Socializing

Viikon  on ollut kunnolla pakkasta. Silti on treenitty ja yritetty "opettaa" englantilaiselle vieraallemme että 15 astetta pakkasta on lämmintä (25 jälkeen)  - ei ole mennyt perille. Viikonloppu meni mukavasti koirajutuissa Kiilan pojan Särmän & seurueensa kanssa. Mikäs siinä harrastellessa, kun sai aina tulla valmiiseen ruokapöytään.
Lauantaina Kiila pääsi pitkästä aikaa Eevis-aksaileen. Iltapäivällä lähdettiin Jingan kera Länkipohjaan Kana-Areenalle, kolme tuntia vilahti tost noin vaan, kolmen ohjaanan ja viiden koiran kera. Jinga ehti tehdä melkein kaikki liikeet, ongelmina tällä kertaa vasemmalle kääntymiset ja tunnari oli taas normia vaikeampi. No, hyvä palata back to the basics taas vaihteeksi. Särmä oli aikas taitava poika.
Sunnuntaipäivän saimme iloisesti kulumaan kävelemällä Killerille. Olin varma, että hallilla olisi ruuhkaa pakkasten vihdoin lauhdutttua, mutta pyh, ihan saimme melkein keskenämme treenailla. Ja lajina oli aksa. Ensin ihailin Särmän menoa, samalla lailla poika kyseli ohjaajaltaan kuin äitinsäkin, että tännekö.  Hyppi ja kääntyi kauniisti, irtosi hyvin ja kaunista oli meno. Onneksi radalla oli edes yksi kinkkisempi kohta, että joutui vähän miettimäänkin ohjauskuvioita. Niin, ja pääsi Kiilakin aksaileen sekä tönkön omistajansa että vähän sutjakkaammin liikkuvien miekkosten kera. Ja Jinga, piiitkästä aikaa teimme radan. Jäipä mukava olo kummankin koiran radasta! Kotiin kävelimme vielä pidemmän kautta ihaille Jyväskylän kuuraisia metsiä. Hyvät ulkoilut ja olipa tosi mukava nähdä ajan kanssa niin Särmää kuin koirakavereitaan komiaa Rallia ja ihanaa Iisiä, kuin myös Saraa ja Sakaria. Kiitos visiitistä!

Kuuraa ja aurinkoa

 

Ihan jää sanattomaksi kaiken kauneuden keskellä. Aurinko palasi vihdoin näkyviin ja vasta viikonlopulla siitä pääsi nauttimaan ja me tosiaan nautittiin. Lammet ja järvetkin jäätyivät vihdoin. Lauantaina testasin retkiluistimia, ihan hauska kokemus liikkua niinkin. Välillä pääsi jopa liukumisen makuun, lunta oli ajoittain jarruttavasti  muttei paha olenkaan. Sunnuntaina testailin joulupukin tuomia suksia. Jos haluaa vihdoin ja viimein kuvailla aurinkoisissa olosuhteissa, niin sitä on vaikea yhdistää kunnon liikuntaan, kameran ehdoilla siis mentiin.
Kivasti päästiin myös treenirutiiniin, vaikka pakkanen on ollut 15 asteen kieppeillä, niin ei se ole estänyt meidän tokoiluja. Yksi ilta olin kentällä ja parina iltana Killerillä. Killerillä tuntuilämpimämmältä kuin mitä mittari näytti. Puolessa tunnissa ehtii tehdä paljon, kun pitää itseään ja koira liikenteessä.
Pieni pyöreä koira juoksee niin täysillä, että on aivan kuurassa koko koirakin, näkyy hyvin tuossa istumiskuvassa.

tokoa - pitkästä aikaa nirvanaa

Loppiaisen jälkeen oli vain pimeätä, sateistä ja synkkää. Johan siinä masentui, ei meinannut mikään innostaa. Onneksi lumi tuli valaisemaan maailmamme perjantaina, heti parani olo.
Lauantaina oli meidän tokoringin kolmas ja viimoinen koulutus. Kouluttajana Oili ja paikkana Länkipohjan Kana-areena. Ihanaa oli. Kivassa seurassa ja maailman ihanimman coachin seurassa oli vaan niin superia, lämpötilakin just sopiva treenimiseen. Joulukuussa saimme Oililta ohjeita vireen hallintaan. Jings oli vähän liian kierroksilla seuruussa. Ohjeeksi olin saanut, että ei palkkaa lainkaan tai vain minimaalinen kuiva nappula. Osui ja upposi: tosi hienolta ja tasaiselta näytti meidän seuruu nyt - vire kohillaan. Jatkossa pitää vaan yrittää muistaa tarkkana tarkkailla virettä, ja koiraa saa jo palkatakin paremmin, kunhan ensin sosiaalinen kehu, ilman että kädet on taskussa.
Teimme myös superhienot tunnarit. Ensin kisamaisesti, sitten hypyn kautta pitkälle tunnaririville. Hienosti löytyi ja palautus sen syrjässä olleen hypyn kautta. En tiedä kummasta olin onnelllisempi oman pikaisesta löytämisestä vai tuosta superpalautuksesta.
Ruutua teimme myös. Jinga osasi hienosti mutta ohjaajalla oli ongelmia ajastuksensa kanssa! Seuraavaksi Oili laittoi meidän ruutumme eteen targettimme. Sinne targetillehan J. sitten kosahti, kun ruutuun piti mennä. Tämä oli varoitusdemo. Messarissa oli useampi koira mennyt ruudun sijaan mattoteipeille.
Häiriötreeneinä me kaikki teimme ensin seuruuta pienessä neliössä, sitten istu-maahan menoja ympyrässä kuten myös kaukoja. Lisäksi vielä yksitellen luoksetuloja rivistöstä.
Oli kyllä taitava koira, illalla kotona oli niin nirvana olo, istuin vain treenikirja kainalossa ja hymyilin!
Tuli tehtyä tuosta kolme ja puolivuotiaasta elämäni koirasta kollaasi!

Lumille loppiaiseksi

Viikko tuli "nautittua"sulan maan keleistä ja täyspimeydestä, äh, päätimme siis ex tempore lähteä lumisemmille seuduille perjantaina töiden jälkeen. Syötteeltä löytyi ihan kelpo mökki. Matka oli normia tiivimpi tunnelmaltaan, meitä olikin neljä kaksijalkaista tavaroineen kahden sijaan. Onneksi mahduttiin tavaroinemme kuitenkin. Vähän ylimääräistä hysteriaa aiheutti "pikainen" iltapala Kiimingin ABC:llä, aika vain juoksi ja valmista ei meinannut tulla. Paikka oli sotkuinen ja likainen, no päästiinhän me sieltä - istuaksemme koiran oksennukseen (siis omassa autossa)! Ihan piste iin päälle. Kymmenen jälkeen illalla olimme noutamassa avaimia mökkiimme.
Kaksi päivää ja vielä lähtöaamunkin ehdimme nauttia lumisesta maisemasta ja hiihtelyistä. Mökki oli syrjässä, joten koirien kanssa oli huoletonta, bonuksena vielä ihan mökin edustalta lähtevät skiidu-urat, joita pitkin pääsi näppärästi laduille. Lisäpisteitä Syöte saa siitä, että suurimmalle osaa latuja koirat ovat tervetulleita. Lyhyen valoisan aikana ehdimme ulkoilla hyvin. Meikäläinenkin ehti kerätä 50 hiihtokilometriä tuon viikonlopun aikana. Paluumatkalla meitä mahtui viisi kaksijalkaista Ouluun asti.

Joulun aikaan tuli käytyä hallilla melkeinpä joka toinen päivä, sitä hallimahdollisuutta tuli arvostettua niillä keleillä. Lumireissun koirat saivatkin olla pitkään hungingolla, joka alkoi jo torstaista, kun kävimme hierojalla. Valitettavasti Anne ei sanonut että tulkaa puolen vuoden kuluttua uudestaan, vaan pieniä jumeja oli molemmissa ja mennään kuukauden kuluttua uudestaan. No, tänään paluu arjen rutiineihin.