Yks pienoinen koira niin nauttii auringosta, vähän näkyy huonoa karvaa lonkassa, ekan kerran näin tammikuun kuvissa kun Strömforsin ihanassa auringonpaisteessa otin vuoden ekoja hanki kiiltää kuvia.
Viime viikonloppuna nautimme auringosta ja hangesta, kaikki kolme aurinkoisella kävelyllä ennen Prikan tokokoetta viime viikonloppuna
Sunnuntaina tein kevään ensimmäiset jäljet, jäljet tehtiin Kiilan kanssa ja sen jälkeen olin pientä lelun etsintää ja kyll oli onnellinen koira, kun ihan kahestaan oltiin ja oli niin huippupätevä. Jinga sai ajaa noin tunnin vanhan jäljen noin 300 m ja hyvin ajoi. Mitä nyt puolet kepeistä jäi matkan varrelle. Prikka sai ajaa saman pituisen jäljen mutta pari tuntia vanhemman. Ikävä kyllä ehdin jo unohtaa aikomukseni muistutella keppien tärkeys, joten Prikaltakin jäi puolet matkan varrelle. Jäljen jälkeen sitten muistuttelin ja etsimme ja löysimme keppejä. Jos ens kerralla muistuttaisi ennen jälkeä!
Ja Jinga tietenkin kävi vilvoittelemassa kuvan purossa, makoili ja joi, ihan en makoilusta saanut kuvaa. Pari päivää myöhemmin ehdimme aamuluoksareita harrastaa ja taas oli niin kova homma, että piti vastaan tulevassa purossa viilentyä. Voi Jinga!
Eläinlääkärireissulla, vanhemmat tytöt saivat rokotukset ja eläinlääkärin kanssa ihmettelimme nuorimmaisen karvattomuutta, pieni verenkuva näytti lievää aneemisuutta. Selvästikään ei ollut terveen koiran turkki. Kiila 17, Jinga 16 ja Prikka 23 kiloa.
Perjantai-ilta Munakkaalla, jäät on lähteneet ilta-aurinko paistaa
ja iltapäivällä tuli diagnoosi; Prikalla on kilpirauhasen vajaatoiminta.
Ai niin, kovasti minulta on kysytty, mistä osasin epäillä:
1. Turkki muuttui upeasta onnettomaksi
2. Runsas hilseily astui kuvaan.
3. Prikka hävisi Jingalle juoksukilpailuissa
4. Aineenvaihdunta oli heikkoa ja Erika-fyssari (Kingi ja Kamu) kehotti tsekkaamaan ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti