Tämän pienen koiran omistaja saatiin houkuteltua tutustumaan vepeilyyn tämän kanssa. Saatiin, vaikka koira ei mikään uimari ole osoittanut olevansa, eikä nuo kuljetuksia vaativat pitämisetkään parhaimmassa jamassa ole. Vähän tosiaan arvelutti lähteä, toisin kuin Jingan kanssa joka on uima- ja hyppyhullu ja sen isäksi vielä kovin lelu- ja vetoaddikti. Jinga on kuitenkin pieni koira 15 kilonsa kanssa, niin tämä vankempi pääsi tutustumaan lajiin. Oltiin Uuraisilla Tehlolla ja olipa upeat kangasmaastot siinä vieressä, ei ihme, että siinä oli jälkikoe samana päivänä. Ystävämme Anna järjesti tapahtuman, vaikkei SBCAK-väki innostunutkaan asiasta.
Ensimmäiseksi oli veneestä hyppy. Sain aika kauan koiraa rannalta houkutella ennen kuin tohti veneestä hypätä (tai sitten se putosi vahingossa). Uusinnalla hyppäsi jo kuin vanha tekijä kutsusta. Katsomo totesi, että uipa se hurjaa vauhtia mutta kovin syvällä, pää vain näkyi vedenpinnalla, kun toinen merihevosena ui rantaan.
Toisena taisi olla vienti veneelle, se taisi tuolle loppasuulle olla kuivallakin maalla hieman vaativa tehtävä mutta siinä se pörräsi veneen vieressä ja yritti väkisin kavuta luokseni (kuten on mökillä tottunut tekemään laiturille). Joo, ei tuonut, sen sijaan sai liivit päälle, ettei kaikki energia menisi pinnalla pysymiseen.
Kolmannessa sessiossa veneen haku ja köydestä hinaus. Se oli mukavin homma Prikan mielestä hyvin tarttui köyteen ja veti siinä rannalla. Hyvä Prikkka!
Viimeisenä ihmeteltiin hukkuvaa ja parasta siinä oli kun sai hienon kalasaaliin (kuvat yllä alimpana). Hukkuva sai rauhassa hukkua vielä tässä vaiheessa lajiin tutustumista.
Oli kiva katsoa osaavampien koirien tekemisiä, ihan täydestä matkasta huolehtivat kuljetuksista. Mutta tulipa itse terästyttyä loppasuun suhteen. Ihan osasin (kuivalla maalla) vaatia pitoa ja hyvinhän se sujui, kun vaati ja kehui! Tästä on hyvä jatkaa ja pitää tehdä kahden kesken uintimatkoja. Kolmen koiran kanssa Prikka tyytyy sparraajaksi ja kyttää vain kavereidensa uimisia ja noutoja.
Sunnuntaina olimme tutummissa ympyröissä kuivalla maalla. Päästiin LAUKAn koulutuksiin Kivimäen Riitan oppiin. Halusin katsoa ollaanko kehitytty kuukaudessa yhtään Prikan hengailufiilisten suhteen, onko koirani hereillä ja jääkö kiinni esim kapuloihin. Tehtiin taas avointa luokkaa. Ihan teknisesti kaunista ja suht varmaa ykköstulosta siinä työstimme mutta pidemmän päälle pitäisi pontevammin Prikan suoriutua. Tällä kertaa Prikka ei tarvinnut sivulla kahta käskyä mutta nousi kahdesti tosi hitaasti ja epävarmasti istumaan. Kaukoissa taas ei riittänyt edes kaksi käskyä ennen kuin Prikka heräsi. Eikö meillä ole mitään edistymistä, vaikka niin ollaan yritetty treenata hereillä oloa? Kyll, varmaan on mutta se taisi jäädä suorituksessamme piiloon, koska koiran ohjaaja jätti koiransa aika lailla yksin. Yksi nopea "yes" ja pieni hehkutus ja sitten koira jäi oman onnensa nojaan, kun ohjaaja kiinnitti kaiken huomionsa kouluttajaan. Kyllä siihen kuplaan vaaditaan kaksi, ei riitä että koira on kuplassa. Miten on osannut/muistanut? Mutta olipa hyvä kenraali ja muistutus SM:iä varten. Meillä oli helmikuun kisoissa hieno kupla, pitää muistaa sama myös kokeenomaisissa. Tässä
video, ohjaajan vasen käsi on näköjään kuoliossa, videosta näkee myös, ettei me olla hirveesti tehty kokonaista noutoa.
Saatiin hyviä vinkkejä jatkoon. Tehdään vauhtinoutoja erikseen, silloin voi heittää pitkälle ja lähteä itse vauhdilla karkuun. Tehdään kyttäyksen katkaisemista erikseen. Heitin kapulan suht lähelle, Prikka jäi sitä tuijottamaan, sain odottaa iäisyyden ennen kuin Prikka otti kontaktia. Palkaksi kunnon irrottelut lelulla. Vaikuttaa mukavalta, motivoivalta ja toimivalta. Sitten hyytymiseen saimme vinkiksi kokeenomaisten tekoa vähän useammin ja palkitsemista satunnaisesti eri kohdissa sarjaa.
Yllätyksiä matkaan ja yhteistä kuplaa siis
Alla osavaampien koirien vesipelastuskuvia, kuvat mun kameralla useamman osallistujan voimin.
