Ummikot umpimetsäss

Mikään ei niin tärkeätä jäljellä kuin kepit, keppi suussa keppitreeneissä

Esineruutua

Pudotettua treenaamassa

Lounastauolla ihanien poikein kanssa

Jäljellä, tässä tosin ohjaaja oli vakuuttunut, että loppupalkka eri suunnalla 

minne koira on menossa, ihan turhaan huolestunut 

Erikoisen hieno EK-poppoo

Päivän päätteeksi ehti kaveeratakin (Speedy) ja posetella tietty Speedyn ja Jerikon kera!

Olipa meillä huippuhieno pitkä viikonloppu ja loman korkkaus. Kaksi päivää aamuyhdeksästä iltaseitsemään/kahdeksaan Keuruun metiköissä ja vielä sunnuntainakin lounaaseen asti. Kaksi päivää oltiin Juslinin Annen johdolla viiden-seitsemän koiran voimin tutustumassa EK:n saloihin. Prikan lisäksi oli kaksi muutakin nuorta koiraa; samanikäinen Speedy ja vuosikas Ben-kelpie. Jotenkin kävi kyllä niin, että Prikka osasi ne hommat hyvin joita ei ole ennen tehnyt ja joista minulla ei voinut olla mitään odotuksia. Mutta jos jotain odotin koiraltani, niin sitten ei varmasti osannut, no jäljen kyllä osasi.

Ensimmäiseksi tehtiin esineruutua, kovin huonosti irtosi Prikka metsään, kun irtosi niin etsi ja yleensä löysikin mutta pariin otteeseen loppui puhti kesken. Ne omat odotukset! Kuitenkin eihän me olla tehty

onnistunutta esineruutua kuin vappuna, kun tehtiin Prikan ensimmäinen. Sen jälkeen niinä parina esineruutukertana en ole näyttänyt tarpeeksi hyvin, niin vain lähellä olevat esineet ovat löytyneet.

Seuraavana vuorossa oli pudotettu, jonka kuvittelin olevan meidän bravuuri, kun on pennelistä asti huomannut ja hakenut pudonneet hanskani poluilta. Mutta ei, nyt ei pieni koira ymmärtänyt, mitä siltä haluttiin ja ohjaajakaan ei osannut käyttäytyä. Perjantaina en voinut meidän pudonneena ylpeillä mutta lauantaina kyllä. Hyvin valmistelin koiran ja tehtiin pari tiputusta piilossa ennen "raadin" eteenmenoa. Nyt myös näytin ensimmäisellä kerralla sormikkaan putoamisen jälkeen, että se tippui. Tippumisen jälkeen vapaata seuruuta kymmenisen metriä, käännös ja koiran lähetys hakureissulle ilman käsinäyttöä. Saimme siis hienoja poimintoja, kiva! 

Kolmantena ohjelmassa oli tarkkuusruutu. Isot koirat etsi hienosti kolmen metrin varvikosta pienen pienen metalliesineen. Penneliosasto keskittyi ilmaisun opetteluun. Tämä olikin suhteellisen helppoa, kun "koske" oli tuttu juttu ja Prikka aika helpolla tarjosi makuulle menoa tuohon "lantin" kosketukseen.

Tässä vaiheessa oli jo hirrviä nälkä ja jotenkin kerkesimme kahdeksi leirikeskukseen lounaalle.

Iltapäivän ohjelmassa oli jäljet. Isoille koirille tehtiin ensin jäljet vanhenemaan ja sitten otettiin pienten kanssa keppien ilmaisua. Hirveetä biletystä, kun keppiä löytyi tien varresta. Nuoriso-osasto pääsi hyvin jyvälle keppien tärkeydestä. En le ihan varma sisäitikin ne Annen moton, että ei väliä miten sen jäljen ajaa kunhan kepit löytyvät. Nuoriso-osastokin ajoi kumpanakin päivänä noin 20 min jäljet. Ekana päivänä ilman keppejä, tokona keppien kera. Molemmilla kerroilla Prikka hieman haksahti toisessa käännöksessä, ekana päivänä tehtiin ylimääräistä ennen kuin alkoi ohjaajasta tuntua, että nyt ei kyllä olla jäljellä, palattiin takaisin paikalla missä Prikka oli osoittanut kiinnostusta kääntyä, ja onneksi jälki löytyikin. Tokana päivänä Prikka hieman oikaisi "kulmassa" ja näin jäi yksi kolmesta kepistä löytymättä. Tyytyväinen voin olla, ekan kerran vieraan jälki ja kepit ja koira meni kuin vanha tekijä!

