Sade-ennusteiden heitellessä tänä kesänä lähdettiin matkaan hiukan tummanpuhuvia pilviä kohti. Ajettiin Jyväskylästä Savonlinnaan, välillä sateli ja auto kertoi jo lähtiessä, että renkaan paineet ovat heikot. Renkaat ilmattiin, yhdessä vähän ilmaa. Vähän ennen Juvaa uusi ilmoitus vähäisestä paineesta, ajeltiin rengasliikkeeseen Juvalla ja naulahan sieltä löytyi ja siksi tuli uudet takarenkaat hankittua. Kerimäelle päästiin just ennen kuutta, kahta vailla kuusi kerkesin Alkoon ja sain pari pulloa retkievästä. Kaupasta ei löytynyt Sinolia, mentiin huoltoasemalle, jossa jo ovia suljettiin. Jo kolmannen kerran hyvä säkä, ovi avattiin ja saimme retkikeittimeen täytettä. Käväistiin vielä Herttuassa syömässä huippuhyvä päivällinen. Kerimäen laivarannassa vasta tummat pilvet olikin, niistä huolimatta lähdettiin matkaan puoli yhdeksältä. Ei siinä sitten enää pitkälle soudeltu, kun piti yösijaa katsella ja mukava hiekkaranta löydettiin parin tunnin sisällä.
Seuraavana aamuna harrastettiin "kulttuuria" ja tutustuttiin Hytermän saariin, upeat harjut ja aikas persoonallisen ulkoilmamuseon saari piti sisällään.
Työn voiton muistomerkki
Kauniita aittoja erilaisine löydöksineen.
Saaren varsinainen huvila oli palanut, tämä rakennus oli säilynyt.
Myllykin oli saarelle tuotu.
Olenkohan ikinä nähnyt isompaa koirien muistomerkkiä? Saaren rakantajien lemmikkien hauta ja muistomerkki omistajiensa hautausmaan vieressä.
Hytermän omistajien hautausmaan muuria, ihan pitkä kehä portteineen.
Hytermästä otettiin suunta kohti koillista ja yhä oli tummat pilvet kaverina.
Veneessä on ihmeen monta paikkaa missä nukkua, kovasti nämä kaksi permutoivat keskenään missä viihtyivät milloinkin. Jinga majoittui aika pysyvästi soutajan selän taakse, niin ei sitä venekuvissa kovinkaan näy.
"Tässä ois aika hyvä ranta. Joko saa poistua"
Katsastettiin vain tuo ylemmän kuvan leiripaikka, joka olikin kauneimpia merkattuja leirirantoja kaksine hienoine hiekkarantoineen, oli kuitenkin myöhäistä lounastauolle ja liian aikaista yösijan suhteen, joten jatkoimme hieman edemmäksi ja löysimme toisen hiekkarannan.
Aikas hieno leiripaikka.
Seuraavaksi soudimme Raikuun kanavan kautta pohjoiseen Salpalinjaa (kiviaidat rannoilla panssarivaunujen etenemisen estämiseksi) myötäillen.
Vihdoin sinistä taivasta.
Vaikka paljon oli tummia pilviä, niin emme laittaneet kuin kerran loueen varulta päivällisen aikaan ja silloinkaan sitä ei sateen takia tarvittu.
Joku olisi jo valmis jatkamaan matkaa.
Tämä yksi löytyy usein jostain kuopasta, oltiin sitten mökillä tai retkellä, niin parhaimmat unet saa kunnon kuopassa.
Retkialueemme kartta.
Pilviä nähtiin monenmoisia.
Välillä ilta-aurinko näytti tältä.
Aamupäivän pysähdys kerrankin helteessä.
No, ei hellettä pitkään riittänyt, vaan tummat pilvet ilmestyivät Savonrantaa lähestyessämme. Perheen nuorin ottaa matkailun kovin rennosti.
Melkein Savonrannassa, missä käytiin täydentämässä ruokavarantoja ja nautiittin lounas paikallisessa kuppilassa. Jälkeenpäin mietittiin, että mitkähän mahtoivat olla kokin ambitiot.
Savonrannasta lähdettyämme jouduimme reissun ainoaan sadekuuroon. Pidimme sadetta kauniin kiilasillan (liuskekivet kauniisti kiilattu kaareksi) alla. Jos sade olisi alkanut vähän aiemmin, niin olisimme vain viivähtäneet Savonrannan rantasataman kahvilassa. No, parempi se sillan alustakin kuin taivaan alla rankkasateessa.
Meidän Kiila tykkää tähystyskallioista.
Korvikkeeksi päiväisestä sillan alla odottelusta saimme upean illan aurinkoineen hienolla kallioniemellä. Tätä ennen kävimme katsomassa järven vastarannalla olevaa merkittyä leiripaikkaa, joka oli entinen uittopaikka, ei ollut viehättävä eikä myöskään mitenkään ylläpidetty.
Seuraava aamu, koirakuiskaaja ja laumansa asemissa veneen pakkausta alotellessa.
Iloinen sailori
Lounaskallioilla Enonkoskea vastapäätä patsasteltiin miten kukakin ja taas pääsi uimarit uimaan.
Ruokatarvikelaatikolle oli paljon käyttöä, hyvin Jinga mahtui siihen päälle nokosilleen.
