Paimennuskisoissa

Viime viikonloppuna suuntasimme taas Suffolkiin, missä alueemme, East Anglian Sheepdog Society järjesti championship tasoisen kilpailun Ipswichin länsipuolella. 15 koirakkoa ympäri Englantia oli tullut kilpailemaan voitosta. Edellisenä päivänä sama seura järjesti seurojen väliset kokeet ja siellä olisi nähnyt aloittelevia koiria mutta nyt paikalla oli vain ansioituneet koirat. Taas ilma suosi kilpailijoita ja katsojia. Kokeen järjestäjä kuin myös kilpailijat olivat tosi ystävällisiä ja kertoivat tällaisille ummikoille, mitä kokeessa tapahtuu. 

Ensin ohjaaja lähetti koiran hakemaan kymmenen lampaan katrasta, lampaat juuri ja juuri näkyivät. Kun koira oli hakenut ja kuljettanut lampaat kahden portin läpi, niin koiran piti hyljätä lampaat ohjaajan käskystä ja lähteä hakemaan vielä kauempaa aivan näkymättömistä toista samankokoista laumaa. Nuorimmat koirat eivät aina tähän kyenneet ja silloin ohjaaja saattoi poistua paalulta auttamaan koiraansa, jolloin suoritus hylkääntyi (got retaired) mutta ohjaaja sai koiransa hakemaan lampaat pienellä avustuksella. Jollain taas nuori koira alkoi sen verran kuumumaan, että ohjaaja katsoi paremmaksi keskeyttää kilpailun.

Kun "uusi" ja "vanha" lauma solivat koossa piti koiran kuljettaa ne jakorinkiin, niin läheltä paalua  (valkoinen keppi ala- ja yläkuvassa) kuin mahdollista. Kun ensimmäinen lampaista ehti rinkiin, ohjaaja sai poistua lähetyspaalulta. Tämän  jälkeen olikin jännittävä ja aikaa vievin osuus, miten koira ja ohjaaja saivat viisi merkittyä lammasta erikseen muusta laumasta. Monta kertaa ehti jo olla melkein valmista, kunnes joku lampaista sooloili. Kun lampaat saatiin selvästi erilleen, ja pysymään erillään, niin aitaukseen saattaminen olikin yleensä nopea toimenpide. 

Kovasti oli erilaisia koirakoita, muutamaa ihailin kovasti. Upeata, hiljaista ja eleetöntä yhteistyötä, oli kyllä hieno seurata. Siinä osasi ohjaaja lukea koiraansa ja lampaita kuin myös koira ohjaajaansa ja lampaita. Yhteistyö huokui suorituksesta. Kerrassaan hienoa nähdä koiria työssään, siihen mihin ovat syntyneet. Kyllä pellolla ääntäkin käytettiin, ei ollut lainkaan helppoa yhteyden ylläpito eikä lampaatkaan (mules) olleet helpoimmasta päästä, antoivat kunnon vastustusta. 

Sorry, jos jutun sanasto vähän poikkeaa oikeasta, ummikko kun on asialla eikä paimennuksen saloihin perehtynyt.

Aamupäivän valo oli haastaava mutta kovin kaunis:

lisää kuvia FB:ssä

Neidit kuin yö ja päivä

Mekö kaksi marjaa? No, joskus jotenkin, enimmäkseen kuitenkin kuin päivä ja yö. Jinga on sama dynamiittipakkaus ja ferrari kuin aina ennenkin. Pehmommaksi on tullut suhteessa ihmisiin, enemmän mielistelee kuin nuorempana. Saattaa epäilyttävien koirien ja ihmisten suhteen olla epäluuloinen, kun olemme ohittaneet "kohteen", niin todennäköisesti kääntyy taaksepäin ja kovasti on menossa häntä liehuen moikkaamaan. Pöh! Niin, ja vieläkin on sukua Asterixin kyläpäällikölle, helposti meinaa taivas pudota niskaan, kannattaa varautua moiseen, jos lähistöllä kolisee. 

Prikka on sama pikkuvanha tapaus kuin pentuna. Sillä ei ole kiirettä minnekään, jos mitään ei tapahdu, niin kannattaa pistää pötkölleen ja säästää voimia tosi tarpeeseen. Prikkaa ei vieraat ihmiset kiinnosta, mikä on ihan positiivinen juttu. Saattaa käydä tervehtimässä tervehtijää muttei sen enempiä tee tuttavuutta. 

