Seitsemän aikaan olimme Kerimäellä, ostokset tehtynä ja koirat jaloiteltuna Jyväskylä automatkan jälkeen. Melkein tunteroinen kuluu, kun auton purkaa ja saa veneen vesille ja pakattua. Kertaakaan ei tarvinnut koiria käskyttää satamassa, siinä ne viihtyivät auton ja veneen välimaastossa. Yksi perheenisä niitä tarkkaili ja tuli kehumaan hienoja koiria.
Saapumassa ensimmäiseen leiripaikkaan Eevansaareen.
Heräsin aamuyöllä mielenkiintoisen läpsytykseen, ei ollut norppia vaan pieniä kaloja, jotka saivat veden poreilemaan pompuillaan. Tiiraat siinä huusi kilpaa myös, olivatko syy vai seuraus?
Eevansaarta aamun valossa
Eevansaari, hieno saari mutta ilmeisesti lähikalastajien tukipaikka ja riuku oli laitettu hiekkarannalle. Ei siis tehnyt mieli rantaa pitkin kävellä siihen suuntaan. Lähtöä tehdessämme huomasimme rannassa parin metrin levyisen leväesiintymän, joka ei siinä aiemmin ollut. Koirien kanssa haluaa moisesta pois mahdollisimman kauas.
Tauolla, näkyi vielä vähäisiä esiintymiä muttei enää lauttoja.
Kuka missäkin sen tauon viettää. Soudellessamme yhden niemen ohi siellä oli pariskunta picnicillä ja huusivat, että jos meillä on ylimääräisiä koiria, niin kyllä heille kelpaisi.
Seuraavakin leiriytymissaari oli virallinen taukopaikka, Aapelinsaari, josta löytyi myös pieni hiekkaranta uimiseen.
Miehistö tarkkana veneessä, todennäköisesti tauon paikka lähestymässä.
Kolmaskin leirisaari oli taukopaikaksi merkitty Hiekkasaari. Se oli niin hieno, että olisi voinut viettää toisenkin yön, mutta ihan ei kehdattu omia noin upeata saarta itsellemme. Edustalla kävi perjantai-iltana ja lauantaiaamuna veneitä mutteivat nekään kehdanneet rantautua.
Auringonlaskun lisäksi ihailimme ohi uivaa norppaa.
Kanttuvei matkalainen
Uimarannalta löytyi aurinkolasit, tokihan niissä piti poseerata.
Kongonsaaren salpalinjan luolia.
Emme olleet ainoat turistit katsomassa juoksuhautoja ja luolastoa. Tapasimme jopa soutajiakin.
Neljänteen kohteeseemme soudimme jylhien kallioiden ohi ja pääsimme Syrjäispään leirisaareen, jossa oli upea hiekkaranta. Hiekkaranta oli "varattu", niin kainoina soudimme hieman pidemmälle kaislikon takana olevaan rantaan. Vähiten pisteitä tuolle kaislikkoleiripaikalle (paarmat) mutta koirat tykkäs juosta rantahietikossa.
Enimmäkseen tähystäjän roolissa oli Kiila tai Prikka, tässä kuitenkin Jinga.
Paarmoja - yök - kaivaudun syvälle!
Täältä korkealta kalliolta on tilanne hanskassa
Saapumassa Savonlinnaan täydentämään ruoka- ja vesivarantoja.
Savonlinnassa oli alkamassa Apocalyptican konsertti, kun olimme saaneet vatsamme täyteen torin laitamilla. Hyvin kuului ääntä vesille päin. Kun olimme kaupungilla syömässä linnan viereisessä terassiravintolassa muutama päivä myöhemmin, niin siihen ei kuulunut pihahdustakaan juuri alkaneesta Othellosta.
Nyt olisi aika löytää yösija.
Ja niin löytyikin kaunis pieni kallionen Sikosaari reimarin läheltä viidenneksi yöksi. Pihlajavedellä oli paljon suojeltuja rantoja, joissa ei saanut yöpyä mutta rantautua sai kuitenkin tähän aikaan vuodesta. Hyvin löysimme yöpaikat, joko virallisista leirisaarista tai suojelualueiden ulkopuolilta. Meillä oli ekan kerran kunnon kartta (melojien Saimaan Pihlajeveden ja lähistön vedet).
Prikka Moinselän kallioisella Mökkisaarella, leiriyö 6.
Jollain on aina kaksi
Jollain on aina kaksi #2
Jollain on aina kaksi #3
Viimeisen yön vietimme entisellä Punkaharjun virkistyssaarella, Keronsärkässä. Saarella oli upeita hiekkarantoja mistä valita, päädyimme hieman kaislikon takana piilossa olevaan hiekkarantaan.
Saarta kiersi hyvät polut ja kaunis harju kulki saaren poikki.
Voikos avautua kauniimpaa näkymää teltasta?
Ei hullumpi näkymä toiseenkaan suuntaan.
Historiaa: Prikka haki noutolelun, eikä tyytynyt kyttääjän rooliin.
Retkemme päättyi viikkoa myöhemmin Punkaharjulle. Kahtena viimeisenä päivänä niin tyynenä ollut vesi muuttui aallokkoiseksi, niin ei ihan Kerimäelle palattu mutta aika lähelle kuitenkin, kilometrejä kertyi limpsatankkauksella toimivalle soutajalle 140. Kuvat venerannasta, jossa oli kiva uittaa koirat autoa odotellessa. Aikamoinen superkesä, näin tyynestä, lämpimästä ja sateettomasta kesästä onkin aikaa. Vuonna 2010 oli vastaava hellesoutu meillä.
