Prikka 9 v.

 Hih, ei ole blogi päivittynyt synttäreiden tiimoilta aikoihin, Prikankin synttärit ovat saanet oman postauksen neljä vuotta sitten, siis viisivuotiaan päivitys! Aika siis päivittää!

Prikka 9 v. ja suppiskausi alkamassa täydellä teholla.

Hyvin samanlainen koira on tämä 9-vuotias kuin oli 5-vuotiaana. Suurin muutos on kuvan pikkukaveri ja suhde siihen! Prikka on sulanut täysin, kakara saa tehdä ihan mitä vaan niin ulkona kuin  sisälläkin. Prikka vaikuttaa onnellisemmalta kuin ikinä. (Niin väärässä voi olla omistaja, joka kuvitteli, ettei Prikan pirtaan passaa pikku pentu ja tulokkaan elämä olisi ikävää yrmy-Prikan seurassa.) Silmiä toki voi pyöritellä itse kukin! Vanan tulon jälkeen Prikka ei ole mennyt kertaakaan omaan petiinsä? (Vana sen sijaan menee).  Prikka ei ole myöskään tarvinnut pehmolelujaan, aiemmin lutkutti niitä suunnilleen päivittäin.

Vanalle taas Prikka on ollut täydellinen esikuva, pennulla ei ole hätää autossa tai veneessä, kun iso koira näyttää mallia. Kotiin jääminenkään ei ole ongelma. Prikka ja Vana muodostavat kerrassaan hienon duon. 

Eläkeläisten etuja: voi viettää vapaata säiden ehdoilla, lähdimme viikonlopun viettoon perjantaiaamuna aurinkoiseen keliin, kuva lauantain paluumatkalta, kun tuuli myötäisesti ja pienessä tihkusateessa palasimme kotiin, kuvat Mämminiemestä. Perjantaina saapuessamme siellä oli vain yksi vene, lounaamme aikana niemaan tuli muilla kulkuneuvoilla jonkin verran porukkaa. Me jatkoimme matkaa etelään.

Kakaran kanssa leikitään aika sopusuhtaisesti, kumpikin vuorollaan niskan päällä tai toisen hampaissa.

Synttärisankari 9 v. (Kuva siis perjantain auringoiselta purjehdukselta). Jyväskylä Prikan selän takana 10 km pohjoiseen. 

Lauantaina Mämminemessä, josta jatkoimme kohti Korpilahtea. Tuulet eivät olleet kovin suotuisat, niin jäimme Korpilahden veneseuran satamaan piskuiseen Kalliosaareen.

Jaloiteltiin koirien kanssa Säynätsalossa ennen veneeseen astumista.

Vietiin viikolla Prikan kanssa Vana melkein kaupungille asti, sai pentu totutella remmikävelyyn pyörien ja kävelijöiden vilistessä ohi ja vastaan. Perillä Mattilanniemssä saivan molemmat hetken viipottaa keskenään.

Kuva Vanan ekalta purjehdusreissulta Mämminiemessä.

Vana-viippakorvan kanssa Vuorilammin lenkillä.

Vana-taittokorvan kanssa radiomaston metsissä Myllyjärvellä.

Prikka suostuu vetämään lelua Vanan kanssa, nämä leikit harvinaisempia mutta joskus sentään, enimmäkseen painivat ja juoksevat yhdessä.

Prikka on edellään the sienikoira ja hyvin opetti Vanankin! Tänä syksynä on poimittu urakalla kantarelleja ja mustia torvisieniä. Suppiskausi vasta aluillaan, eli niiden poiminta on vielä edessä. Tänä syksynä Prikka onkin saanut loistaa useamman kaverin silmien edessä kyvyillään, kun muina miehinä istua töröttää jossain ja odottaa, että joku tajuaisi tulla tarkistamaan löytönsä.

Ikä on tullut yhden epämukavan muutoksen, sekä Jinga ja nyt Prikka ovat vanhemmiten tulleet ääniaroiksi, ukkonen ja uusi vuosi aiheuttavat ikävästi pelkoa. Prikka on ollut vanha jo syntyessään, niin eipä siinä muuten ikä näy. Prikka ei ole ikinä ollut nuori ja villi, vaan enemmän vakaa ja vakava. Nyt ehkä onnellinen ja vakaa. Ensimmäinen seniorivuosi selätetty ilman kummempia muutoksia, vielä tassu nousee kepeästi, kun pääsee mukaan kepon juoksulenkeille. 

Arvelimme ennen kesää, että tämä on Jingakaverin viimeinen kesä. Heinäkuussa Prikasta tuli perheen ainoa koira, kun Jingan vointi heikkeni silmissä ja sille piti sanoa hyvästit Savonlinnassa. Emme havainneet Prikassa mitään kaipaukseen viittaavaa. Vielä viimeisessä retkisaaressamme Prikka yritti saada Jingaa juoksemaan kanssaan, ei Jinga jaksanut. 

Alla kuvia alkuvuodesta, kun Jinga vielä oli Prikan seurana talsimassa polkuja, juoksemassa ja poseeraamassa.