Ihanaa vuotta 2018 itse kullekin!

Joulun aatonaattona oltiin näin "petterimäisissä" tunnelmissa. Aamulla käytiin Prikan kanssa  tekemässä EVL koemaisesti Haukkuvaarassa kaverin seurana. Aikas mukavasti meni paitsi zetassa ennakoi seuruuseen lähtöä, ruudun tyhjään löytämisestä ei ollut mitään hajua ja kaukoissa taisi vaatia kaksi käskyä ekaan istumaan nousemiseen. Muuten tosi kaunista settiä. Edellisenä iltana oltiin tehty hieno tunnari liikkuroituna ja nyt tehtiin surkein tunnari ikinä. Ensin toi väärän haistelun jälkeen, sitten poimi ensimmäisen vastaantulevan haistelematta yhtään. Tuollaista epävarmuutta en ole aiemmin tavannut. Muuta syytä en keksi "hermojen katoamiseen" kuin sen, että nyt tehtiin tunnari viimeisenä. Eikö enää jaksanut? Joulu oli mukava, viikon verran kovasti seuraa kaikilla kotosalla.

Kaunista on enimmäkseen ollut. Tapanina herättiin ajoissa, päivä alkoi Prikan tehdessä nollakoiran virkaa EVL:n paikkamakuussa. Olikin hyödyllinen treeni, pysyi hyvin paikalla ja meni maahan omalla vuorollaan mutta lähti naapurin käskystä luokse. Tämä treeneihin mukaan.

Uuden vuoden kävelyllä käytiin kuumaisissa maisemissa.

Vuosi alkoi hyvin, jäätiin "kentälle" kuukävelymme jälkeen ja kaikkien kanssa kirmailtiin ruutuun ja tehtiin ohjattua. Yläkuvassa yhteiset palkintohetket, kaksi tyypillistä sellaista; jotenkin yhdelle kasaantuu kaikki pallot tai sitten kaksi kyylää yhden palloa!

Oikein hyvää UUTTA VUOTTA kaikille ja menköön pallot tasan ahkerien treenaajien kesken!

BC-tokoa

Viikonloppuna SBCAK järjesti toko- ja agilitykoulutusta Strömforsissa. Kovasti halusin mukaan, mikäs sen kivempaa kuin päästä koiraharrastajan mekkaan vuoden pimeimpänä aikana. Ihan helppoa ei autottoman ole Strömforssiin päästä täältä Keski-Suomesta. Onneksi sain sovittua kyydin perille ja pääsin ilmoittautumaan! Olipa luxusta treenailla sisällä lämpimässä 14 bortsun joukossa ja katsoa ja kuvata muitakin. Koirat oli tasoltaan ja iältään laidasta laitaan, hyvin siis mahduimme sekaan. Prikan vuoro oli aamusta heti toisena. Sain tungettua kamerani Niemen Elinalle, joka kiltisti sitten nappasi kuvia Prikan treenistä, suurkiitos! Treenikaverini vinkkaili pari viikkoa aiemmin, että kannattaa kiinnittää huomiota Prikan saalistamiseen. Siispä otimme agendalle saalistuksen ja pidon, kun ei sitä meinaa itse nähdä miten koira kapulaan tarttuu.

Teimme ensin hässäkän ja siinä ei kyllä heti näkynyt mitään ongelmaa. Prikka taisi vain tehdä väärän asennon kierron jälkeen ja kun korjasin, niin lähti siitä ohjauksesta kapulalle. Uusinnalla ihan hieno hässäkkä.

Hässäkässän kapulan poimimiset olivat tällä kertaa suht kauniita. Kapulan pieni klonksuminen tuli kuitenkin näkyviin sivulle tullessa.

Treenasimme siis pitoa, hyvin piti parin metrin päässä. Teimme samaa myös sivulla ja näitä treenaillaan jatkossa, näin pyrimme vakaaseen pitoon.

Päätettiin siirtyä ohjattuun, josko sitten saisimme saalistusvirheen näkyviin.

Ensin tehtiin EVL:n ohjattua. Merkille menot oli aikas hyvät.

Poiminnassa näkyvissä jo pientä saalistusta, Prikka ei liiemmälti niiaillut kapulan otossa, niin ei se ihan nätisti suuhun osu.

Uusi lähtö ohjattuun.

Laitettiin kapulaa Maaritin eteen kuin myös seinän viereen, niin pakko oli koiran jarrutella hieman ja keskittyä poimimiseen. Näin aina välillä tehdään.

Ja hyvin kääntyy koira palautukseen

Käytiin pariin otteeseen joella kävelyllä, treenittiin myös eteenlähetyksiä pihalla ja sisällä teimme itseksemme tunnaria ja metallinoutoa pitoa painottaen. Ei tarvinnut koiran koko päivää häkissä olla, kun pääsi välillä hommiin tai kävelylle.

Strömforsin kentän laidalla, välillä ihan sinistä taivasta. Joutsenauraa sain myös ihailla.

Kotosalla on suht vihreätä

tai talvista

tai jotain siltä väliltä.

Valiouutiset

Kuva lapsosten kolmevuotissynttäreiltä

Täällä kotona, kotona on jännitetty pitkään: kumpi Kiilan lapsosista mahtaa valioitua ensin, Säpäkka Särmä vai marakatti Fun. Molemmat ovat molemmat olleet pitkään serttiä vaille sekä agility- ja hyppyvalion titteliä. Huiman kisan voitti Pietarsaaren Fun jo kuukausi sitten, Kokkolassa Väyrysen Minnan hyppyradan voittonollalla, ajalla -9,35.  Fun ja Carina jatkoivat hurrjaa menoaan vielä toissa viikonloppuna tehden hienon nollan EO open-karsinnoissa kovassa joukossa, sijoittuen kymmenenneksi. Tosi upeata! Onneksi olkoon Suomen hyppyvalio Fun ja Carina! Vähänkö ollaan iloisia ja ylpeitä teidän tittelistä!

Samana viikonloppuna Sara pääsi puikkoihin Särmän ohjaajana ja nappasi hienon nollan, ensimmäisen nollansa Särmän kanssa. Hienoa, hienoa, nyt on pojjaalla kaksi todistetusti taitavaa kartturia!

AVA-H J.A. Fabulous Fib, fabulous!

J.A. Finntastic Fizz lähetti näin hienon sparrauskuvan siskolleen EO-karsintoihin.

Ihanaa, että meillä on näitä kaukoedustajia, itse ollaan lähinnä katsottu marraskuun ajan lumen tuloa ja menoa. Hiukan on pimeätä. Kovasti odotin SBCAK:in rotumestaruustokoja Prikan kanssa. Se oli sellainen mukava tähtäin korkata voittaja. En vaan osannut kuvitella kuinka hidasta on byrokratia. Kennellitolla meni kuukausi, ennen kuin kuittasivat, että meidän paperit ovat saapuneet. Toisen kuukauden olemme odotelleen papereiden saapumista takaisin. 

Mukava valopilkku tässä kuussa oli Kivimäen Riitan koulutus Laukaalla, luxusta oli päästä lämpimään halliin tsekkaamaan kakaran osaaminen. Hyvä koulutus ja ideaali treenipaikka, kiitos Lauka! Työn alla perusasento, koiran paikka seuraamisessa. Ohjaaja taitaa tarvita ohjausta useammalta taholta, että jotain vois tehdä ennen kuin menee jakeluun. Lisäksi mietimme, että josko kaukot etujalat paikallaan olisi Prikan juttu. Se, kun tykkää venyttää itsensä kovin pitkäksi ja siitä on sitten vaikea asentoa vaihtoa. Ei ole helppoa painon siirto meille mutta onko tuo etutassut paikallaan yhtään sen helpompi, sen näyttää aika. Hienoja vinkkejä suoraan maahan menoon saimme myös. Ihania kultajyviä tarjosi taas tämä koulutus.

Our autumn

In Jyväskylä we have been enjoying the autumn colors quite a lot also while training.

We have still visiting the summer house quite often, always coming home loaded with mushrooms. Prikka is getting quite a master finding them. Mid September we had one very summery weekend, so enjoyable having some more summer days after the short summer. Prikka also decided to have a swim. 

One of those dark cloud days I was on a walk in a nearby forest and I was taken by surprise to see all of sudden such  beautiful colours of autumn, sun and the rainbow. I think this was the first time in my life that I saw the rainbow glowing so green down below me. Unfortunately, I could not capture the magic with my cell phone. 

For the fortnight we have had some snow, unluckily the both weekends have been wet with lots of sleet. Which is a bit unfair when looking at the blue sky all the week. On the other hand  nice to see sun, even if it is only through the windows.  Now, it is really getting dark, not too much day light. Luckily we can also train indoors, since the weekends are the only chance to rain out in the daylight, and now the sleet has not encouraged us for outdoor training.

