VOI I

Sain tällä viikolla Pihla Haukisen ottamia kuvia rotumestiksistä, osan niistä lisäsin jälkikäteen edelliseen postaukseen, jälkimmäisen setin jätin tähän Muuramen kokeen "kuvitukseen". Kokeessa oli vähän osanottajia ja vielä vähemmän sadekuvaajia.

Vihdoin saimme Prikan kanssa kauan odotetun voittajan ykkösen. Kyllä nöyräksi tekee tämä urheilu tavan koiraharrastajan. Niin takuuvarma koira monessa mielessä ja ei vaan osata kokeissa. Onneksi talvella saimme selätettyä tunnari- ja metalliongelmat, jotka meitä vainosi viime vuonna voittajan kokeissa kaukokooman lisäksi. Kolme ensimmäistä koetta meni tänä vuonna suht kivasti mutta vuorotellen tuli nollattua eri juttu: tunnari, ruutu ja ohjattu. Sen verran lähellä ykköstä olimme rotumestiksissä, että sieltä tultuamme kyselin, oliko Muuramen iltakokeessa viikkoa myöhemmin tilaa ja olihan siellä. Muutamana päivänä otimme tehotreenejä perusasennon, luoksetulon stopin ja kaukoherätysten suhteen, jotka näyttivät olleen kevään kokeiden heikkouksiamme. Perusasennoista saimme moitteita noudoissa, L:ssä ja luoksareissa, ei niinkään seuruun yhteydessä.

Maanantai oli helteinen päivä. Juuri, kun lähdin kotoota taivas tummeni ja sateen uhka oli tuntuva, vaikka Foreca ihan muuta väitti. Otin sadetakin kuitenkin vielä mukaan. Koe alkoi ukkosen jyristessä ja salamoiden välkkyessä.
Perusasennon saimme kuntoon Muuramen kokeeseen,  niistä meistä erikseen kiitettiin. Treeneissä sain hienoja ja näyttäviä stoppeja mutta Muuramessa hyvä, kun Prikka edes vaivautui pysähtymään, koira valui ja valui. Kaukoissa nousi istumaan ensimmäisessä siirrossa mutta seuraavaan siirtoon sitten tarvittiinkin jo kaksi käskyä.
Huonon luoksarin lisäksi märkä metalli oli sen verran epämukava, että Prikka pudotti sen suustaan, vilkaisi minua ja otti suuhunsa ja palautti ilman uutta käskyä. Myös tunnari oli epävarma, tökkäsi kuonollaan rivin ensimmäistä kapulaa, nosti keskimmäisen, sylkäisi ja poimi sitten siitä viereisen. En tiedä vaikuttiko sade ja märkyys noihin kahteen liikkeeseen. Kun koe oli ohi, niin en kyllä osannut ykkösestä olla varma lainkaan noiden epävarmuuksien takia. Mutta niin vaan riitti pisteemme ykköseen.

Tässä sama numeroin. Hyvin näkyy vahvuutemme ja heikkoutemme.

	30.3	19.5.	9.06	17.06
	Jyväskylä	Laukaa	Ruotsinpyhtää	Muurame
	Halmiala	Räsänen	Berghäll	Herrala
paikkis	10	8	10	10
seuruu	8,5	9	9	9
L	9,5	10	8,5	10
luoksari	8	7	7	6,5
ruutu	8,5	9	0	9
ohjattu	10	0	10	9,5
tunnari	0	9	10	7
kauko	7,5	8,5	6	7
metalli	9,5	9	9,5	7
kok. vaik.	9	9	9	9
yht.	246,5	252	241	262,5

Alla Pihla Haukisen ruutukuvat Strömforsista:

Erkkarissa ja rotumestiksissä

Rotumestiksien ollessa niin idyllisessä paikassa kuin Strömfors, niin osallistumaan piti päästä Prikan kanssa, vaikka tulostasomme on mitä sattuu. Toukokuun alussa luonnetestissä talkoillessa tuli Liisin kanssa puhetta, että on menossa sinne. Pummin mukaan. Liis oli menossa jo lauantaiksi. Kun löytyi yösija Strömforsista, niin ilmoitin Prikan tokon lisäksi myös erikoisnäyttelyyn.
Olipa meillä busy ja hikinen talkooviikonloppu. Yhdeksältä olimme näyttelypaikalla ja suurin osa päivästä meni kameran takana.

