torstai 29. heinäkuuta 2021

Heinäkuun lopun auringonlaskua Perämerellä

 Hellekesänä ovat koirat uineet ja eineet. Tässä otokset tuntia ennen auringonlaskua Oulun Nallikarilta. Ensimmäisenä iltana kävelimme kohti aurinkoa. Toisena iltana (ylemmät kuvat) oli lelu mukana, niin oli hieman vauhdikkaampaa menoa. Ekana iltana Jinga ja Prikka posettelivat.
















torstai 15. heinäkuuta 2021

Pielisen selillä




Siirryttiin Lentualta Pieliselle Kuhmon, Nurmeksen ja Juuan kautta. Piti saada tuoretta evästä, ladata akkuja ja fudismatsikin oli siinä välissä. Juuan "laivasatamasta" lähdön jälkeen eka stoppi lounas kivikkoisessa Ilvessaaressa.


Ihan vain rannassa keikistellään venesssä


Tai veneestä käsin voi vartioida rantaa ja varmistaa mukaanpääsy

tämmöisiin kallioihin emme ole ennen törmänneet, ei puhettakaan että olisi voinut ilman kenkiä kävellä terävät reunat noissa juomuissa. / Very odd surface on the cliffs.



Kalasääsken pesä, ilman asukkaita.



Prikan iltaposeeraus


Prikan ja Jingan iltaposeeraus


Lisää Prikan iltaposeerausta


Jinga luonnon lapsi iltaunilla


Iltaunilla vähän pehmeämmällä ja varjoisammassa


Iltasella Prikka alkaa ajoissa ehdotella telttaan pääsyä


Ilta-aurinko



Hieno taukopaikka Kanasaaressa


Kaunis Kanasaari, taukoilimme vesimelonin kera saaren toisessa päässä.

Upea Kaiskunniemi


Pitkän ja kapean Kaiskunniemen päässä

Jinga 11 v. löysi ihanan paikan makoilla


Kapea ja pitkä Kaiskunniemi





Näitä maisemia kelpasi ihailla


Hiekkasaaret, viimeinen etappi ennen Kolia.
Tukkasotki poikue pullasorsina,
 pitivät meille performanssia juoksennellen ja polskutellen edessämme edes takaisin.



Hienoja auringonlaskuja saimme ihailla tällä retkellä enemmänkin

 
Tästä suuntasimme kohti takana näkyvää Kolia, jonka satamaan lopetimme hellekesän tuplasouturetkemme. 



Kolin satama


Helteellä emme jaksaneet tätä ylemmäksi Kolin rinnettä kavuta. 


sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Lentualla


Kun kerran oli hellekesää piisannut ja sitä yhä vain luvassa, niin päätettiin lähteä veneretkelle normaalia kauemmaksi. Ajelimme Kuhmoon ja sen pohjoispuolelle Lentualle. 




Pitkän matkan takia pääsimme lähtemään retkellemme harvinaisen myöhään, vasta auringonlaskun aikaan Lentuankoskelta. Ikäviä polttiaisia parveili ympärillämme Lentuankoskella kävellessä kuin myös koko soutumatkan. Kohteenamme oli vasemman puoleisen niemen takana oleva saari, Torvensaari. Viimeisen yön vietimme hienoimmassa kohteessa, niemen vasemmalla puolella olevassa kalliosaaressa, Selkäsaaressa./ we started oor journey late at night in the sun set.


Torven saaressa oli hiekkarantaa joka ilmansuunnassa.
Hiekka saaressa oli ihanan pehmeätä, varsin hienoa hiekkaa.


Koirilla oli varan vuoksi omat jätskit mukana!

Saaressa oli myös autiotupa ja sauna.


Ilta-aurinkorantamme


Keittiömme 


Aika hyvin kiersimme kaikki taukopaikat.



Hyödynsimme vetotaivalta ja lähdimme kurkistamaan kuinka pitkälle Nivaa pääsisimme.




Edellisten vuosisatojen mekaniikkaa - tällä vinssillä saimme vedettyä veneemme lasteineen ylämäkeen. Alamäkeen pitikin jarrutelle. I guess the equipment is from 1938 when this access was taken in the use. With the aid of this reeling the reel) we could move our heavy boat uphill.


Niva olisi ollut tämän kosken ylävirran puolella, ei saatu venettämme kaksistaan vedettyä akanvirtaa.


Sesset tyynen Nivan edustalla odottelemassa, josko kapteeni ja perämies tulisivat jossain vaiheessa.


Piti siis tulla samoja jälkiä takaisin vetotaipaleelle.

Viimeiset metrin ennen Lentuaa.


Kotasaari, Lentuan pisin hiekkaranta, täällä nähtiin ensimmäiset sinilevähiukkaset.
The longest beach in Lentua.

Retkipaikkaamme vastapäätä olevat saaret ilta-auringossa.


Kiersimme Kotasaaren ja kävimme lounastelemassa tällä paikalla. Vieressä kaunis harju.



Viimeinen yöpaikka Lentualla oli kaunis kalliosaari Selkäsaari ensimmäisen leirisaaremme vieressä


Selkäsaaren kallioilla passasi ilta-auringosta nauttia.



 
Vene, koirat ja pakaasit Lentuankoskella.