Aikaansa kutakin :)

Eihän me olla enää aikoihin aksailtu, tänään vaan katosi viimeiset todisteet siitä koiraurheilusta. Pihaesteet hävisi pihalta mätänemästä ja pääsivät parempiin koteihin, joissa niistä on toivottavasti kovasti iloa jatkossa.

Aksan me löysimme 90-luvulla, Hakunilaiset piti helatorstaisin aksakisoja "takapihallamme" Sahaajankadun kentällä Roihuvuoressa. Lasten kanssa ihailimme koirakoita ja mietin että seuraavan koiran kanssa aloitan lajin. Risse briardi tuli meille Roihuvuoreen mutten kerennyt silloin vielä aksaileen. Muutimme Oulunkylään vuoden 96 alussa. Maunulasta löysin aksakentän ja lukittauduin sinne niin ihastuneena, että unohdin ajankulun täysin. Lapset olivat joutuneet soittamaan ukilleen, että miten lämmitetään nakkeja. Pääsin pian ATD:n alkeiskurssille ja se oli menoa se. Kuvassa pari vuotta myöhemmin pääsiäisenä Rissen kanssa Rissen kurssilla Hakunilassa.

Ehdimme kisata Rissen kanssa pari vuotta Suomessa, ihan liian aikaisin ja osaamattomana oli kiire aloittaa kisaaminen. Saksassa asuimme vuodet 1999-200, silloin kisailimme ja treenailimme,  äiti ja tytär, SV OG Heidelbergin riveissä. Paras saavutus, kun seuramme joukkue sai Bundesliigassa hopeaa. 

Kesän 2004 vietimme myös Saksassa, taas pääsin siellä kisaamaan ja Pit, jonka hankimme Saksassa asuessa oli kasvanut tarpeeksi isoksi kisailemaan. Pitin kanssa oltiin Ouluun muutettua parhaassa mahdollisessa valmennuksessa, kun päästiin Aaltosen Mikon ja Kaplaksen Marin alkeisryhmään. Meillä oli loistava alkeisryhmä ja nyt osasin odotttaa, että koira on valmis ja niin Pit aloitti kisauransa kahdella voittonollalla, nousi nopeasti kakkosiin. Sitten alkoi meillä rimat räiskyä ja kaikki ei kyllä ollut ohan ohjaajastakaan kiinni, vaikka osa olikin. 

Vuosituhannen ensimmäiset viisi vuotta vietimme muutoin Oulussa ja treenasimme ensin KAS:in ja myöhemmin OKK:n riveissä. Jouduin kolmen koiran "loukkuun", kun Henninkin koira Minz jäi mun ohjattavaksi.

Oulu vaihtui Jyväskyläksi talvella 2006, päästiin JAT:in riveihin ja saatiin pikkuhiljaa pihalle omia esteitä. Kyllä kelpas treenailla ja kutsua kavereitakin, tässä ihana Viiu korkkaamassa meidän upouutta putkea.

Kiila pääsi mukavasti pentukurssille 2007 ja oli kovin myyty aksalle.

 Kun meidän kavereille ei järjestynyt pentukurssia, niin vastavuoroisesti minä sitten "järjestin". Neljä koirakkoa treenaili meidän pihalla yhden kesän.

 Kiila ja Redgates agility talvella 2011.

Jinga aloitteli Cambridgessä agilityn, tässä tyylinäytteemme seniori SM:ssä Kuopiosta. Jinga treenaili pari vuotta ja kisasi muutaman kisan, sitten vihdoin tajusin, ettei tuo laji ole minulle. 17 vuotta milloin kukakin yritti minua vääntää oikeisiin muuveihin muttei tämä rautakanki mihinkään vääntynyt, jos vääntyi niin vääntyi väärään aikaan. 

Prikan kanssa en edes yrittänyt aloittaa aksailua, kesällä 2016 opettelimme kuitenkin pujottelun 2 X 2 systeemillä ja nopeasti kakara oppi.  Muutaman kerran teimme pihalla hyppy-ympyrää putkella maustettuna. Mutta siihen se jäi, mitä nyt käytiin putkirallissa tänä syksynä.
Nyt on yksi ovi suljettu.

Ja nämä hieman laiminlyödyt jutut ovat saaneet uudet ja huolehtivat kodit.