Prikan päivä meni näin

Enimmäkseen häkissä ja varjossa. Kun häkin ovi oli auki, niin kelpas siinä ihmetellä tapahtumia ympärillään. Joka kerta, kun kävin kurkkaamassa, niin siellä häkissään hän makoili. Jossain vaiheessa niin pienenä, että pelästyin, että häkki on tyhjä.

 Kun oltiin käyty kehässä puolilta päivin niin sännättiin joelle, jossa Prikka sai pulikoida.

Viilennyksen jälkeen Prikka sai jatkaa häkkielämää iltaan asti. Minä jatkoin kameran ulkoiluttamista näissä olosuhteissa:

Kun kehät pikkuhiljaa tyhjeni, niin päästiin korjaamaan näyttelyn jälkiä. Kiirettä piti ja jäi pelkäksi haaveeksi suihkussa käynti ennen päivällistä. Ruoka oli silti hyvää! Näin ihana kaiffari oli terassilla:

Päivällisen jälkeen ei Prikka jaksanut pihalla odotella, vaan kävi testaamassa talkoolaisten autoja hallin edustalla (ei kerrota niille)!

Yhdeksän maissa saatiin Liisin kanssa järjestelyt valmiiksi sunnuntaita varten. Aurinkoisen ja turistillisen korttelin läpi menimme ummistaen silmämme bluegrass-festivaalille. Oli väsy, pitkä päivä takana ja ainoa mikä kiehtoi oli suihku.

Kun päästiin majapaikkaamme huomasin, että Prikan kupposet olivat jääneet hallin edustalle. Ei auttanut muu kuin ontua takaisin hallille verisillä, rakkoisilla ja tulehtuneilla jaloilla (eivät kai tykänneet koko päivän liikkumisesta sukatta. Alla Prikka on löytänyt kupposensa ja vetensä.

Seuraavana aamuna olimme kehiä rakentamassa ja puolitoista tuntia myöhemmin saattoivat EVL:N koirakot alkaa mittelöinnin rotumestaruudesta, sadekin alkoi hellittää tässä vaiheessa.

Tuomareina vuorottelivat Pernilla Tallberg ja Susanna Berghäll. Kaikki luokat myös EVL ja VOI tehtiin yhteen putkeen, mitä en ole vähään aikaan nähnyt tai kokenut.  Kelpeillä oli  hyvä edustus, EVL:ssä jopa enemmistö. Voittajaluokka oli runsaslukuisin, 10 koiraa, harvinaista. Vain kaksi shelttiä edusti muita rotuja.
Katsoin ja kuvasin yli puolet EVL-koirista kunnes oli aika etsiä oma koira ja muistuttaa muutamasta asiasta. Oli oikein hyvät muistuttelut meillä, käytin Prikan vielä uimassa ennen kehään menoa ja lisää pieniä muistutteluja.

Paikkis 10
Seuruu 9 - ihan prikkamaista työskentelyä,
Kaikki alla olevat tokokuvat @Pihla Haukinen, Kiitos Pihla!













L 8,5 meni hitasati istumaan ja jokin perusasentokin vino













Luoksari 7 tosi hidas, valuva stoppi
Ruutu 0 juoksi pitkästä aikaa banaanina ja sivuovesta sisään, jäi aika laitaan, niin yritin korjata tilannetta ja loppujen lopuksi tuli paljon käskyja ja Prikka maahan niin etulaidassa, että jalat selvästi nauhalla. (Tässä kohtaa ei voi olla jossittelematta, että meillä voisi olla ykköstulos ilman korjailujani)

Ohjattu 10 :) 
Tunnari 10 :)

 

Kauko 6 eka ylösnousu taas 2 käskyä ja valui
Metalli 9,5 huh, tässä oli jännitysmomenttia. Metalli jäi pystyyn, kuukausi sitten Korrien treeneissä Prikka ei kyennyt nostamaan itse pystyyn työntämäänsä metallia ja nyt: no problem
Kokonaisvaikutus 9

 Yhteensä 241 pistettä

Kehässä tuntui harvinaisen mukavalta, siellä oli hyvä olla!

Kokeen jälkeen, kenttä ja keittiö tyhjennettyinä, ehdimme pienelle kävelylle ja pakollisille Strömfors-poseerauksille. Kiitos, Liis olipa meillä mukavaa, vaikka välillä kiirettä piti ja hikeä pukkas helteisessä kelissä! Alla Prikka ja viikonlopun kämppikset Huti ja Vipa, meidän vakkariteenikaverit viime aikoina.