tiistai 27. lokakuuta 2020

Syksyn väriloistossa


Meillä on ollut värillä vieraitakin kävelyllä. Ihanan erilaisia persoonia, Kiila, Jinga, Prikka, Helga ja Hilda, jokainen itselleen ominaisella ilmeellään.

Jingan mielipide ainaiseen sienimetsäilyyn. 
Jyväskylän normikävelyilläkään ei malteta olla vilkuilematta  polkujen reunoille.  

Välillä on aikaa tähystellä kauemmaksikin.

Ylpeä sienestäjä 


Saatiin kavereita myös sieniretkelle mökille. Prikka auttoi myös ystäviämme saamaan suuren saaliin.



Sunnuntaina keskityimme sienien sijaan Ilvesreitin maisemien ihailuun.





Jyväsjärveä meidän kukkuloilta.

Trio kukkuloilla

Taas yksi sienestäjä spottasi aikamoiset suppisaarteet polun vierestä.

Aurinkoinen iltapäivä Mattilanniemen nurtseilla




Kun on kovasti juostu, niin janottaa kovin, jokainen juo omalla tavallaan, 
sorsat eivät näitä kiinnosta.





 

lauantai 21. maaliskuuta 2020

On and off Winter


In the beginning of the year we had a couple of times perfect amount of soft snow that we could do some obedience exercises. The picture taken after "working" with the rewards. Of course, it is Jinga who is entitled for the rewards (Prikka never things she is entitled if the other two are around). 


Jinga's bed exploded after being in heavy constant use for nine years. I did not find any ready made from the stores, so I had to make one all by my self. She is happy with the new bed even though she does not show it in this pic.


In mid January it started to look like this in the sunny spots.


There were days when we got lots of snow for our paths like n the end of January.




Prikka


Jinga 


Kiila in January


In January the sky was sometimes purple, sometimes red or pink when leaving for work.



This is a rare sight in our house - no idea why it was so cosy side by side. 




Mid February and most of the snow gone - again. The dogs had a personal trainer for the weekend.


The forest with hardly any snow, lots of walking on icy paths.



March 2nd some snow again.


The paths are quite narrow for the trio.


Someone is overtaking



Kiila on sunny Sunday in March

Sunny day in the beginning of March and 
posing in front of the ice wall by the lake close by.


Last weekend we enjoyed walking on the hard snow deck. The whole new world is open after warms days with the night frost. We had a long and sunny walk when walking on the open space. Usually we just see tiny spots of sun, in the shade of trees.



Last weekend the next day, we did obstacle search on the snow deck. The dogs enjoyed. The pictures taken after the "work".  Of course the dogs worked individually and Prikka and Jinga hhad two turns to find four obstacles, Kiila did it once.


Running after the rewards.



Jinga collected again most of the toys for herself.
March 20th, vernal equinox, very sunny day


Besides not hearing anything, it looks like Kiila is losing her sight, too. At least she has difficulties to estimate the depths of things. Always when we need to jump over the streams and ditches, she realy hesitates and tries to find an easier spot for herself. Same with the tiny "bridges" like in here. 


We found a chair (in a perfect condition) in the middle of forest. Someone has carried it a long way from the roads. We are living our first Corona week, meaning that we have been working from home the whole week. We are lucky, since it has been so easy to organise to work from home and we do not have to take care of the kids and their homework and their need to socialise.  Prikka is here pretending to work away from home, having the home office in the forest.


On the snowy road, this is usually a ski track but now, so worn out in many spots.

Our path  was mostly dry, but it included also some puddles,
we needed to jump over or some very icy spots, too.


Evening sun shining warmly on the doggies in some spots.



Prikka and the evening sun behind her.


Let's see how much room will each one of us have for herself in the weeks ahead,
how isolated we will be. It can be a long spring and summer with just a few contacts.


tiistai 31. joulukuuta 2019

Huonosti kuuluu mutt jotain kuuluu

Syyskuussa saatiin koirien geenitutkimukselta sähköpostitse viesti:
"Koiranne näytettä on käytetty tutkimuksessa, jonka tuloksena olemme löytäneet aikuisiän kuurouteen liittyvän perimän alueen ja geenimuunnoksia bordercollieilla. "Jinga ja Prikka olivat molemmat normaaleja aikuisiän kuurouden suhteen. Kiilan suhteen olin kovin utelias testin tuloksista ja saimmekin myös sen näytteen testiin mukaan. Sain sille ajan BAER-testiin kaksi kuukautta myöhemmin.
"Aikuisiän kuurous (adult onset deafness, AOD; early adult onset deafness, EAOD) on bordercollieilla autosomaalisesti resessiivisesti periytyvä sairaus. Kuulon heikkeneminen havaitaan yleensä 5-7 vuoden iässä molemmissa korvissa. Geenitutkimuksen tuloksena olemme paikantaneet kuuroutumista aiheuttavan perimän alueen ja siihen liittyviä geenimuunnoksia eli variantteja yhden geenin alueelta. Varsinaista kuurouttaa aiheuttavaa geenivirhettä ei kuitenkaan ole vielä onnistuttu tunnistamaan, joten tutkimus sen löytämiseksi jatkuu. Tulokset antavat kuitenkin mahdollisuuden testata ja tunnistaa koiria, joilla on riski kuuroutua tai jotka kantavat kuurouteen liitettyjä geenivariantteja. Tutkimuksemme perusteella näiden varianttien suhteen homotsygooteilla koirilla on suuri riski kuuroutua. Homotsygootit koirat ovat siis perineet kuurouteen liittyvät variantit molemmilta vanhemmiltaan. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan vielä, jotta voimme selvittää, sairastuvatko kaikki homotsygootit koirat. Heterotsygootit eli varianttien kantajat ovat normaalisti kuulevia. Tutkimuksessa oli mukana ~1000 bordercollienäytettä, joista n. 700 oli suomalaisten koirien näytteitä. Aineiston suomalaisista koirista 30% oli kantajia ja 7% homotsygootteja tutkittujen varianttien suhteen."



Ihan niinkuin olimme jo monta vuotta epäilleet, niin testi osoitti Kiilan vasemman korvan melkein kuuroksi, eikä oikeankaan korvan kuulo häävi ollut.


Normaalin koiran reaktio 80 ja 50 desibelin ääniin


Kiilan 50db oli pelkkää suoraa.  Tässä aikuisiän kuurouteen liittyvässä tutkimuksessa kuulotestissä testattiin myös kuulokynnystä (mikä ei yleensä sisälly kuulotestiin). Normaalilla koiralla kuulokynnys on15 db, Kiilalla vasemmassa 75 ja oikeassa 70. Kiila on aina vetänyt voimakkaasti tien vasempaan laitaan. Tyttäremme epäili jo vuosia sitten, että se voisi liittyä kuulo-ongelmaan ja niinhän se näyttää liittyvän, todennäköisesti vasen  korva on ollut kuuro jo tosi nuoresta lähtien, ennen Englantiin lähtöämme vuonna 2009. Kiila-twist = pyörähtää akselinsa ympäri tien vasempaan laitaan ja saada remmi omalle oikealle kyljelle. Tapahtui mm. tänäänkin lenkille lähtiessä. 


Jyväskylässä on mukavasti lunta piisannut, koirat ovat pysyneet puhtaina ja metsässä ollaan pärjätty ilman lamppua illoin aamuin.


Kiilan mielitapa mennä mäki alas.



Innolla tähystämme Uuteen Vuoteen ja Vuosikymmeneen!

Mukavaista vuotta 2020 kaikille ystävillemme!