Kumpikin tykkää täysillä tehdä töitä, silmät loistaa, kun hommiin pääsee. Jingan asemointi nuorempana oli täsmälleen sama kuin Prikalla nykyään. Prikka jättäytyy Jingan taakse vastapäätä minua. Vieläkään ei pysty olemaan lelussa kiinni, jos Jingalla on oma lelu, Jingalla se vaihe meni ohi muutamassa kuukaudessa. Jos haluan Prikkaa lelulla palkita, niin Jingan pitää olla hieman kauempana. Jinga häslää ihan yhtä paljon kuin nuorempana, pitäisi vaan huomata se sählääminen paremmin ja reagoida, mutta se ei vaan ole niin helppoa.  Prikkakin yrittää ajoittain hosua mutta onneksi jää helpommin kiinni noissa yrityksissään ja siltä on huomattavasti helpompi vaatia tasaisuutta. Toisaalta Prikka mielellään juoksentelee kohteeseen ja sen vauhtiin pitää ajoittain panostaa, mihin ei ikinä tarvitse tuon vanhemman neidin kanssa puuttua. Jinga rakastaa kaikkia vauhtijuttuja, Prikan bravuuri just nyt on tarkkuusetsintä. 

Vaikka ovat kovin erilaisia, niin on se vaan kiva yhdessä talsia peltojen laidoilla ja metsiköissä. Polkujen porteista Jinga yleensä selviää toiselle puolelle alle aikayksikön, alta, päältä tai välistä pujahtaa vauhdilla.  Prikka useimmiten malttaa odottaa, että portti avataan. Nyt on kovasti oravia pihalla ja pensaissa, hienosti tuo kovasti suomalaista pystykorvaa muistuttava koira niitä seisoo, kun on ensin ne ylös jahdannut. Onneksi oravat olleet ainoa "riista" minkä perään meillä lähdetään. Hienoa, kun näillä erilaisilla marjoilla on toisistaan seuraa ja välillä pistävät yhdessä juoksuksi.

Hyvää syksyä kaikille! Täällä nautitaan vielä aikamoisesta väriloistosta.

Kaksi kuukautta brittielämää hurahtanut vauhdilla

On tässä arkeakin ollut meidän kisavisiittien välillä, en vaan ole kerennyt päivitellä. Kun runsaaseen kuukauteen on paljon tekemistä mahtunut, niin tässä vain kännykän antia, tyhjennetään kameraa joku toinen kerta. Ylemmät kuvat ovat matkalta Wimpolesta tai matkalta sinne, kohde on niin mukavan matkan päässä ja kiva, kun voi käväistä kahvillakin puolen välin krouvissa.

Aamu-ulkoilun satoa pihamaalla yllä

Viime sunnuntain aurinkoa ja kovin uhkaava taivas pihamme yllä - ohi meni synkkyys

Pihan saksanpähkinä tuottaa satoa hyvin

Tänä vuonna on ollut erinomainen karhunvattusato, niitä on poimittu peltojen pensasaidoista 

- kovin ovat hyviä niin naposteltuna kuin piiraissakin.

Matkalla Toftiin, aika usein tulee käveltyä tämän laitumen poikki, joko vain matkalla kauppaan tai sitten pidemmälle kävelylle. Polku haarautuu tässä, voi valita meneekö heppalaitumen tai lehmälaitumen halki. Nyt ovat sattumoisin molempien laitumien eläimet lähellä porttia.

Täkäläisissä metsiköissä ruokitaan fasaaneja ja paljon, ruokinta-astioita tiheästi siellä täällä kuin yös muutama maissi- tai auringonkukkapelto on varta vasten lintuja varten. kuvassa vähän harvinaisempi fasaani. Muut näkemäni on niitä tutumman näköisiä.

Tällä kertaa jatkettiin Toftista itään, käväistiin kahvilla Bournissa, reissulle tuli pituutta yli 18 kilometriä. Saa siinä vähän kahvihammasta kolottaa, että tulee Bourniin lähettyä. Takaisin tultiin Kingstonin hulppean farmin ohi ja muutaman kerran oikaistaessa polulta polulle oli hieman syyllinen olo, että tuleeko sanomista. Välillä näkee, että polku menisi tuolla pellon tai kahden takana mutta jos välissä on kyltti " I ate horses, no dogs" (joku oli hieman muokanut private sanaa ja yhtä no'ta), niin sitä vain kiltisti kiertää. Mutta jos ei näe ikäviä kylttejä sitä saattaa hieman "eksyä" polulta. Kingstonin takaata ei uskallettu tulla suorinta kautta vaan jouduttiin kiertämään Wimpolen harjanteen kautta. Kaksi alempaa kuvaa ko. harjanteelta mutta aurinkoisemmalta päivältä. Täälläkin on trigonemetrisiä mittauspisteitä lähistöllä niin kuin Jyväskylässäkin.

Grantchester ja matkalla sinne

Kolme mustavalkoista odottaa kytkeytymisensä jälkeistä palkkaa kävelynsä jälkeen Eversdenissä. Takana upouusi ladosta  taloksi projekti. Kovasti tuntuvat muotia olevan.

Ja takasin pihalle, kaunista on ruska ja meidän treenit päättyvät aina näihin kuvioihin.