Kaunis posetus lähimetsässä ikää 3,5 kk
Superkauniita kuvia Vanan ja Hilda-salukin, 5 kk kaveritreffeiltä otti Ari Lehtiö.
Tätä en olisi uskonut ikinä näkeväni, niin ne koirat vaan yllättää (siis Prikka).
Meidän eka retki ihan keskustaan asti. Tässä harjun yläpäässä, katse kaupunkiin.
Ja ikään kuin pakkoposetus, retkellämme ihan kaksistaan. Prikka oli ihan normilenkillä sunnuntaina enkä huomannut, että mitään olisi lenkillä käynyt. Illasta lähtien ontui vaan kovasti oikeaa etutassuaan. Parin päivän jälkeen tajusin antaa Jingalta jääneitä kipulääkkeitä. Kävely onnistui linkuttamatta, vaikka rannettaan aristikin. Ihan ei saanut levätä, kun pentu härkki minkä kerkesi niin sisällä kuin ulkonakin. Siksi pentu saikin hyvää itsenäisyystreeniä omilla kävelyillään ja Prikka sai levätä.
Syyskuun lopulla teimme kauniina perjantaina kesän viimoisen purjehdusretken
Päijänteen itälaidalle Äijälänniemeen. Oli ihan teepaitakeli veneessäkin.
Kävimme kaikki kävelyllä, mikä oli Prikan kannalta väärä ratkaisu,
tassuvaiva ei saanut tarvitsemaansa lepoa (huono koiranomistaja).
Tämmöinen basenji matkassa
Pientä palkkausta kentällä
Ihan niinku pro, kun yritetään välillä viltillä olla.
Vana etsi oksiin jumittunutta leluaan. Ihailen tuota sitkeyttä,
ei kysy minulta apuja, jos ei jokin lelu heti löydä, sitkeästi etsii.
Syys- ja lokakuun aurinkoisissa keleissä oli kiva tehdä myös pitkiä
taivalluksia, tässä Köhniöjärvellä, taas itsenäisellä retkellä Prikan saikulla.
Köhniöjärvi #3
Köhniöjärvi #4
Köhniöjärvi #5
Köhniöjärvi #6
Köhniöjärvi #7
Vana puhaltelemassa veteen, loppukesästä Vanasta kehittyi löträäjä.
Kaunista maaruskaa matkalla Roninmäelle, Prikka pääsi vielä samana päivänä lähimetsiin mukaan, vaikka pidemmät reissut missasikin.
Kun Prikan ontuminen jatkui seuraavallakin viikolla, niin käytiin eläinlääkärille näyttämässä jalkaa. Tassusta ei löytynyt onneksi mitään vakavampaa, saimme lisää kipulääkettä ja "saikkua", hauiksen biceptit olivat tiukkoina ja hieroja tulikin sitten myöhemmin käymään läpi molemmat koirat. Hyvä uutinen oli, ettei 9-vuotiaan röntgenkuvassa näkynyt nivelrikkoa. Toisen viikon lopulla alkoi näyttää siltä, että mysteerivaurio oli korjaantunut.
Meidän tokalla kaupunkiretkellämme pysähdyimme kotimatkalla Harjulle. Tällä kertaa kahvittelut onnistui, Beans & More, oli oikein hyvä koiraystävällinen lounas- ja kahvipaikka. Edellisellä kerralla tuli ohitettua tämä kahvila, kun oletin, että tuttu Toivolan piha ottaisi yhä koiria sisätiloihin.
Kai sitä voi näinkin istua, saattaa olla asennonvaihdot vaikeita tuosta asennosta.
Aikamme treenailimme noutoja, luoksareita ja eteenmenoja kuvan lelulla. Tälläkin
kerralla portailla oli suht vilkasta, kun koululaisia oli suunnistamassa, hyvin mahduimme silti.
Syyskuun "pakollisia" taustoja, piti pysähtyä poseeraushommiin kotimatkalla kaupungilta kotiin.
Mökillä löytyi vielä paljon kanttarelleja syyskuun viimeisenä viikonloppuna, Vana 4 kk.
Tällä viikolla saatiin Prikka mukaan kävelyille kahden viikon tassulevon jälkeen.
Toki teki pennulle hyvää olla yksin minun kanssa isossa maailmassa.
Kävelyllä tämä pieni tien pätkä kutsui pieneen juoksukisaan (tai luoksariin).
Yhteisten luoksarien jälkeen koirat näyttivät tältä.
Olemme kovasti harrastaneet eri kentillä käymistä. Viime viikolla oli upeita aurinkoisia päiviä, jotka hyödynsimme pitkillä kävelyillä tai kentillä hommaillen.
Aamuauringossa Roninmäellä
.jpeg)
Ilta-auringossa Myllyjärvellä
Keskipäivän aurinkoa sienimetsäretkellä
Sienimetsät maltamme jo usein jättää väliin perjantaina tuli taas kerättyä pari pussia reppuun.
Molemmat koirat minua innokkaasti ohjaavat apajien ääreen, vaikka kuvausintoa ei aina piisakkaan.
Samalla retkellä tähyilimme Roninmäen laitamilla kaupungin ruskaa.
Roninmäellä #2
Roninmäellä #3, Vana 4,5 kk ja Prikka 9 v.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti