Uusi vuosi ja uusi blogi!

Vuoden vaihtuessa voi testata olisiko blogin pitäminen jotenkin helpompaa kuin kuulumisten kirjaaminen. Katsotaan. Jos joku osaa kertoa miten siirretään vanha (2009-2012) blogi tänne, olisin ytterst kiitollinen. Sen sai otettua talteen vanhoilta sivuilta, mutt mitä nyt?

Joululoma meni mukavasti tasapainotellen perheen (kahden kaksijalkaisen sijaan meitä on ollut 5-7 henkeä viikon verran), ulkoilun ja treenailunkin kanssa. Kaikkia tasapuolisesti ja kaikista nauttien.

Vuosi vaihtui aikas kivasti: viimoisenä päivänä hyvän mielen treenit ja ensimmäisenä päivänä suunnataan taas hallille. Ja tehtiin vuoden eka jälki (kaiken kaikkiaan 10. jälki ja 4. kepeillä varustettuna ja kepitkin löytyivät) ja esineruutukin (esinet löytyi, mutta pistoista meillä ei taida olla hajuakaan).

Katsaus vuoden takaiseen näyttökokeeseen 16.12.2012.
Keski-Suomen kennelpiirin Nuorten koirien tokorinki, Näyttökokeen vastaanottivat Katja Kiviaho ja Riitta Räsänen.
Riitta-Liisa Kuittinen ja bordercollie Aculsia Star Chaser – synt. 10.7.10
Koira kovasti häiriintyy liikkeenohjaajasta, mutta vaikuttaa lupaavalta. Vaikuttiko myös ohjaajan jännittäminen? Koira kivasti kuitenkin kuulolla.
Huomio tulee kiinnittää:
– ohjaajan asenteeseen ja vartaloapuihin
– tekemisen vauhtiin; sitä lisää
– treenaamiseen häiriössä.
– seuraamisen paikkaan, - oli nyt ajoittain vähän edessä.
Iloksemme voimme kertoa, että tulitte valituiksi yhden vuoden paikalle ensimmäisestä koulutuspäivästä lukien Keski-Suomen kennelpiirin Nuorten koirien tokorinkiin – Onnitelumme <3

Njaa, mitä olemme oppineet vuodessa? Kaikkia ylläolevia pitää vieläkin työstää ja pitää yllä. Ollaan me onneksi vähän edistytty, tarkoitus olisi päästä keväällä voittajan 1-tulosta metsästämään. Kuulumisiin lisäsin videot meidän joulukuun 19 treeneistä mutta lisätään se tännekin. Siinäkin koira häiriintyy liikkeenohjaajasta ja näyttää miten kontakti on kadoksissa (kun suoraan työstämäti koira otettiin "kehään"). Välillä hidaskin seuraaminen oli parempaa, tässä taas tarjotaan  istumista. Video

Keväällä viimeistään menetin uskoni aksaamiseeni, Jingan kanssa lopeteltiin aksailut jo kevällä, Kiilan kanssa jatkoin kauden loppuun eli elokuulle. Kiilan takia olin valmis "uhrautumaan" ja käymään treeneissä parin viikon välein. Onneksi treenikaverini halusi kuitenkin opetella tekniikoita Kiilan kanssa niin Kiila pääsi osaaviin käsiin eikä sen tarvinnut enää loppuvuodesta yrittää tulkita epäselvää ohjausta, vaan pääsi säännöllisesti treeneihin ja kisaamaankin parina viikonloppunan. Tokoiluja tehdään niitä mistä Kiila tykkää tai sit vaan temppuillaan pienesti. Kiila on vaan niin syttynyt aksaan, tokossa en saa sitä syttymää, silmiään käyttää kylläkin.

Jos tässä joku päivä olsi valoisaa muttei liukasta, niin voitais taas temppurataa pihalle sommitella ja laittaa videokamera törröttömään jaloilleen.

Superantoisaa vuotta 2014!