Sunnuntaina oli vuorossa hakumetsää Niemen Elinan ohjauksessa. Eipä ollut mitään odotuksia, kun emme ole ikinä moista kokeilleet ja niin jäimmekin viimeiseksi koirakoksi, kun olimme ainoat aivan ummikot. Kun vuoromme sitten tuli, niin kaksi ryhmäläistä sitten syötti Prikkaa ilman, että mitään tarvitisi tehdä. Ilmeisesti seli oli Prikasta tosi yes juttu. Sitten menimme syrjään ja nämä namitädit menivät poteroihin (niitä tuolla metsissä riitti) piiloon. Tulimme sitten sunnuntaikävelylle lähistölle ja annettiin ohjeet, että koiran nostaessa/saadessa hajun päästän sen irti. Ehdimme kävellä lähistölle ja Prikan nenu nousi pystyyn aika pian ja kovin määrätietoisesti se läheni piiloja, löysi piileskelevät namitädit ja kumpaakin vielä kopaisi selkään, että nouskaas ylös sieltä poteroistanne namia jakamaan. Tämä oli kyllä täydellinen ylläri. Prikka ei ole niin ihmisten perään kuin nuo seniorit meidän perheessä. Jostain se vain tiesi, että nyt etsitään ihmisiä ja Elina ei meinannut uskoa, että tälle koiralle ei ole aiemmin mitään hajuharjoitteita tehty!

Olipa hieno viikonloppu ja olin niin iloinen, että tällaisen himatuikun tuli lähdettyä ulos avaraan maailmaan. Oli huippumukava ryhmä, ihanat coachit, hyvät metsät, leiripaikka kauniilla paikalla järven rannalla, ruokakin oli hyvää ja myöhäisiltana ehti vielä istua tovin mukavassa seurassa grillin ääressä. Kiitos vain, SBCAK:n huippujärjestäjätrio! Ihana, että vielä on olemassa tuollaista tarmoa puskea hommia muiden iloksi, teidän kakkukin oli suussasulavan hyvää!

Juhannuksen aikaan

Onhan meillä näitä kukkaistyttöjä muitakin kuin edellisen postauksen itseään täynnä oleva teini!
Juhannus meni perheillessä mökillä, ulkoiltiin ja syötiin hyvin, aikas mukavaa! Treenit jäi moneksi päiväksi vähälle. Ehdin sentään Juhannuksena epäonnistuneen esineruudun tehdä kaikkien kanssa ja ajaa jäljet nuoriso-osaston kanssa. Kyllä ne esineet läheltä löytyy, pitää laittaa treenilistalle pitkät pistot, paljon sellaisia koiran nähden piilotettuja. Jäljet tein ja en tiedä oliko kosteus vai pitkäksi venähtänyt jälkien vanheneminen mutta Prikka ei ymmärtänyt lainkaan mistä oli kyse. Jinga sen sijaan ajoi hienosti 320 metrin jäljen, keppejä löytyi vain kaksi neljästä. Tein sitten tuoreemman jäljen Prikalle ja nyt osasi hienosti tunnin vanhan ja 200 metriä! Sama keppiprosentti kuin Jingallakin. Eli panostamme myös keppeihin jatkossa. Niin, ja ehkä meistä tulee viikonloppuna ihan pro pk-harrastajia, kun menemme Prikan kanssa viikonlopuksi bortsuleirille. Tai siis saamme ainakin hyvää opetusta alkutaipaleellemme ja kiva päästä näkemään muiden koirien tekemisiä.
Maanantaina Prikan kanssa tehtiin ruutua teinikoirien treeneissä. Pitäisi jo muistaa, että pari toistoa tuossa hommassa on hyvä, sit alkaa vauhti hiipumaan ja neiti alkaa pomppelehtimaan hieman holtittomasti. Paikkamakuut meni nyt ihan hienosti ja sitten vielä pienet seuraamiset, korokealustan kanssa sivulle tuloa ja pysäyttämisiä takapalkalle.
Tiistaina kaikkien kanssa kentälle. Prikka sai tehdä ruutua ja meni hyvällä vauhdilla ja jätin treenin kahteen juoksuttamiseen, nami oli tällä kertaa parempi kuin lelu. Ota tuosta teinistä ja sen mieltymyksistä selvää! Jinga kiisi myös ruutuun, teki ohjatun, vauhtiluoksarin, stoppeja kierron kautta ja kontaktitreeniä. Katsoimme paremmaksi poistua kentältä kun se pikkuhiljaa täyttyi pesisporukasta. Illemmalla oli maailman parhaimmat hyvän mielen pihatokot. Aloitin Kiilasta, joka ei ehtinyt mitään tehdä kentällä, tentiin tunnaria ja rallatteluseuruuta, niistä me tykätään. Jinga teki tunnarin lisäksi kaukot ja seuruunpätkiä! Ja sitten kakara - ensimmäistä kertaa vikana hommiin - ja vitsit sehän teki kaikkea (kiertoja, luoksaria, seuruuta, seisomista, tunnaria) tosi hyvin motivoituneena, keskittyneenä ja vauhdikkaasti! Jäi vaan niin voittajafiilis tuon kolmikon tiistai-illan pihailuista!
Ja alla juhannusposeerauksia ja- tilanteita:

Kalkkuna ja rintakarvansa

Tuliko tästä koirata aikuinen, ihan on silmissä aikuistunut

 Kilpajuoksuun on tullut pientä kyttäyksen makua. Jinga ei ole hyvä häviäjä!

Prikka's blog, 9 months and a wasted talent

In the garden May 29.

In the forest with the pack

Me, and my garden

Me and my dear English Teddy, thanks Val!

I guess it has been a busy month, have been an obedience model, too, first pictures, the first posting after last Prikka in English and now a video model (not published yet, but taken from the previous posting, where I am in down stay with eight other doggies and showing how to hold a dumbbel). Have been doing obedience bits also in between, either in the garden, or  with my own teenagers group and  visited Helsinki area once. We visited the summer house too. Lots of smells and I did some tracking, too, I was good they told me! Some picks from the Tuusula/Helsinki visit in FB.

Then there were a couple of stupid weeks that I was not in the spotlights, instead Jinga, Jinga, Jinga, all the time. First she went training to Helsinki without me, then she took part in the obedience championship of the breed club and became third. A week later she took part in the Finnish Championship for Obedience. Poor girl stayed in the ring only for two movements, in the third she had run out of the ring (instead of running straight to the cone in front of her, she had chosen the line marking the ring as her target and had run behind that one), becoming disqualified with that action. That's the way she is built, full of power, accelerating to high speed when released but forgets to use her brains! 

Now life is back to the normal, training a bit in the garden or with the friends somewhere close by. But I think life is unfair, my passion is gardening and I am not allowed to do as I please. I would be a hundred times faster in digging or tearing the twigs away, but no-no, someone does it so slowly, slowly and does not need the super helper at all, no appreciation! Not even helping with carrying those twigs around the garden, I would be so talented in that as well. Luckily, they can not supervise me every minute, so I have quite a many deep holes of my own in the garden. Besides gardening I am a bit of interested in decorating the house. There are rugs on the floor and they are always square or  rectangular, I prefer the softer way, so I modify rugs a bit, not to be so edgy. But this is something I prefer to do when no-one is watching. 

These picks below are a bit old already, I am eight months and a week, but may be you get the idea how beautiful and intelligent gardener there is in me. May be you can also imagine me becoming the second best puppy (out of fifteen puppies) in an unofficial dog show today judged by Juha Kares, organised by lhasa also club!

By the way, I am no puppy anymore, had my first season between the pick below and above – ready to conquer the world as a lady!
We (the trio) got nice surprise one week, huge bones, with those we have been engaged quite a while for several days.
On Monday the lake was noisy, this far the waters have been always calm and still but now it was kind of attacking the beach, it needed a careful approach:

Next weekend is Midsummer meaning bonfires at the lakeside, the sun rising at 3:22 and setting 23:15 and with the two hours dim it means it is light all the time also in the Jyväskylä area. In Rovaniemi, they need to wait one more month until sun sets. With these flowers I wish nice Midsummer for all my friends here close by and far away!