Neidit kuin yö ja päivä

Mekö kaksi marjaa? No, joskus jotenkin, enimmäkseen kuitenkin kuin päivä ja yö. Jinga on sama dynamiittipakkaus ja ferrari kuin aina ennenkin. Pehmommaksi on tullut suhteessa ihmisiin, enemmän mielistelee kuin nuorempana. Saattaa epäilyttävien koirien ja ihmisten suhteen olla epäluuloinen, kun olemme ohittaneet "kohteen", niin todennäköisesti kääntyy taaksepäin ja kovasti on menossa häntä liehuen moikkaamaan. Pöh! Niin, ja vieläkin on sukua Asterixin kyläpäällikölle, helposti meinaa taivas pudota niskaan, kannattaa varautua moiseen, jos lähistöllä kolisee. 

Prikka on sama pikkuvanha tapaus kuin pentuna. Sillä ei ole kiirettä minnekään, jos mitään ei tapahdu, niin kannattaa pistää pötkölleen ja säästää voimia tosi tarpeeseen. Prikkaa ei vieraat ihmiset kiinnosta, mikä on ihan positiivinen juttu. Saattaa käydä tervehtimässä tervehtijää muttei sen enempiä tee tuttavuutta. 

Kumpikin tykkää täysillä tehdä töitä, silmät loistaa, kun hommiin pääsee. Jingan asemointi nuorempana oli täsmälleen sama kuin Prikalla nykyään. Prikka jättäytyy Jingan taakse vastapäätä minua. Vieläkään ei pysty olemaan lelussa kiinni, jos Jingalla on oma lelu, Jingalla se vaihe meni ohi muutamassa kuukaudessa. Jos haluan Prikkaa lelulla palkita, niin Jingan pitää olla hieman kauempana. Jinga häslää ihan yhtä paljon kuin nuorempana, pitäisi vaan huomata se sählääminen paremmin ja reagoida, mutta se ei vaan ole niin helppoa.  Prikkakin yrittää ajoittain hosua mutta onneksi jää helpommin kiinni noissa yrityksissään ja siltä on huomattavasti helpompi vaatia tasaisuutta. Toisaalta Prikka mielellään juoksentelee kohteeseen ja sen vauhtiin pitää ajoittain panostaa, mihin ei ikinä tarvitse tuon vanhemman neidin kanssa puuttua. Jinga rakastaa kaikkia vauhtijuttuja, Prikan bravuuri just nyt on tarkkuusetsintä. 

Vaikka ovat kovin erilaisia, niin on se vaan kiva yhdessä talsia peltojen laidoilla ja metsiköissä. Polkujen porteista Jinga yleensä selviää toiselle puolelle alle aikayksikön, alta, päältä tai välistä pujahtaa vauhdilla.  Prikka useimmiten malttaa odottaa, että portti avataan. Nyt on kovasti oravia pihalla ja pensaissa, hienosti tuo kovasti suomalaista pystykorvaa muistuttava koira niitä seisoo, kun on ensin ne ylös jahdannut. Onneksi oravat olleet ainoa "riista" minkä perään meillä lähdetään. Hienoa, kun näillä erilaisilla marjoilla on toisistaan seuraa ja välillä pistävät yhdessä juoksuksi.

Hyvää syksyä kaikille! Täällä nautitaan vielä aikamoisesta väriloistosta.

Kaksi kuukautta brittielämää hurahtanut vauhdilla

On tässä arkeakin ollut meidän kisavisiittien välillä, en vaan ole kerennyt päivitellä. Kun runsaaseen kuukauteen on paljon tekemistä mahtunut, niin tässä vain kännykän antia, tyhjennetään kameraa joku toinen kerta. Ylemmät kuvat ovat matkalta Wimpolesta tai matkalta sinne, kohde on niin mukavan matkan päässä ja kiva, kun voi käväistä kahvillakin puolen välin krouvissa.

Aamu-ulkoilun satoa pihamaalla yllä

Viime sunnuntain aurinkoa ja kovin uhkaava taivas pihamme yllä - ohi meni synkkyys

Pihan saksanpähkinä tuottaa satoa hyvin

Tänä vuonna on ollut erinomainen karhunvattusato, niitä on poimittu peltojen pensasaidoista 

- kovin ovat hyviä niin naposteltuna kuin piiraissakin.

Matkalla Toftiin, aika usein tulee käveltyä tämän laitumen poikki, joko vain matkalla kauppaan tai sitten pidemmälle kävelylle. Polku haarautuu tässä, voi valita meneekö heppalaitumen tai lehmälaitumen halki. Nyt ovat sattumoisin molempien laitumien eläimet lähellä porttia.

Täkäläisissä metsiköissä ruokitaan fasaaneja ja paljon, ruokinta-astioita tiheästi siellä täällä kuin yös muutama maissi- tai auringonkukkapelto on varta vasten lintuja varten. kuvassa vähän harvinaisempi fasaani. Muut näkemäni on niitä tutumman näköisiä.

Tällä kertaa jatkettiin Toftista itään, käväistiin kahvilla Bournissa, reissulle tuli pituutta yli 18 kilometriä. Saa siinä vähän kahvihammasta kolottaa, että tulee Bourniin lähettyä. Takaisin tultiin Kingstonin hulppean farmin ohi ja muutaman kerran oikaistaessa polulta polulle oli hieman syyllinen olo, että tuleeko sanomista. Välillä näkee, että polku menisi tuolla pellon tai kahden takana mutta jos välissä on kyltti " I ate horses, no dogs" (joku oli hieman muokanut private sanaa ja yhtä no'ta), niin sitä vain kiltisti kiertää. Mutta jos ei näe ikäviä kylttejä sitä saattaa hieman "eksyä" polulta. Kingstonin takaata ei uskallettu tulla suorinta kautta vaan jouduttiin kiertämään Wimpolen harjanteen kautta. Kaksi alempaa kuvaa ko. harjanteelta mutta aurinkoisemmalta päivältä. Täälläkin on trigonemetrisiä mittauspisteitä lähistöllä niin kuin Jyväskylässäkin.

Grantchester ja matkalla sinne

Kolme mustavalkoista odottaa kytkeytymisensä jälkeistä palkkaa kävelynsä jälkeen Eversdenissä. Takana upouusi ladosta  taloksi projekti. Kovasti tuntuvat muotia olevan.

Ja takasin pihalle, kaunista on ruska ja meidän treenit päättyvät aina näihin kuvioihin.

Vuoden 2016 working trials - championships

Olipa kiva päästä kuvan katsomoon. Working trial'ien päätapahtuma järjestettiin  noin puolentoista tunnin päässä meiltä Colchesterin lähellä, vastuussa kisoista Iceni dog training club. Torstaina ja perjantaina ko. kisaan tiketin (vuoden sisällä ensimmäinen sija ko. luokassa excellent tuloksella) saaneet olivat jäljellä sekä esineruudussa. Perjantaille jäi tottelevaisuus ja patrol luokan "man work". Onneksi Prikan veljen omistaja Bernice houkutteli meitä mukaan ja järjesti vielä noutopalvelun, aamiaisellekin ihanaan kahvilaan pääsin ikään kuin siivellä.

Muutama koirakko oli ehtinyt suorittaa osuutensa tracking dog luokan tottelevaisuus ja "agility"osuudesta ennen kuin aamiaiselta mukaan kilpailupaikalle kerkesimme, suurimman osan kahdestatoista koirasta ehdin onneksi nähdä. Suoritus alkoi koiran haukuttamisella. Tällä kertaa tuomari oli valinnut sateenvarjo, jonka luokse ohjaaja käveli, pysyi selin koiraan, avasi varjon ja käskytti koiraansa haukkumaan ja lopettamaan haukkumisen. Tässä tehtävässä harva joutui antamaan useampaa käskyä. 

Haukkumisen jälkeen vuorossa seuruukaavio, ja aika moni koirasta oli vallaton, tyylilajeja oli laidasta laitaan.

Tämän jälkeen koirat lähetettiin eteen (eteen meno vähintään 50 metriä, ei ylärajaa tässä luokassa) melkein 200 metrin päähän niityn takalaidalla olevalle portille), send away, eteen menon lisäksi koira lähetettiin oikealle juostuaan noin kolmanneksen matkasta takaisin. Jos koira onnistui suoraan eteen menossa, niin kaukana sivulle erkaantuminen  tuottikin jo tosi monelle ongelmia.

Näiden jälkeen vuorossa oli ketteryys-osio, agility, joka alkoi noin metrin hypyllä (91 cm, 2 ft). 

Kuvan koirakko; Wendy Beasley & Stardell Lunar kilpaili sekä TD että PD luokassa ja tuli kolmanneksi jälkimmäisessä.

Metrin hyppyä seurasi pituushyppy, noin kolmen metriä (2,7 m), long jump (9 ft). Joku koirista suoritti viereisen hypyn, joku jätti hyppäämättä, pari kolhaisi viimeisen esteen osasen kumoon ja yksi koirista laskeutui ikävän näköisesti viimeisen osan jäädessä koiran etujalkojen väliin.

Viimeisenä koirat kiipesivät melkein kaksimetrisen seinämän (1,8 m), scale (6 ft), yli. Tämä oli ainoa este, joka suoritettiin kumpaankin suuntaan. Edellisissä ei ollut paluuhyppyä. Suurin osa suoritti esteen moitteettomasti.

Tracking dog stake loppui kymmenen minuutin paikkamakuuseen, ja englantilaiseen tapaan jokainen tyylillään.

Tracking dog championships 2016:

Voittajaksi kapusi Barry Gilbert'n Glenalpine Cosworth (BC)

Kakkoseksi lasketteli Wykesien seurakaveri Gary Atkins &  Glenalpine Pete

Kolmanneksi leijaili niinikään Wykesien seurakaveri Julie Atkins &  Glenalpine Peg

Yksi syy miksi oli kiva päästä koetta katsomaan oli Wykesit. John oli patrol -luokan tuomari ja vaimonsa Kate kehän sihteerinä. Olipa kiva tavata JAFF-pentueen isän (ja sen jälkeläisten) omistajia muutaman vuoden tauon jälkeen. 

Tässä yksi "meidän jaffien" velipuoli, Just Arran at Trenvalley (WSD)

Patrol-luokkaan oli vain viidellä koiralla oikeus osallistua. Ehdin katsoa sekä voittajan että toiseksi koiraan tulleen suoritukset. Koirat ottivat muutamaan kertaan karkuun kuoksevan tai häiriköivän tyypin kiinni ja vahtivat vierellä kun ohjaaja teki kiinniotetulta asetarkistusta. Kovin laajan alueen kävivät koirat läpi, ennen kuin kentän kolmannen laidan piilosta löytyi piileskelijät. 

Tämä koira oli valloittavan urheilullinen ja kompakti pakkaus, Patrol stakesin kakkonen: Emma Bakerin Jesszaks Ricochet Rik.

Toisena suorittanut koirakko ja "avustajakaarti".

Patrol stakes voittanut Alan Bexon ja Fly by Night Lad aloittamassa suoritustaan.

Kisakenttien vieressä oli laaja parkkipaikka/koirien ulkoitutusalue, monta sosiaalista joukkiota mahtui samaan aikaan ulkoilemaan. Hieno päivä, thanks Bernice!

Kuvia FB:ssä