Aavistimme keväällä, että tämä on Jingan viimeinen kesä,
mutta kuinka pitkä kesä tai syksy oli edessä, emme tienneet.
Jinga 13 v. pysähdyksellä Suursaaressa, matkalla Joensuusta etelään.
Hienon pitkän ja kapean Vuoniemen kanavan kärjessä.
JingaVuoniemen kärjen itäpuolella, tyypillisiä koirien odotuspaikkoja, veneen lähellä.
Pysähdyimme Savonrantaan matkalla Savonlinnaan, tämä oli Jingan pirtein päivä viimeisellä viikollaan, suorastaan ahneesti ja jingamaisesti pölli Prikalta vesilelut.
Viimeinen pysähdys matkalla Savonlinnaan, koirien odottelua Reposaaressa. Tässä vaiheessa toivoimme pääsevämme Savonlinnaan arkena, alkoi olla sen verran väsynyt ja iloton vanhus. Ilmeisesti pernakasvain oli levinnyt sen verran vauhdikkaasti, että olo kävi tukalaksi.
Tässä muistoja vuosien varrelta meidän aina niin vauhdikkaasta, iloisesta ja poseeraavasta koirastamme.
Veneretkellä Pielisellä
Miten ne nallekarkit ei ikinä mene tasan silloin, kun Jinga on mukana,
lelut vain kerääntyy yhdelle ja ainoalle.
Miksi noutaa vain oma lelu kun voi noutaa myös kaverin?
Muutaman päivän autoretki Etelä-Ruotsin kautta Etelä-Saksaan. Kuva meille niin tutusta Odenwaldista Heidelbergistä.
Trio poseerasi mielellään kannoilla ja puiden rungoilla, kutsuit yhden, niin kaikki kolme siihen änkesi.
Miksi töppöjalkaisin koira joutuu raivaamaan tietä?
Pyhätunturilla laskevan rinteen edessä kokojärjestyksessä
Jinga tokoili Cambridgessä, vaikka oli Suomen tokovalio,
joutui siellä aloittamaan alimmasta luokasta.
Cambridge-lenkillä, on the backs.
Koirat poseeraavat kotikylämme Great Eversdern taustalla.
Naapurin koirien kanssa lenkillä.
Tintagel, Cornwall
Lake District
Tokovaliomme ilmeitä, toko ei ole niin vakava juttu, sen tämä koira opetti.
Ilman näitä koiria ja omistajaansa meillä joko ei olisi tokovaliota tai
ainakin olisi ollut huomattavasti pidempi ja kivisempi tie. Kiitos Tuija!
Lentäviä kuvia piisaa Jingasta, tässä lennetään Posiolla
Kyttäysjonon järjestys kolmen koiran taloudessa, aina!
Kyttäysjono kahden koiran taloudessa
Mökkivieraiden kanssa
Kiilan pentujen seassa yhdellä jollyjen mökkivisiitistä
Vuosikkaana Jinga oli maailman paras leikkitäti Kiilan pennuille.
Jinga jaksoi ja jaksoi, ihan eri lailla kuin Kiila-Äiti!
Jinga tuli meille nelikuisena, kun asuimme Combertonissa, Uusi vuosi 2011 Wales,
Treenikaverin koirien kanssa kävelyllä
Niin tyypillistä Jingaa
Jinga, the beautiful! Kiitos, että olit koiramme!
Justiinhan me käytiin hakemassa 4-kuukautinen "karhukoiran penikka", ja niin vaan tuli 13 vuotta täyteen juuri tällä viikolla. Ostos oli aikamoinen "sika säkissä" ostos. Kasvattajalle pentu oli liian hyper, pieni ja vielä pystykorvainen. Toisen roska on toisen aarre, päti niin tähän koiraan.
Jingalle vauhti oli aina tärkeämpää kuin suunta, häntä heilui aina, kun ohi käveli tai puhui koiralle. Voi ihanuus! Ihmeekseni ja suureksi ilokseni meidän ummikoiden yhteistyö oli niin hyvä, että Jingasta tuli tokovaliovain muutamalla kokeella, EVLkin läpi kolmella kokeella, joista kaikista ykkönen. Hiikan olen ylpeä vieläkin tuosta saavutuksesta.
Pari vuotta sitten Jinga päätti, ettei sen tarvitse 10-vuotiaana juoksulenkeille lähteä. Pitkät kävelyt ja hiihtolenkit sujuivat hyvin kuitenkin. Keväällä oli ensimmäinen iso muutos, kun huomasin, ettei Jinga halunnut enää hypätä laiturilta, lähti mieluummin rannan kautta uimaan. Iän mukana tuli myös ääniarkuutta, niin paukkuihin kuin ukkosiinkin nähden. Ääniarkuus vain paheni joka vuosi ja ehtihän jinga viimeisen Jyväskylä-viikon aikana lähteä ukkosta pakoon meidän pihalta. Niin varma olin, ettei koira pihasta lähde, että vasta parin tunnin kuluttua tajusin, ettei se nukkunutkaan minkään pensaan alla. Onneksi Jyväskylässä on hyvät puskaradiot somessa, niin koira löytyi heti, kun netin avasin. Jinga oli juossut pari katua alemmas ja oli halukas seuraamaan jokaista pihalla olijaa joko autoon tai rappuun.
Jinga 6 v.
Jinga tokovalioksi
.jpg)
