista pakkaspäivistä olemmekin saaneet nauttia. Tai no, nyt se pakkanen paukkuu jo -30 asteessa, siksi tuoreet kuvat on ikkunan takaa otettuja. En kyllä koirista huomannut mitään eroa -20 ja tämän aamun lämpötilan suhteen.

Prikan seuruu, joulukuu

Prikan tunnari, joulukuu

Joulukuussa Jinga sai nauttia tokosta ainoana koirana (Prikalla oli juoksut). Loppiaisesta on ollut sen verran jäätävää, että olemmekin treenanneet lämpimässä hallissa. Ensin oli molemmat mustavalkoiset mukana, viime viikolla Prikka on saanut laatuaikaa. Kahtena päivänä tein liikkuroituna kolme-neljä liikettä putkeen, lopetin uuden liikkeen alkuun. Tosi hyvin meni paketit, vaikka aloitettiin ilman "lämmittelyjä" heti hallille päästyä. Pieniä virheitä mahtui toki mukaan; vinoa maahan menoa tai luokse tuloa, pientä ennakointia, seisomis-jäävässä pysähtyi käskyyn mutta askeleen oli ottanut selkäni takana ja ruudun paikkakin jäi epäselväksi. Sitten olikin kiva treenata korjaus-settejä noihin puutteisiin.
Lauantaina olikin tokon mahtipäivä vuorossa, mahduimme Laukaan koulutuksiin, Oilin päivään, ja saimme kauas kantavia kokemuksia. Ensin teimme ryhmätreenejä, joita penneli on kovin vähän tehnyt, eikä kesän jälkeen olla häiriötreeneissä oltu. Suht hyvin oli kakara kuulolla eikä mennyt niin pahasti lankaan naapurin käskyistä kuin kuvittelin. Lopussa tehtiin vielä EVL:n paikkis ja siitäkin selviydyttiin kunnialla. En ahnehtinut ja tehnyt täyttä matkaa, vaan halusin saada onnistuneen suorituksen ja sen saimmekin, hyvä me!

Prikka ja vauhtinouto-ongelma joulukuun alussa

Omassa treenin pätkässämme keskityimme vauhtiliikkeisiin, kun ne jäi viimeksi tekemättä ontumisen takia. Olimme kehittäneen vauhtinouto-ongelman noin kuukausi sitten. Prikka ei enää irroittanutkaan noudossa kapulastaan vaan piti itsepintaisesti kiinni. No, palattiin kahden lelun leikkiin ja saatiin vaihtoja aikaiseksi. Kapulan kanssa tuntui patukka toimivan paremmin vaihtoehtona kuin narupallo ja saimme taas vauhtinoudon toimimaan kuin ennen. Teimme pitotreenejä myös, pito ihan ok. Luovutusvaiheessa emme ole, ennen kuin Prikalle kirkastuu luovutuksen paikka.

Sitten katsoimme ruudun vauhtia, ihan ok. mutta voisin sitä silti kirittää lelulla ja kilpailulla. Sama juttu kierron kanssa, juoksen karkuun, kun olen koiran lähettänyt. Kuuma tuli vauhtitreeneissämme.

Alla Kyllösen Hennan ottamia kuvia lokakuulta: