Eihän me olla enää aikoihin aksailtu, tänään vaan katosi viimeiset todisteet siitä koiraurheilusta. Pihaesteet hävisi pihalta mätänemästä ja pääsivät parempiin koteihin, joissa niistä on toivottavasti kovasti iloa jatkossa.
Aksan me löysimme 90-luvulla, Hakunilaiset piti helatorstaisin aksakisoja "takapihallamme" Sahaajankadun kentällä Roihuvuoressa. Lasten kanssa ihailimme koirakoita ja mietin että seuraavan koiran kanssa aloitan lajin. Risse briardi tuli meille Roihuvuoreen mutten kerennyt silloin vielä aksaileen. Muutimme Oulunkylään vuoden 96 alussa. Maunulasta löysin aksakentän ja lukittauduin sinne niin ihastuneena, että unohdin ajankulun täysin. Lapset olivat joutuneet soittamaan ukilleen, että miten lämmitetään nakkeja. Pääsin pian ATD:n alkeiskurssille ja se oli menoa se. Kuvassa pari vuotta myöhemmin pääsiäisenä Rissen kanssa Rissen kurssilla Hakunilassa.
Ehdimme kisata Rissen kanssa pari vuotta Suomessa, ihan liian aikaisin ja osaamattomana oli kiire aloittaa kisaaminen. Saksassa asuimme vuodet 1999-200, silloin kisailimme ja treenailimme, äiti ja tytär, SV OG Heidelbergin riveissä. Paras saavutus, kun seuramme joukkue sai Bundesliigassa hopeaa.
Kesän 2004 vietimme myös Saksassa, taas pääsin siellä kisaamaan ja Pit, jonka hankimme Saksassa asuessa oli kasvanut tarpeeksi isoksi kisailemaan. Pitin kanssa oltiin Ouluun muutettua parhaassa mahdollisessa valmennuksessa, kun päästiin Aaltosen Mikon ja Kaplaksen Marin alkeisryhmään. Meillä oli loistava alkeisryhmä ja nyt osasin odotttaa, että koira on valmis ja niin Pit aloitti kisauransa kahdella voittonollalla, nousi nopeasti kakkosiin. Sitten alkoi meillä rimat räiskyä ja kaikki ei kyllä ollut ohan ohjaajastakaan kiinni, vaikka osa olikin.
Vuosituhannen ensimmäiset viisi vuotta vietimme muutoin Oulussa ja treenasimme ensin KAS:in ja myöhemmin OKK:n riveissä. Jouduin kolmen koiran "loukkuun", kun Henninkin koira Minz jäi mun ohjattavaksi.
Oulu vaihtui Jyväskyläksi talvella 2006, päästiin JAT:in riveihin ja saatiin pikkuhiljaa pihalle omia esteitä. Kyllä kelpas treenailla ja kutsua kavereitakin, tässä ihana Viiu korkkaamassa meidän upouutta putkea.
Kiila pääsi mukavasti pentukurssille 2007 ja oli kovin myyty aksalle.
Kiila ja Redgates agility talvella 2011.
Jinga aloitteli Cambridgessä agilityn, tässä tyylinäytteemme seniori SM:ssä Kuopiosta. Jinga treenaili pari vuotta ja kisasi muutaman kisan, sitten vihdoin tajusin, ettei tuo laji ole minulle. 17 vuotta milloin kukakin yritti minua vääntää oikeisiin muuveihin muttei tämä rautakanki mihinkään vääntynyt, jos vääntyi niin vääntyi väärään aikaan.
Nyt on yksi ovi suljettu.
Ja nämä hieman laiminlyödyt jutut ovat saaneet uudet ja huolehtivat kodit.
