Viime viikolla oli lämmintä ja aurinkoa muutamana päivänä, ei voinut mennä sisälle, kun oli niin upea sää. Harmi, että keli ei ollut! Oli liukasta, ja piha taas on ihan kynnetty, jos siinä jotain yrittää. Lupausta treeneistä anyway! Perjantaina Jattilasta kuuluteltiin, että sinne voisi mennä isolle kentälle treenaileen, ja mehän mentiin koko konkkaronkka. Nautimme kaikki tilasta ja hyvästä pidosta, tehtiin ruutua, kiertoa, ohjattua ja hyppyjä sydämemme pohjasta. Sen verran myöhään tuo kutsu kävi, ettei Jattilassa ollut ruuhkaa mutta saatin kuitenkin hyvät paikkistreenit muutaman vesikoiran kanssa. Ja voi, kun oli onnellisen oloisia mun trioni, jokaikinen loisti! Takaisin tullessa kävimme kurkkaamassa, mikä oli tilanne viime kesäisellä treenikentällä (kuva ylhäällä).
Lauantaina pääsimme taas koulutuksiin Prikan kanssa. Vähiin on jäänyt treenimiset talvella mutta tosi hyvin olemme koulutuksiin päässeet, kerran kuussa. Nyt olimme Vaajakoskella (kuva ylhäällä) toistamiseen (Laukan hallilla tosin), ei siis tuossa parkkipaikan viereisellä jäällä. Nyt kouluttajana oli Jalonen. Viimeksi nysvättiin pikkujuttuja ja hiomistta piisasi. Niin, nyt ajattelin, että tehdäänpä nyt koemaista, kyylääkö koiraseni palkkaansa. Ja vau! Me tehtiin avon ja voin liikkeitä sekaisin aikamoisella temmolla ja koira oli aikas täydellinen, niin liikkeet kuin liikkeen välit sujui kuin tanssi. No, sitten kysäsin, että mitenkäs, kun yleensä tulee taukoa enemmän liikkeiden välissä. Palkkailin koiraa lyhyesti liikeen jälkeen, sitten sai odotella makuulla, kunnes komennettiin liikeen alkupaikkaaan. Ja taas me olitiin ihan supereita! Koiraa ja sen motivaatiota sekä suhdettamme kovasti kehuttiin. Kiva, leijailla välillä pilvissä.
Lauantain jälkeen onkin kentät olleet sulana ja olemme käyneet ahkerasti treenailemassa, kertaalleen porukassakin. Viikossa saman verran treeniä kuin talven aikana.
Äsken olin iltalenkillä uutisten jälkeen ja sekin hymyilytti normia enemmän, ihan valoisaa ja kuivaa. Tänään ensimmäistä kertaa ilman nastoja liikenteessä, alkaa jäiset polut väistyä ja nyt oli kantohankena lumiset polkujen pätkät tosi siistiä.
Tajusin tänään myös miten mukavaa meillä on koirien kanssa, kun syöksymme yleensä metsään. Tänään poikkeuksellisesti kävelin enemmän teitä pitkin (kun piti käydä tsekkaamassa muutaman kentän tilanne) viiden aikoihin. Ja voi jösses, vastaan tuli kiukkuisia koiria toinen toisensa jälkeen. Sellaistakin arki olla vois... Onneksi ei. Äsken Prikka löysi taas ison painavan kepin matkan varrelta, jota sitten onnellisena ja tomerana raahaili, siitä tuli mieleen marraskuinen kuvani:
Mukavaa pääsiäisen aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti