Niittykukkia ja lämmintä hallia

Ihmeen pitkään on niittykukkia piisannut. Ja ihmeen lyhyitä, pimeitä ja kylmiä ovat illat, ei siinä hirveesti kerkiä valosalla puuhailla. Kun pari päivää ollaan vietetty tylsää (pelkkää kävelyä), niin kyllä täällä aletaan jo kovasti iltaisin vihjailla, että vois jotain tehdäkin. Ollaan aloitettu talvikausi, yhtenä iltana jummptyynyllä juttuja ja ihan pikkasen kerkesin Jingan kera tokoilla parina iltana. Kiilalle oli juhlapäivä, kun haravoidessa oli niin jäinen maa, että tohdin ottaa talven jäljiltä ensimmäistä kertaa fanttipallon esille. Siinä sai pallo kyytiä pitkin pihaa, minä sain haravoida eikä tarvinnut huolehtia siitä, että paleltuuko kalju koira.

Vaikkei olla kovin intensiivisesti treenattu valioitumisen jälkeen niin pari viimeistä viikka on ollut flobbeja, kun illan niin ihmeen pimeitä on. Onneksi pääsimme tänään täkäläisen nuorten tokoringin koulutuksiin lämpämään ja valoisaan Taitavien Tssujen halliin. Yhtä juhlaa olisi siellä ollut ihan omallakin porukalla, mutta kun kouluttajana oli Mannerin Nina, niin olipa superhieno päivä. 

Ekaan sessioon otimme zetan ja siinä katoavan kontaktin. Vaikkei sitä niin hirveesti olla koemaisesti tehty, niin J. ilmeisesti keskittyy liian kanssa jääviin, seuruulla ei niin väliä. Lääkkeeksi kaavan rikkominen ja kontaktin vaatiminen. Käännyin milloin minnekin ilman suuntaan koiran noutamisen jälkeen etc. Vaikutti hyvältä.

Keskellä päivää teimme kaikki kahdeksan koirakkoa häiriötreeninä paikkista ja istumista ja näiden jälkeen istu-maahan jumppaa, joissa J. alussa aina menee lankaan. Lopussa teimme luoksareita rivistä.

Jingan toisessa setissä puutuimme saalistukseen noudoissa. läksyksi kunnonn hetsausta lelulle ja lelun muistuttamisesta ennen lähetystä. Pikkuhiljaa tätä selvää loppupalkan näyttöä häivytetään. Yritetään nämä muistaa. Lisäksi ehdimme treenailla tottisnoutoa, J. piti kapulaa ja toi sen eteeni. Seuraavaksi piti kapulaa, kiersi tolpan ja toi eteen. Loppun vielä pikkaisen kaukoa; siinä opettelimme painon siirtoa seistessä. Olipa huippupäivä!

Huippupäivän kruunasi verannan pöydällä odottavat uudet koirien patjat, kokoa iso ja pieni. On se vaan kumma, että pitää haaveilla kolmannesta otuksesta, vaikka on maailman ihanin duo tuossa ja elämä niin helppoo. Kaksi kättä ja kaksi koiraa, kaksi kainaloa ja kaksi koiraa, niin passeli juttu ja tekemisestä ei pulaa ole. Onneksi ei tartte olla järkevä.  Kyll vaan koiran pennut on södejä.

Cacibbi-kisassa

Meidän hallissa Killerillä järjestettiin KV-tokokoe. Tosin emme maaliskuun jälkeen ole hallissa treenailleet. Ensi kuusta lähtien taas, se on meidän talvihalli. Osallistujia EVL.ssä oli peräti 19, oli siis ihan ison kisan tuntua. Oli kiva päästä isoon kokeeseen ja nähdä oma ranking. Tosin viikkoa ennen kisaa iski panikki. Just kun luulin, että olemme saaneet luoksarin hallintaan, on hyvät stopit ja vauhti, niin eikös mun kaveri sano, että J. varastaa ekasta stopista lähtien. En ihan uskonut, se vain toimi välittömästi, ikään kuin aavisti. Neljäs kerta tuosta eteenpäin (vasta) tajusin, että kyll vaan koira ennakoi ja joka kerta röyhkeämmin. Sen koommin emme tehneet enää maahan-stoppia (mikä ei ikinä ingelma ole ollutkaan), vaan keskityimme ekaan stoppiin, sen palkkaamiseen, kestoon ja vauhtiin ennen ja jälkeen. Saimme aika hyvin homman toimimaan. Mutta hyvä varoitus, että pitää muistaa tehdä pieniä palasia ja paljon.

Tuomarina kokeessa oli Salme Mujunen. Liikkeet tehtiin normijärjestyksessä mutta paikkamakuiden lisäksi neljässä eri osassa. Tuli pitkä päivä. Hyviä koiria oli paikalla, ykköstuloksia tuli paljon.

Mielestäni sain Jingan paremmin haltuun, ennen kehiin menoja ja kehässä.  Koe alkoikin hyvin kun saatiin kympit paikkamakuista. Semmoista keskitasoista taapertamista taasen. Aina pitää mokailla jotain.  Meriselitykset alla. Pisteitä kertyi 268,5 ja sillä meidän rangkingiksi tuli 7/19.

Paikka istuminen 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8,5 - parasta seuruuta aikoihin, ajoittain kontakti tippuu mutta ei hypellyt ja perusasennotkin tuli tehtyä.
Zeta 8 - stopit hyvät, mutta kovin hyppivänä tuli seuruuseen tai käännöksiin.
Luoksetulo 7,5 - liukui maahan-stopin! Muuten hyvä vauhti ja suht hyvä
Ruutu 8 koiralla onneton dementikko-ohjaaja, joka ei muistanut käskysanaa, vaan ohjasi ensin kädellä ja sit jälkikäten sanoi sen käskyn = > kaksoiskäsky
Ohjattu 8 (ruma saalistus ja kapulan asennon muuttaminen)
Metallinouto 9,5
Tunnari 9,5 - "tupakki" suussa tuli koira takasin :)
Kaukot 6,5 - kaukot alkoi hyvin, mutta usko loppui toiseksi viimeisessävaihdossa, fiksu olisi antanut uuden käskyn, mutta tämmöinen hidas tyyppi ei osannut reagoida.

Virallisesti valio

Syyskuun PM-pronssia, Kuva by Kajosmäki

 Saran ottama kuva heinäkuun tokokisoista Espoossa (lisää tässä linkissä)

Melkein meni kolme kuukautta ennen virallista valioitumista. Jostain syystä ei kolmannen kisamme tulokset millään ilmestyneet koiranettiin, monet syyskuunkin kisat jo näkyi ja ajattelinkin, että meidän syyskuun PM-tuloksetkin on näkyvissä ennen heinäkuisia, muttei sentäs. Nyt on meidän perheessä ensimmäinen valioyksilö! On se vaan niin hienoa! Valioainesta olisi kyllä koirissani ollut aiemminkin mutt ei vaan ole taidot riittäneet ohjaajalla ja näyttäjällä. 

Vaikka koirien kanssa olen aikaani viettänyt jo yli 40 vuotta, niin tokoilijana tunnen itseni aika newbieksi. Ihan hurjasti on tämä pari vuotinen tokoilu tuonut uutta oppia ja tietoa!  Ja hauskaa, antoisaa, palkitsevaa ja kovin euforista on treenaaminen tuon pienen mustavalkoisen kanssa ollut. Olen niin ylpeä saavutuksistamme. Pienelle valkoiselle oli varattu vain sivurooli, siinä vaiheessa, kun se perheeseen otettiim. Mitään odotuksia minulla ei tuon koiran suhteen ollut, kunhan olisi Kiilan seuraneiti. Mutta toisin kävi.

Kun toinen herättyäsi aamulla käy puhkuttamassa vieressäsi

Kun toinen syrjässä istuen hänta heiluen ja röhisten odottaa tervehdystäsi ylösnoustuasi
Kun sama toistuu töistä palatessasi

Kun ulkona juostaan riemulaukkaa

Kun kävellessä pidetään yhtä ja kysellään, että tehtäiskö jotain yhdessä

Kun vihdoin tehdään yhdessä,

niin tehdään täysillä, ja innolla,  niin oikein kuin osataan.

Kun on tehty, niin läähätetään ja kaivataan viilennystä takki tyhjänä ja kaikkensa antaneena

Kun vaan ollaan, niin ollaan niin suloista, kaunista, filmaattista, ainutlaatuista

 – ei riitä sanat, mutta kiitollisuus on syvä, että on saanut kokea tämän - elämänsä koiran.