Pääsiäisviikko Pyhällä

Jotkut lähdössä erälle ja toiset jäivät päivystämään.

Ihan ei joka aamu aurinko paistanut mutta joka päivä kuitenkin.

Prikka valitsi makkarin omaksi päivätilakseen

Välillä sentäs sohvallakin torkkuiltiin.

Aamu-ulkoilut takaladulla

Aamu-ulkoilut etusuolla Pyhän edustalla

Jinga on ihan pieni

Pitkän koiran lyhyet päikkärit

Pitkän koiran nautinnolliset päikkärit

Välillä Prikka nukkuu kapsäkkien keskellä

Yhtenä päivänä tuli suorotettua kansalaisvelvollisuus, latuhiihdolla ympäri Pyhäjärven, poikettiin mukavassa kahvilassa ja iglussa.

Kota poroerotusaidan vieressä (meidän takapihalla)

Mökkimme Pyhätunturin ja Soutajan välissä.

Mönkijä

Takapihalla Pyhätunturin edustalla

Matkalla Pyhäjärvelle pientä kilpajuoksua

Kilpajuoksua #2 Soutajalla

Pyhäjärvellä

Vanhoilla kelkkaurilla

Löydettiin aivan ihana kelkkaura (pulkkaväylä)

Kiirastorstaina oli pilvistä välillä

Lumi-Jinga

Lumi-Prikka

Auringonpaisteesta nauttiva Kiila Luostolla, käveltiin lumikenkäreittiä ylös Lampivaaralle (aikas tylsä, kun meni ladun vierestä)

Luostolla lankalaunantaina

Mutta ylhäällä oli kaunista ja alas tulimme kaunista mutkittelevaa reittiä ja ilman lumikenkiäkin pärjäsi hyvin.

Tehtiin vielä  sunnuntainakin retki Luoston kauniisiin maisemiin

Prikka on tänä keväänä ollut kovin kiinnostunut kantojuurakoista kuin myös piiloista puiden juurilla.

Kiivettiin melkein säähavaintoasemalle

Luostolla oli vielä tykkyä jonkin verran

Matkalla huipulle

Melkein huipulla

Huipulla

Mustavalkoiset haaveilemassa

Kilpajuoksutusta pallolle

Yksi juoksee vähän omassa sarjassaan, kun ei kuule vapautuskäskyä

Mutta pallopalkan saa kuitenkin

Mustavalkoiset ovat aika tasaväkisiä 

Pallohauskaa kävelylenkin päälle

Kyllä sitä kannatti istua yhdeksän tuntia suuntaansa. Mennessä mentiin  yhden pysäyksen taktiikalla, tunninn pysähdys Vihiluodon Kalan antimista nauttien ja koiratkin sai mukavasti juosta. Perillä ilmat suosi ja hyvät oli hankikannot kelkkaurilla, ihan sai vapaasti valita mihin ilmansuuntaan halusi lähteä ja ladullakin sai hiihtää, kun koiralatu meni ihan vierestä. Ihan kuin Prikka olisi hieman innostunut hiihdosta, Jinga into taas selvästi oli vaipunut nuoren Jingan menosta. Kiilalle ei valjaita edes laitettu, saa rouva melkein 12 v. juosta ihan vapaana. Tosi kiva oli ulkoilla myös siksi, että koirat sai päivittäin kehuja hyvästä käytöksestään ja tottelemisestaan.

My funny trio

 What a treat to wake up with this bedroom view.

The days are as long as the nights - what a joy. Recently we have enjoyed the sun quite often, too! 

This is the formation of these two always after training (the football field). If Kiila would be along she would have the front position (in the winter I prefer too leave her home, too cold to wait when to others are training)

Kiila with her own fun on the paths. We have a new challenge - learning different kind of signs, she really is pretty deaf. Last weekend I let all three dogs to look for this "snow balls". What a mistake, it was plus degrees, so poor Jinga was instantly covered with huge snowballs.

We have been training also on a lake or in the hall with a small group of obedience people. But much more training is needed if we would like to go to the competitions. Hopefully, the longer and longer days will help us to achieve the training mode needed for competitions. 

"Mummy, there is someone's glove up on the tree, please, pick it up."

Jinga takes advantage of Prikka's finding. Prikka has been so good with finding the gloves I keep losing (on purpose or by accident). She runs a long way along the path to get the fallen glove. And this is a mission, clearly. If that would be toy hunting, she would let the other two find the the "treasure". But when she on duty she happily picks up the "treasure" and brings it up to me. One day we were leaving for a walk, after passing a couple of houses I noticed I had forgotten my mittens by the front door. Prikka ran happily to get them for me. She is still the most serious dog I ever met. She has her own way with her instincts. She uses her nose a lot, she uses her eyes, too, she is the only dog that is looking at the sky and notices the sun or moon, if there is something weird in them. Now, I have a flu coming with a unpleasant chest pain, she keeps on listening/smelling my chest, having this weird expression on her face.

