Uuden vuoden aattona istuttiin seitsemän tuntia autossa. Lisäksi melkein tunti vietettiin Kajaanin ABC:llä ja sen ympäristössä, olipa koiraystävälliset polut heti parkkipaikan vieressä, ensimmäiset paukutkin kuultiin (neljän maissa) ulkoillessa. Koirat eivät korviaan lotkauttaneet paukuille.
Sai taas perspektiiviä automatkoihin ja etäisyyksiin, kun Kajaani oli vasta puolessa matkassa. Palkinnoksi autoilusta päästiin aloittamaan uusi vuosi kauniissa Riisitunturin tykkymaastossa. Tunturille kavuttiin tosin autolla. Perillä teimme parin tunnin lenkin eräsuksilla osittain poluilla osittain hangessa. Sen verran oli viimaa, ettei kameran kanssa viitsinyt niin paljon leikkiä kuin olisi kauniiden olosuhteiden takia pitänyt. Upeat olivat tykkylumet Riisitunturin huipulla.
Auringon nousu mökkirannalta katsottuma Kitkajärvellä. Lauantaina kävelin Posiojärven jäällä koirien kanssa, kun muut vetivät parin tunnin hiihtolenkin Kirivaaralla. Suuren urheilujuhlan tuntuun pääsi, kun huomasi edellisenä iltana mökkinaapurin laittavan suksiaan monen monta tuntia. Reittini koirien kanssa meni kilpaladun poikki. Aikamoista "latua"
huutoa kuului pitkälle mennen tullen jyrkässä "Pentikin" mäessä.
Sunnuntaina lumikenkäilin rantoja pitkin Kitkajärveä itään ja ihailin aurinkoa ja sen haloja. Tosi korkealle nousi auringon valo. Lisäksi auringon molemmilla puolin oli miniauringot. Ikävä kyllä eivät mahtuneet samaan kuvan kun oli pelkka zoom-objektiivi mukana.
Maanantaina aurinko oli näkyvissä koko ylhäällä olo aikansa eli kolme tuntia. Sunnuntaina sain ihailla auringon nousua ja laskua, muuten aurinko pysyi piilossa.
Pikkasen oli epätodellinen ja pelokas olo Kitkajärven jäällä, siellä ei näkynyt liikettä, eikä näkynyt jälkiä. Yhtenäkään päivänä ei kelkan kelkkaa, ja jonkin verran oli vettä jään päällä, niin ei tullut siellä hiihdettyä mutta kyllä siellä sitten pääsi viimeisenä päivänä kuivin tassuin kävelemään ja törmäsin jossain vaiheessa kelkkauraankin ja heti olo parani. Harvoin sitä noin kaipaa "sivistyksen" merkkejä. Kun me koirien kanssa jääseikkailimme, niin nuo urheilullisemmat perheenjäsenet tekivät runsaan vuorokauden tunturivaelluksen ja kokivat miten kylmää on nukkua laavulla - 20 asteissa ja miten paljoissa vaatteissa voi liikkua ja miten vaikea on syödä jäätynyttä ruokaa.
Kiila odottaa, josko ne eräilijät tulisivat. Mökkimme oli varsinainen kultakutrin mökki. Viisi petiä, viisi mukia, viisi lautasta jne. Mutta hyvin riittivät isä- ja äitikarhulle ja kolmelle "kultakurille".
Tästä Prikan ja Kiilanvälistä ehti yksi koira liueta ennen kuin sain kännyn esille, siinä ne kolme rivissä makasivat kuono kohti ruokakuppien laskeutumispaikkaa ja odottivat ja odottivat, taisivat ikään kuin vihjailla jotain.
Tiistaina matkattiin taas autolla turistiruuhkaan, Korouoman parkkiksella oli kymmenkunta autoa. No, onneksi mahduttiin sekaan, hyvin tallattuja polkuja kelpasi tallustella koirien kera, eikä niitä vastaantulijoita ollut kuin pari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti