Omaa, lainattua ja varastettua

Särmän nollarata
Särmä, the Kiilan poika, juoksi pari nollarataa Hakunilassa Saken kanssa pari viikkoa sitten, seuraavaksi kisaavat kakkosissa. Onnittelut sähäkälle parille! Särmä aloitti aksauransa elokuun lopulla voittaen seuramestaruuden. Muutamassa kisassa on tässä välissä käyty toteamassa, ettei ne nollat ihan itsestäänselvyyksiä ole edes sähäköille ja säpäkoille.  Onnea matkaan kakkosissa!

Viime syksynä tuli törmättyä useampaan hyvää blogikirjoitukseen (kiitos FB ja ahkerat lukijat ja linkittäjät. Hyviin teksteihin pitää välillä palata, niin ajattelinpa koota ne tänne, niin löydän helmiä jatkossakin (ehkä ihan itsekkin löydän).

Yksi syksyn hauskimpia blogeja oli tietenkin koiranainen, vau mitään unohtamatta, siihen oli kerätty osuvasti kaikki oleellinen täysiverisestä koiranaisesta. http://wipoe.blogspot.fi/2014/10/kumppaniksi-koiranainen.html?m=1

Sitten on ollut monta hienoa ja analyyttistä tulkintaa kisakoiran fysiikasta ja/tai psyykkeestä. Itsekkin usein miettinyt koiran ohjaajaan pätemistä ja kunnianhimoa, miten hienokin koira saadaan rikki ja toimimattomaksi. 

Olisiko suunnilleen ekana ollut tämä nykyagilityn tilannetta miettivä postaus - http://eihaukkuhaavaatee.blogspot.fi/2014/06/taidolla-tuurilla-vai-riskilla.html.  Sen hyväksi jatkoksi urheilukoiran terveydestä ja sen kunnioittamisesta - http://elmojeejee.blogspot.fi/2015/01/hyvinvoiva-koira-haaste-heitetty.html. Koiran latistamisesta hyvä juttu engkanniksi -  http://nancytanner.com/2015/01/18/shutting-a-dog-down/.  Ja lopuksi vielä mitenkäs sitä pennun kanssa ollaan; rohkaistaanko vai päinvastoin - http://www.dogworld.co.uk/product.php/130117/.
No, niin alussa oli lainattu osuus, bloggaukset varastettuja ja lopussa oma osuus.
Meidän pikku-Prikka on nyt iso, osaa olla jo ikkunassa ihan niinkuin isot koirat (ja kauluskin kasvaa hyvää vauhtia).

Muutama kuva kertoo enempi kuin ….

Meill on aika upeat maisemat ja polkuja ympäri vuoden useammassa ilman suunnassa. Kyllä kelpaa!

Jingalla on ihan hirrveesti asia, nämä jaksaa olla taistelevia metsoja. 

Jäällä kävellessä saavat Kiilankin hyvin mukaan.

 Ettteks jo tuu? Täällä vaan rämmitään.

Luoksetulo kotipihalla.

"Vanha" ja viisas, Kiila tykkää aina katella ylävinkkelistä mitä alapihalla tapahtuu 

Jinga-raukka on aina yhtä rähjäisen näköinen lumikuningatar, Prikka roikuu kauluksessa varsin tehokkaasti. "Meidän jääluola" taas tulollaan komiaksi.

Prikkakin opettelee ylähäiseksi tähystelijäksi pikkuhiljaa.

 Tähystelijät ja totiset "pihavahdit" rivissä

Neljä kuukautta nuori!

17-viikkois posetus

Mandariini-iloa!

