Kuljetaan Vanan vanavedessä miten on tyttökoira kasvanut ja kehittynyt kuukaudessa.
2,5 kk ja niin söpö
Elokuun puolen välin jälkeen käytiin mökillä. Vihreyttä, mutaojan ylityksen jäljiltä oli niin mutainen pentu, että piti etsiä lähistön hiekkaisin ranta (pusikkokuva yllä). Sorsien vierailua laiturilla osattiin seurata sivistyneesti.
Vana kiipee jokaiselle kivelle tai kannolle, mikä näkyy. Joskus tosin ei kyvyt riitä mutta yritystä piisaa. Korkealla on sitten hyvä pitää mietintä- ja tarkkailutuokio.
Tavattiin pari viikkoa vanhempi aussityttö Hikka, kahdella riitti puuhaa keskenään, puhelimen kamera ei siinä vauhdissa pysynyt peressä. Onneksi otettiin posetuskuviakin.
Vana alkoi aika pian seuraamaan Prikkaa sienien näyttämisessä. Nyt nämä molemmat näyttävät kanttarellit, mustat torvisienet ja suppikset meille. Sieniä tosiaan piisaa, vaikka viimeksi mainittujen kausi on vasta alkamassa. Vanan sienten näyttäminen ei tosin vielä ole ihan ammattimaista, vaan aarteet näytetään pureskelemalla herkkua.
Kiipeäminen ja parruilla kävely on kiehtovaa Vanan mielestä. Ihmeellisesti bongaa mielen kiintonsa kohteita.
Poseerausta kalliolla ennen ensimmäistä purjehdusretkeä. (Kuvia edellisessä postauksessa.)
Nyt Vana on tavannut kaikkien kolmen lapsemme lapset, kuvassa puolivuotiaan Villen kanssa luetaan kirjaa.
Kiipeilijä löytää myös mielenkiintoisia haasteita mm. purojen ylityksissä, nekin on valloitettava.
Vanan korvilla riittää olomuotoja.
Vana ja isosiskonsa #1
Vana ja isosiskonsa #2
Vana ja isosiskonsa #3, kuun vaihteessa Äijänniemen satamassa, härkälintu pongattu.
Edellisenä päivänä koirat olivat päässeet hiekkarannalle uimaan. Kepo heitti Prikalle keppiä kolmasti.
Ja kolme kertaa Vana oli se, joka kepin rantaan toi! Prikka ei ole ikinä kykenyt noutamaan sen enempää kuivalta maalta kuin vedestäkään, jos on toinen koira siinä rinnalla.
Tappijalka "serkku" Popo tuli mökille kylään. Painia ja vauhtia piisasi.
Sieniretken/kävelyn/minkä vaan aktiviteetin jälkeen Prikka kiiruhtaa laiturin edustalle odottamaan uimista. Josko nyt joku tajuaisi tulla ja heittää palkinnoksi vesilelun veteen. Kun tähystelin, missä Prikka on, ilmestyi sen viereen hörökorvapupumme.
Sisarukset pihalla tällä viikolla, pitkään olemme leikkineet aika suppealla varastolla, noutaminen on tietty kivaa, saalisleikit mahtavia ja kahden lelun leikkiä olemme tehneet. Istumisen kestoa ja matkaa ihan pienesti saatu lisättyä. Myös alustalle ja pedille menoa olemme harjoitelleet. Tällä viikolla olen sitten kahlannut instaa, josko löytyisi uusia vinkkejä mitä me voisimme tehdä.
Öisin Vana naukuu jossain vaiheessa ja pääsee sitten ulos, Vana on ollut yöt pääsääntöisesti siisti alusta asti. Koko ajan myös päivittäinen sisäsiisteys on varmempi ja varmempi. Toinen asia mitä ihailemme on se, että en ole kertaakaan, kuullut ääniä, kun olen lähtenyt ulos (tai tullut sisään). Ulkona Vana on hyvin kuulolla, tulee luokse ja odottelee kauniisti. Ainoa ongelma on, että on vaikea löytää kenkäparia ulos lähtiessä. Jos kenkiä ei ole muistanut ylös nostaa, niin vain parittomia kenkiä on tarjolla.
Vanamaista on myös olla räsynukke, valjaiden laitto on ollut alusta asti mukava homma. Koiraa saa vääntää mihin asentoon vaan ja kärsivällisesti se odottaa, että kai homma jossain vaiheessa on valmista, mikä kiire tässä minnekään - valmiissa maailmassa!
Naapurin lagotto, Stella, 11 v. tuli kylään, myös Stellan sydän sulatettiin täysin ja kummasti vaan Vana mahtui Stellan viereen. Stella olisi jo arvostanut omaa rauhaa ihan varmasti.
Olemme tavanneet kaikenkokoisia koiria, Vana on valmis moikkaamaan kaikki ystävälliset koirat, remmirähjät jätämme molemmat suosiolla väliin.
Vana, 15-viikkoinen
Viime aikoina olen huomannut, että Vanan kaupunkisosiaalistaminen on jäänyt unholaan sen jälkeen, kun 9-viikkoisena matkusti puolen Euroopan halki. Niinpä tänään kävelimme keskustan tuntumaan Mattilanniemeen, jossa koirat saivat hieman nauttia vapaudestakin, kun olivat kiltisti kävelleet pyöräteillä ja kaduilla sen verran pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti