Juhannuksen aikaan

Onhan meillä näitä kukkaistyttöjä muitakin kuin edellisen postauksen itseään täynnä oleva teini!
Juhannus meni perheillessä mökillä, ulkoiltiin ja syötiin hyvin, aikas mukavaa! Treenit jäi moneksi päiväksi vähälle. Ehdin sentään Juhannuksena epäonnistuneen esineruudun tehdä kaikkien kanssa ja ajaa jäljet nuoriso-osaston kanssa. Kyllä ne esineet läheltä löytyy, pitää laittaa treenilistalle pitkät pistot, paljon sellaisia koiran nähden piilotettuja. Jäljet tein ja en tiedä oliko kosteus vai pitkäksi venähtänyt jälkien vanheneminen mutta Prikka ei ymmärtänyt lainkaan mistä oli kyse. Jinga sen sijaan ajoi hienosti 320 metrin jäljen, keppejä löytyi vain kaksi neljästä. Tein sitten tuoreemman jäljen Prikalle ja nyt osasi hienosti tunnin vanhan ja 200 metriä! Sama keppiprosentti kuin Jingallakin. Eli panostamme myös keppeihin jatkossa. Niin, ja ehkä meistä tulee viikonloppuna ihan pro pk-harrastajia, kun menemme Prikan kanssa viikonlopuksi bortsuleirille. Tai siis saamme ainakin hyvää opetusta alkutaipaleellemme ja kiva päästä näkemään muiden koirien tekemisiä.
Maanantaina Prikan kanssa tehtiin ruutua teinikoirien treeneissä. Pitäisi jo muistaa, että pari toistoa tuossa hommassa on hyvä, sit alkaa vauhti hiipumaan ja neiti alkaa pomppelehtimaan hieman holtittomasti. Paikkamakuut meni nyt ihan hienosti ja sitten vielä pienet seuraamiset, korokealustan kanssa sivulle tuloa ja pysäyttämisiä takapalkalle.
Tiistaina kaikkien kanssa kentälle. Prikka sai tehdä ruutua ja meni hyvällä vauhdilla ja jätin treenin kahteen juoksuttamiseen, nami oli tällä kertaa parempi kuin lelu. Ota tuosta teinistä ja sen mieltymyksistä selvää! Jinga kiisi myös ruutuun, teki ohjatun, vauhtiluoksarin, stoppeja kierron kautta ja kontaktitreeniä. Katsoimme paremmaksi poistua kentältä kun se pikkuhiljaa täyttyi pesisporukasta. Illemmalla oli maailman parhaimmat hyvän mielen pihatokot. Aloitin Kiilasta, joka ei ehtinyt mitään tehdä kentällä, tentiin tunnaria ja rallatteluseuruuta, niistä me tykätään. Jinga teki tunnarin lisäksi kaukot ja seuruunpätkiä! Ja sitten kakara - ensimmäistä kertaa vikana hommiin - ja vitsit sehän teki kaikkea (kiertoja, luoksaria, seuruuta, seisomista, tunnaria) tosi hyvin motivoituneena, keskittyneenä ja vauhdikkaasti! Jäi vaan niin voittajafiilis tuon kolmikon tiistai-illan pihailuista!
Ja alla juhannusposeerauksia ja- tilanteita:

Kalkkuna ja rintakarvansa

Tuliko tästä koirata aikuinen, ihan on silmissä aikuistunut

 Kilpajuoksuun on tullut pientä kyttäyksen makua. Jinga ei ole hyvä häviäjä!

Prikka's blog, 9 months and a wasted talent

In the garden May 29.

In the forest with the pack

Me, and my garden

Me and my dear English Teddy, thanks Val!

I guess it has been a busy month, have been an obedience model, too, first pictures, the first posting after last Prikka in English and now a video model (not published yet, but taken from the previous posting, where I am in down stay with eight other doggies and showing how to hold a dumbbel). Have been doing obedience bits also in between, either in the garden, or  with my own teenagers group and  visited Helsinki area once. We visited the summer house too. Lots of smells and I did some tracking, too, I was good they told me! Some picks from the Tuusula/Helsinki visit in FB.

Then there were a couple of stupid weeks that I was not in the spotlights, instead Jinga, Jinga, Jinga, all the time. First she went training to Helsinki without me, then she took part in the obedience championship of the breed club and became third. A week later she took part in the Finnish Championship for Obedience. Poor girl stayed in the ring only for two movements, in the third she had run out of the ring (instead of running straight to the cone in front of her, she had chosen the line marking the ring as her target and had run behind that one), becoming disqualified with that action. That's the way she is built, full of power, accelerating to high speed when released but forgets to use her brains! 

Now life is back to the normal, training a bit in the garden or with the friends somewhere close by. But I think life is unfair, my passion is gardening and I am not allowed to do as I please. I would be a hundred times faster in digging or tearing the twigs away, but no-no, someone does it so slowly, slowly and does not need the super helper at all, no appreciation! Not even helping with carrying those twigs around the garden, I would be so talented in that as well. Luckily, they can not supervise me every minute, so I have quite a many deep holes of my own in the garden. Besides gardening I am a bit of interested in decorating the house. There are rugs on the floor and they are always square or  rectangular, I prefer the softer way, so I modify rugs a bit, not to be so edgy. But this is something I prefer to do when no-one is watching. 

These picks below are a bit old already, I am eight months and a week, but may be you get the idea how beautiful and intelligent gardener there is in me. May be you can also imagine me becoming the second best puppy (out of fifteen puppies) in an unofficial dog show today judged by Juha Kares, organised by lhasa also club!

By the way, I am no puppy anymore, had my first season between the pick below and above – ready to conquer the world as a lady!
We (the trio) got nice surprise one week, huge bones, with those we have been engaged quite a while for several days.
On Monday the lake was noisy, this far the waters have been always calm and still but now it was kind of attacking the beach, it needed a careful approach:

Next weekend is Midsummer meaning bonfires at the lakeside, the sun rising at 3:22 and setting 23:15 and with the two hours dim it means it is light all the time also in the Jyväskylä area. In Rovaniemi, they need to wait one more month until sun sets. With these flowers I wish nice Midsummer for all my friends here close by and far away!

Jälkimaininkeja ja chillailua

kuva. S. Linnavuori

Menossa ekaan liikkeeseen (melkein kontrolloidusti)

kuva. S. Linnavuori

Pienoinen kiihdytys merkiltä ruutuun

kuva. S. Linnavuori

Ehti se seisahtaakin ennen maahankäskyä

kuva joukkueenjohtajamme H. Liponkoski

kuva. joukkueenjohtajamme H. Liponkoski

Valmiina luoksetuloon

Ja siinähän ne olikin meidän kauan odotetun SM-kokeen liikkeet! Onneksi pari kaveria ehti meidän suorituksia kuvata. On se vaan niin hauska koira, ja nämäkin kuvat todistaa miten pikkukoira rrrrrakastaa tokoa. Täysillä menee ja kovasti yrittää oikein tehdä. Tuollaisen ilopillerin kanssa ei voi harmitella, vaikka välillä onkin blondi. Blondius on osa koiraa ja meillä on ollut niin hyvä tuuri, kun on tähän asti salannut blondiutensa "suurelta yleisöltä".  Mokat mitä olemme kisoissa tehneet, niin ne on ollut enemmän osaamattomuutta tai pientä ajatuskatkoa puolin tai toisin. Mutta tämä oli ihan Jingaa, sellainen possu-blondi se vaan on. Ei suunnalla väliä, kunhan mennään! Jospa joskus päästään näkemään ollaanko viime kesästä kehitytty.

Treenitty ollaan enimmäkseen pihalla, kovasti olen Jingan kanssa keskittynyt noudon palautuksiin, hyppyihin, kaukoihin ja seuraamiseen. Prikan kanssa kaikki on aluillaan, vähän videoin viikko sitten ja työmaata riittää. Ei voi erityisen ylpeä olla. Ens kerralla voisikin kuvata järjestelmällisesti kaikki uuden alokasluokan liikkeet, niin tietäis missä mennään ja näkis miten pitkä matka on edessä ja olisi jotain mihin verrata. Tänään käytiin koko trion kanssa Ellin kentällä kuvauksissa ja siellä yksi treenikavereista sai näin hyvän kuvan kännyllä.

Sitten vähän chillailua pihalta:

SM:t ja punainen kortti

Kovin jäi lyhyeksi meidän tokokokeemme: kaksi kokonaista liikettä ja kolmannen liikkeen alussa lennettiin ulos kehästä ja kokeesta. Ensimmäistä kertaa kisaamassa ylimmässä luokassa ja ei vaan päästy näkemään mihin osaamisemme olisi riittänyt tuolla parhaimpien seurassa. Meillä oli huippujoukkue kasassa emmekä pystyneet parastamme antamaan, päinvastoin, harmien harmi. Ihana ja vahvat alokasluokan koirat Isak ja Jimi sekä avoimen Judi tekivät kaikki mukavat ykköstulokset. Jaykään ei harmillisesti onnistunut tasonsa mukaisesti mutta toivat kuitenkin joukkueelle pisteitä, niin että pääsimme paremman puoliskon joukkoon joukkuetuloksissa. 

Kisa-aamu oli tosi kaunis, vähän meinasi aamusta tulla kiireinen kisapaikalla. Emme päässetkään suoraan sisään portista, vaan piti rokotustodistukset tai niistä annettu nauha hakea joukkueeltamme. Paitakin piti ehtiä vaihtaa hienoon SBCAK:n mustaan joukkuepaitaan. Hyvin kerkesimme kuitenkin juoksutarkastukseen. Sitten olikin kiva käydä aamukävelyllä kauniilla harjulla Teivon ravikeskuksen takana ja muistutella luoksarin pysäytyksiä, nenän käyttöä ja kapulan luovutustakin. Koira vähäksi aikaa joukkeen teltan häkkiin ja itse tutustumaan kehiin. Aika napakalta vaikutti tahti siirtyä kehästä toiseen. Kivasti tilaa kuitenkin kehille.

Meillä oli mukava lähtönumero, ensimmäisen kolmanneksen lopulla, luokkamme 33. Kymmenkunta koiraa ennen vuoroamme hain Jingan ja vähän käppäilimme varjossa, teimme kaukoja ja lepäilimme. Muutamaa koirakkoa aiemmin menimme kehän vierään odottelemaan vuoroa. 

Ensimmäisessä kehässä ensimmäinen liike oli ruutu, kaunis sellainen, mitä nyt taas turhaan hätäilin maahankäskyn kanssa ja seuraaminenkin olisi voinut tiiviimpää olla, ysi kuitenki. 

Seuraavaksi luoksari, Jinga oli vähän vinossa ennen liikkeen alkua ja yritin suoristaa sen sivuaskeleella, ei suoristunut. En enää kehannut lisää oikoa ja niin vähän vinoksi jäi aloitus ja siksiköhän oli sitten löysät pysäytykset ja pysähdykset, vitonen vain. 

Ehdimme hiukan riekkua ennen kakkoskehään menoa. Siellä arvottiin vasen meille. Mentiin aloituspaikalle ja ehdin hyvin mielestäni valmistella Jingaa "edessä tolppa" -höpinöillä. Lähetin koiran eteen merkille ja jostain syystä Jinga lähti vasemmalle etsimään ruutua? Hitaana hämäläisenä en osannut/tajunnut koiraa pysäyttää kun näin sen nauhan suuntaan suuntaavan. Ja niin pieni mustavalkoinen käväisi nauhan toisella puolella, kunnes ei korjannutkaan itseään merkille vaan kävi kuin kävikin hakemassa sen vasemman,  tästä meille punainen kortti (opetusvideo liikkeiden suorittamisesta kiitettävästi, välttävästi ja hylättynä, mukaan mahtuu paljon häsläämistä). Sen pituinen se.

Alkukesää

Oltiin viikko sitten ihanien naisten kanssa rannalla. Yksi on uinut jo useamman kerran, yksi ui ekaa kertaa ja yksi ei vielä ole tohtinut.

Ihan ollaan treenailtu pihalla ja kentillä. Ollaan myös käppäilty paljon ja vietetty aikaa pihalla. Prikan mielestä minä en oikein pärjää ilman apua pihahommissa. Jos kitken, kitkee Prikka nopeammin ja tehokkaammin, puhumattakaan kaivamisesta. Kyll saa rikkaruohot kyytiä. Asiasta on kyllä neuvoteltu tiiviisti, mutta ihan ei vielä ole yhteisymmärrystä asian suhteen. Tuo maailman viilipyttyisin koira muuttuu ADH-tapaukseksi pihatöissä. Voi talvi minkä teit! Ehti koira tottua olemaan aina huomion kohteena. Viikonloppuna annoin kaikille kolmelle isot luut, niin sain ihan rauhassa keskittyä vihervarsiin. Mutta, mutta jossain vaiheessa menin laittaa ruokaa, kun tulin takaisin niin pihalla oli enää kuin kaksi luuta ja Prikka oli härkkimässä Jingan luuta itselleen. Vieläkään tuo iso kilon kappale ei ole tullut missään vastaan, hyvin on haudattu. 

Teinityttö topakkana odottamassa vuoroaan teinipoikien tokoissa.

Pienimmäisen koulu on alkanut. Ollaan käyty parina maanantaina teinikoirien ryhmässä. Tosi mukava treenailla muiden seurassa ja varsinkin analyyttisen Ellin valvovien silmien alla. Kas kummaa, kun taas ohjaajalle muistutetaan rauhasta ja rauhallisuudesta. Tästähän on huippua jatkaa.

Alla tämän päivän otoksia aurinkoiselta pihalta.