Treeniä, taukoa ja aurinkoa

Vaikkei ole tarkka kuva, niin on vaan niin ihana!

Lauantaiaamun auringossa

Pelottavat kultaiset yrittävät kaikkensa, että saisi nämä  itseriittoiset mimmit 

leikkimään kanssaan - ei niitä vaan ikinä onnista, harmi!

Hups, viime viikolla hupsahti viikko treeneittä, täysin, kokonaan ei yhtään mitäääään tehty. Ensin olitiin  sosiaalisia, sitten sokerista. No, nyt päästiin takaisin treenien makuun ja normirytmiin hyvä me!
Eilen törmättiin isoon onkelmaan Jingan kanssa ruutu-ohjattu erottelussa. Hienosti löyty ruutu. Ruudun jälkeen piti lähteä ruudun merkiltä hakemaan ruudun puoleinen eli oikea ohjattu. Ei, sitä löytynyt edes viidellä toistolla ja näytöllä ja avuilla.  Ensin tuntui, ettei J. kuuntele, se vai olettaa, mutta suurin onkelma taisi olla meidän kultaiset ystävät, ne olivat muutaman metrin päässä oikeasta ohjatusta, niin ei vaan toennut pieni bollie-tyttö mennä sinne.   Kun, sitten kuudennella kerralla tohti, niin bileethän siitä sitten synty! Tänään piti sitten tehdä ohjattua ja sen ongelmia lisää, mutta kas, jos sopii treffit puoli seitsemäksi, niin saattaa jo hämärä yllättää. En siis tohtinut tehdä lisää ongelmia meidän ohjattuun, pari hienoa poimintaa ehdimme kyllä.

Mitäs me keski-ikäiset!

Kiila 9 vk  Schwäbische Alb

Kiila melkein 8 v. kesän auringossa

Me sit ollaan Kiilan kanssa saman ikäisiä, tai Kiila taisi just pompata mun yli - Kiila the kalju kahdeksan v. kaunotar. Me keski-ikäiset olemme kovasti sienestäneet ja nauttineet hieman viileimmistä ilmoista. Sit tää nuorempi keski-ikäinen on harrastanut enemmän gourmet-ruokailua kuin tuo vanhempi. Sienien lisäksi luumut jostain syystä teemana.
Ehkä sitten seuraavan pelisilmä (pallosilmä, eye-doggy) koiran kanssa ei mokaa yhtä pahasti. Tosin tuskin se Kiilaa on haitannut olemmeko kulkeneet kisasta kisaan vai ei. Mua kyllä kovasti on haitannut se, etten ole tosi taitavalle tekijälle ole ollut se osaava aksaohjaaja. Kiilan sisko on ollut maajoukkuekoirana pariin kertaan, ja ainakin valioksi olisi tuossa koirassa ollut aineksia, jos ei tällainen tumpelo olisi sitä mennyt poimimaan.
Nytkin me keski-ikäiset ollaan kylkikyljessä, en ole läheisriippuvaisempaa koiraa tavannut. Kuinkahan monta vanhustakin Kiila on tehnyt onnelliseksi, kun "muistaa" heidät ja menee kiehnäämään. Se vaan niin tykkää ja niin on tykännyt tykättävätkin, aikas liikkistä! Tällaisten koirien pitäisi kyllä syntyä lastentarhojen, vanhojen koulujen tai vanhainkotien vakseille (jos sellaisia vielä olisi). Sen lisäksi vaksin pitäisi olla sporttinen ja hyvä aksassa - olisi tällaisen koiran taivas!

Sieniretkien = viestitreenien (eilen taisi olla koirien superretki, kun oli viisi ihmistä joiden väliä sai juosta) lisäksi Kiila ja puolta nuorempi Jinga jaksaa telmiä aamuin illoin oltiin sitten pitkällä retkellä tai aamun lyhyellä ulkoilulla. Toivottavasti vielä jaksaa monta vuotta tämä kaverini juosta. Justahan sain tietää, että mulle oli pieni pentu syntynyt ja yhdeksän viikkoa myöhemmin pienen ja maailman pehmeäturkkisimman teddynallekoiran sieltä Saksan mailta hain.
Kuvat lauantain sieniretkeltä

Ensimmäistä kertaa Piirinmestaruuskokeissa - pronssia!

 Kuvat Satu Kajosmäki

Keski-Suomen piirinmestaruus tokossa ratkaistiin tänään Keuruulla. Mittelöihin oli ilmoittautunut harvinaisen vähän joukkueita; vain neljä, yksilökisaan oli ilmoittautunut kymmenen koirakkoa. Kolme oli poissa, joten meitä oli vain seitsemän. Päivä alkoi EVL-luokalla ja numero yksi osui meidän kohdalle. Tällä kertaa paikkahommelit meni ihan ok. Mutta tämä pöljä ohjaaja ei osannut vaatia koiralta kontaktia ennen kehään menoa. Niinpä meidän kontakti oli ihan muuta kuin sitä iloista Jingaa, mihin olen tottunut. Zetalla aloitimme, tällä kertaa ohjaaja muisti liikejärjestyksen mutta sen verran huonosti antoi viimeisen jäävän käskyn, että istuminen jäi seisomiseksi. Luoksetulo oli surkea, nyt muutamissa treeneissä on vauhti tippunut seisomisen ja makuun välillä ja niin nytkin, yäk! Sitten aikas löysää seuraamista. Lopuksi jingamainen ruutu.
Toiseen osioon (siihen vauhdikkaampaan) valmistelin koiraa paremmin, tosin ongelma on valmistelut ennen seuraamisia, mutta valmistelin kuitenkin. Toinen osio alkoi metallilla, tunnarin kautta ohjattuun ja lopuksi kaukot.
Kasaan kursimme 265 pistettä, harmilliset  zetan ja kaukojen isot virheet vitosineen ropisuttivat kovasti saldoamme. Tuomarina oli Ralf Björklund.

Paikka istuminen 9 - oli hiukan teputellut siinä alussa
Paikkamakuu 9,5 - vino p.a. lopussa (meni vaisusti alas ja ylös)
Seuraaminen  7 - ei oltu ainakaan kuplassa, ei kuplinut vaan enempikin vaisu, vingahti kerran ja oli pyörähdellyt peruutuksissa
Zeta 5,5 - seuraamista kehnoa ja viimeisenä ollut istuminen jäi tekemäti
Luoksetulo 8,5 - laamaili kakkosvälin
Ruutu 10
Ohjattu 9,5
Metallinouto 10
Tunnari 9 - yhden kerran meni yli, pongas ehkä vauhdilla kapuloille
Kaukot 5,5 -  kaukot alkoi hyvin, vaikka meinasi tehdä jotain takana treenaavamme koiran käskyistä, tuosta häiriöstä? johtuen ei ollut kuulolla viimeisessä vaihdossa, eteni pepun verran.

Vaikkei siis saavutettukaan superflowta, niin saimme aikaiseksi ykköstuloksen ja pisteemme riittivät pronssiin! Ihan hyvin ekakertalaisilta! Kuusi kiitettävää liikettä!  Kaksi vuotta sitten kisasimme  vielä alokkaassa PM:n joukkuekisoissa. Piirinmestaruus meni ansaitusti ihanaiselle labradori Ruulle ja Maaritille.
Päivä oli upea ja aurinkoinen viettää kisoja katsellen. Ja tulipa siinä lopussa nähtyä aikamoista sekaannusta. Alokasluokan paikkamakuu meni ihan plörinäksi yhden viattoman? nuuhkimisen takia. Heti alkuu tolleri,1 nousi ylös haistelemaan naapurinsa,2 ihania hajuja. Ennen kuin ykköstä saatiin kiinni, niin kakkonen nousi ylös. Kun ohjaajat pääsi koiriensa viereen, niin sitten pörinä, jolloin vielä vieressä maannut koira, 3 päätti ottaa hatkat. Ikävä kyllä koirat eivät osanneet nollata tilannetta, vaikka ne ohjattiin kehästä ulos rauhoittumaan. Kaikki tulivat takaisin ylimääräisillä kierroksilla ja levottomuudella varustettuna, ikävä kokemus varsin viattoman oloisesta lähtötilanteesta. Näin ensimmäistä kertaa senkin, että häiriköimään mennyt koira suljetaan pois kilpailusta. Oikein hyvä ja kaivattu muutos, jos vähän vähenisi onnen onkijoiden määrä.

Tuloksia ovat tahkoneet myös Jollyt:
Särmä oman piirinsä tokon mestaruusjoukkueessa ja sai viimoisen avoimen ykkösen, pisteillä 172 ja sijoituksella 5/13. Ei ollut porsas pysähtynyt luoksarissa, muuten superpisteet.
Fun keräili neljännen ykkösluokan nollansa Kokkolassa, kun taas oli sama tuttu tuomari, niin saa vielä jatkossakin keräillä ykkösen nollaa.
Onnittelut ahkerat ja taitavat Sara & Carina!