Yesterday evening and the shy sun.

These funny dogs, in my trio, had certain character to be seen as puppies, and they still do. Kiila is turning twelve this autumn. She still is a very steady dog and would love to have much more attention as she does. Her condition is very  good at the moment, the age can been seen in her hearing (which hardly exists) and her hunger. She is always hungry. Other than that she is very slim and full of life.

Jinga is still the dynamite one with her eight years (next summer), she loves to run, she loves the action but unluckily not at all more steady with her working attitude. My funny trio.

The evening light

The evening light with the moon a couple of weeks earlier.

Well deserved nap, the bones,  muscles and vertebra all fine. Thanks , Kingi & Kamu! 

This nap is after a long skiing trip in Isolahti, the poor doggies suffered from the water on the ice. A bit cold and unpleasant. Our small Myllyjärvi lake nearby is just lovely and dry. How do people know  whicj lakes are fine this time of the year?

Kevääseen

 Lauantaina ehdimme aamusta upealle aurinkolenkille! Puolilta päivin jatkui viikonloppuluento-ohjelmani. Koira-aiheisia luentoja sattunut hauskasti neljänä viikonloppuna peräkkäin. Eilen olin kuuntelemassa Salme Mujusen rakenneluentoa ja se tuli ihan tarpeeseen. Nyt voisi olla hiukan helpompaa katsella koiria "sillä silmällä". 

Tuli sitten ostettua samalla 1000 sivua lukemista. Ajattelin ensin, että ottaisin rakennekirjan englanniksi, kun olisi ollut kompaktimpi pakkaus. Se olisi pitänyt tilata, pääsin helpommalla ottamalla melkein 800-sivuisen suomenkielisen version. Salmen uunituore koiranjalostuskirja oli näytillä myös ja Kiilahan oli päässyt kolmeen otteeseen kirjan sivuille pentujensa kanssa tai ilman. Lukemisesta ei siis pulaa, kun tämä kirja tarttui myös mukaan!

Palleropuut oli aika hauskoja

Jotenkin olen ollut siinä uskossa, ettei viime vuonna tullut paljoakaan treeanailtua koirien kanssa (kuin ei myöskään nyt alkuvuodesta). Katselin hieman treenikirjaa, niin ollaan me kuitenkin jotain tehty. Itseksemme ja tai kavereiden kanssa treenasimme hieman yli 100 kertaa ja ohjattujen koulutusten anneista pääsimme nauttimaan kymmenenesti. Jälkimmäinen on ihan ihanteellinen määrä mutta edellinen ei. Kyllä sitä pitäisi hiukan enemmän tehdä niitä pohjia, että koulutuksista olisi jotain hyötyäkin. 

Tämän kolmikon huolto on ollut kovin tuuliajolla. Kolmasti runsaan kymmenen vuoden sisällä olemme joutuneet sanomaan hyvästi meidän vakihuoltajalle (hieroja, fyssari) ja etsimään uuden. Hups, ja nyt en ole osannut kiinnittäytyä uuteen. Joten tuuliajolla ollaan. Vuosi sitten Prikka käsiteltiin mutta Jingan ja Kiilan hoidosta on jo huomattavasti pidempi aika. Viime viikolle sain vihdoin tilattua ajan. Ensin vuorossa oli Kiila, jolta löytyi ne jumit mitä sille on aina syntynyt tuonne lannerangan tietämille. Muuten hyvässä kunnossa oli 11 vuotias ja ei mitään sen kummempaa. Aika hienoa, kun miettii kuin paljon hoitoja tämä koira nuorempana agilityharrastajana tarvitsi. Prikka oli paikallisesti jumissa ja oli ilmeisesti aika tuoreeltaan saanut jonkin tällin. Jatkamme Prikan avaamista parin viikon kuluttua kuin myös Jinga pääsee kunnon käsittelyyn. Kukaan triosta ei siis selvästi ennalta oirehtinut, kunhan vain tarkistitutin. Tuuliajo loppui tähän ja nyt taas säännöllisiin tarkastuksiin, ettei pääse ikävät yllärit jylläämään.

Auringon lisäksi olemme saaneet nauttia myös upeasta kuusta kuun vaihteessa ja hienoista pastellisävyistä taivaalla.