Helinää helskettä

Kolmen kuukauden viisas osaa jo tosi sievästi kulkea lauman jatkona, niin remmissä kuin vapaanakin. Ihanasti tarjoaa itseään kiinni, kun tien laidalle tullaan ja tulee vauhdilla luokse kun kutsutaan. Ollut aika laiska viikko temppujen suhteen, uusia kokemuksia jonkin verran. Jos joululomalla saisi vähän uusia projekteja alulle, niin oispa mukavaa. Yksi hieno edistysaskel kuitenkin, kun eilen laitoin lattialle viereeni kaksi metallista ja yhden muovisen noutokalikan, niin kaikki kolme koiraa kilvan nostelelivat kapuloita ja pitivät suussaan ja olivat onnellisia kehuista. En ottanut nameja esiin ettei pudottelisi, hienoja pitoja pienimmäisellä! Ja niin oli ihan metallit, että yöllä heräsimme joulukellojen helinään - Prikka siellä tavoittelimetalleja nojatuolista. Laaja-alainenkin on vielä, ylettää jo hyvin tiskipöydälle ruokapöydän lisäksi. Jos tuoksuu hyvälle, niin tokihan tuoksun lähde on pikkukoiralle. Just tuli laaja-alaiset pökäleetkin lattialle, ympyrä jonka halkaisija on kaksi metriä siihen kehälle tasaisin väliajoin pökälettä pökäsi hän. (Onneksi enimmäkseen tule kaikki hädät ulos, varsinkin nuo isommat, mutta nyt taisi tulla jokin jälkilähetys iltaulkoilun päälle.)
Torstain tokoissa toissa viikolla ei meinannut Jinga hiffata ruutua lainkaan aksaesteiden edestä, väkisin meni puolen välin tienoilla olevalle merkille. Sama nyt viikonloppuna, yritimme tehdä uusien sääntöjen mukaista kaukoliikettä. Valitettavasti 20 metrin merkki oli ruudun ja putken välissä. Vaikka läheltä merkki löytyi ja sen kierto onnistui, mutta matkan päästä ei, aina tarjosi Jinga ruutua, vaikka otettiin ruuudun tolpatkin jo pois. Kun blondiaivo saa jotain päähänsä, niin päätä on vaaikea kääntää.
Viime viikolla oli tehokuuri edessä oleville merkeille. Tehtiin sitten merkkejä vain ja kyllä aina osui koira oikealle merkille. No, ei sitten enää tänä viikonloppuna. Tällä viikolla teemana seuruu rytminmuunnoksineen ja käännöksineen. Ja zetaa tuli varioitua aika monella eri tavalla. Hassusti Jinga singahtaa suoraan maahan, istumaan tai seisomaan jäävissä - mutta korjaa sekunnissa asentonsa vinoon. Odottaako takapalkkaa liikaa, vai? No, kiinnitetään tähän huomiota. Noudot ovat olleet aika mallikkaita.
Prikkapieni ehti jo kunnolla pelästyttää viime viikonloppuna. Alkoi oksennella perjantaiyönä ja viidennellä kerralla tuli jo verensekaista limaa. En ole pentua ikinä nähnyt niin huonossa hapessa. En tohtinut keskellä yötä päivystykseenkään lähteä ja kyllä pelotti mennä nukkumaan viiden maissa aamulla, kun samalla mietti että löydänkö elävän pennun vai en. No, aamulla oli jo pentu parempi ja sai ruokaa pieninä annoksina koko päivän. (Ei ollut siis ripuli kyseessä missään vaiheessa, vaan pelkkä oksennus ja vieraan esineen epäilys, tosin vatsa toimi ihan normaalisti.) Huh, onneksi selvittiin säikähdyksellä mutta tulipa taas muistutus, ettei terveys ole itsestään selvyys ja aina voi sattua ja tapahtua ikäviäkin juttuja. Muutamaa ylimääräistä rutistusta sai pentunen.
Lauantaina olimme Prikan kanssa ihan kaksistaan kotosalla, ja kävimme aksakisojen hälyä katselemassa ja kuuntelemassa. Tänään Prikalla oli treffit, tavattiin viisi päivää vanhempi Ludo. Niin, etukäteen näin sieluni silmillä vain harmoonista ja onnellista pentutelmintää, mutt oikeasti Prikka mieluummin vältteli tungettelevaa kovaäänistä jätkää. No, telmihän ne vähän! Yllätys, kun tähän asti ollut menossa kaikkia tapaamaan.