Neljä kuukautta nuori otus on oikein hauska ja avoin ja enimmäkseen hyvin kuulollakin. Kiloja on jo 12 ja jalat on sen näköiset, että neiti tuosta vielä kovasti kasvaa, taitaa tulla kolmikon isoin, niin kuin toivoinkin!
Onneksi meidän toko ei ihan mennyt pilalle, vaikka "anna olla"-treenit meinasi pienen masentaa (pari postausta sitten). Sieltä syvästä suosta noustiin oveluudella. Seuraavalla temppukerralla tehtiin "anna olla" treeneja ensin ihan namilla olkkarissa. Prikka sai paljon positiivista palkkaa, kun malttoi antaa olla. Tämän jälkeen mentiin kellariin "pidä tunkkis" nurkkaan ja jätettiin namit näkyviin "anna olla" ja johan pysyi pentu paikalla, pitkään ja sain poistuakin monta askelta. Niin, sitä vaan edistystä syntyy takapakkien kautta useinkin. (Jingan kanssa muistan saman ongelman paikkisten suhteen, Jingalle auttoi   pallon pitäminen vierellä. En muista, kuinka kauan yritin tuota kärsivällisyyttä kasvattaa mutta onnistuminen tapahtui yli puolivuotiaan kanssa.)
Tunnarissakin olemme edenneet, voin laittaa jo monta kapulaa lattialle ja hienosti löytyy oma. Siinähän ne meidän osaamiset onkin. Katselin useampaakin blogia, ja niissä nelikuiset osasi jo vaikka mitä. Mutt, eiköhän me keretä ihan omaakin tahtia - ei kiirusta.
Nyt olen ollut hyvin organisoitunut. Kun Jinga pääsee Jattilaan treenaileen, niin joko ennen tai jälkeen treeniensä pääsee nuoriso- ja senioriosasto olohuonetreeneihin. Prikan kanssa puuhaillaan noita edellä mainittuja ja kontaktia tietty, joskus targettia, tasapainotyynyilyä ja erilaisia kiertoja. Kiilan kanssa myös pientä sievää temputusta, niin, että kaikilla meillä on hyvä mieli treenipäivinä. Oikeastaan tosi hyvällä mielellä kolmen superihanan koiran treeni-innon jälkeen! Halpaa euforiaa!
Tänään oli superpäivä, kerkesin kahdesti valosalla kunnon kävelylle. Aamulla talsimme pari tuntia metsäpoluilla. Iltapäivällä tunnin lenkki. Ja kyllä oli eroa katukävelyosuudessa, kun siinä välisssä ostin talvisaapas-icebugit (aikasemmin on ollut vaan lenkkari-icebugit, eikä ne tuonne hankikävelyille ja loskaan sovellu). Ai niin, ai niin, meidän ihmelapsi oli taas asialla. Kun palasimme jälkimmäiseltä lenkiltä ja olin ottamassa koiria kiinni, niin pentu tulee takaatani ja tuo käteeni Jingan pannan.  Ja vielä illalla myöhään, päästin koirat puolivälissä kotikatua irti. Tulin pihaan ja taas oli yksi hanska hukassa. Menin portille ja pyysin Jingaa etsimään. Prikka katsoi minua ja juoksi suoraan hanskalle (noin 30 m) poimi sen ja toi sen taas iloisesti suoraan käteeni (ja supernopea Jinga jäi kakkoseksi). On se hauska ja fiksu penneli!

"vaivihkaa kohta tuon luun otan"

"4 kk- juhlapäivän kunniaksi sain isohkon pahvilaatikon"

"Sitten vähän pienemmän"

Prikka 16 weeks

Waiting for the obedience moment of their own

Tämä juttu on nyt ihan enkuksi. I updated today Prikka's breeder, Val, how are we doing. So…

My tiny girl is now 16 weeks. She is quite a thinker. When she is dealing with something new she takes it very slowly, I can almost hear her brains working. Now, I have taken her twice to indoor hall for training (appr. for fifteen minutes). She concentrates there the same way as at home. So nice! There she has been mainly running to the target or around the pole or something. Then we have been of course working on our contact. She prefers the treats to toys. She likes tugging but the balls are not that interesting.
She is also very good with her nose. You can hear her using it when looking for treats or a toy. In the garden she has spotted a mouse a couple of times. Second time she caught it, but I was not so enthusiastic about a mouse hunter so we let the tiny one run away. But a couple of times she has done a miracle: a couple of weeks my hubby asked her to come in, she ran to the bushes and came back with his glove (who had taken the glove over there is not the issue). Yesterday I had let the dogs run free on the road and I was busy organising the three leads. When I had done that I noticed that my mitten was missing. I turned around and saw the puppy picking it up by herself and she brought it straight to me! Inside the house she has been doing nose work, too. In Finland we do the nose work (scent) in obedience with sticks and now she can find the one with my scent. This far there has been three unscented ones, I can increase the number soon. She shows the correct one by touching it with her nose, so no retrieving yet.
I think she has been very good with the snow and cold. Her paws (and the hair in those) are at the moment correct size, there are no icy balls forming, which has been a problem with both the adults, especially with Jinga. She has such a good coat, never seems to be cold. Another thing I am amazed with her, she keeps the tracks clean! When walking on the paths or roads, she never does the big thing over there, instead she goes at least a few meters aside.
She plays and runs a lot with Jinga. On our walks she is chewing Jinga's neck and poor Jinga looks so ragged with her frozen neck. Both the black girls tend to be very snowy and there is hardly any flakes on Kiila (who is just minding her own business).
This weekend she has been housebroken - nothing at all inside the house. She wakes me around 6 or 7 o'clock, when she needs to go out. If it is weekend, we will go back to bed. This weekend she has been bad as well. This far she has obeyed when we see strange dogs but now she ignored me, even when I ran away. Youngster-ganster!
And Val, you were so correct about her being bold and quite a handful. She is both but in a good way! And she is still flying and her success rate in good landing might be increasing. She is flying a lot inside and outside the house but her landing still needs lots of adjusting.
The road with her is fascinating!

The flying Prikka (Prikka's first winter in FB)

High five from last week

Prikka's picks in FB

Pyhä koskemattomuus

Maan päälle laskeuduttu meidän upeasta toko-vuoden aloituksesta. Meidän pikkuista saa paapoa, sovitella valjaita, säätää ja vääntää miten vaan.  Pikkuinen on mielissään tai  sitten vain kärsivällinen. Mutt mutt, toiseen kajoaminen oikaisumielessä on ehdottoman no, no. Sellaista ei kerta kaikkiaaan tehdä, jos on niin tyhmä, että koskee hänen kuningaalliseen korkeuteensa korjaavin elein, niin silloin kyllä saa "saa kuulla kunniansa" (koirulainen menee nurkkaan ilmeellä "en ala sua" ja haukottelee, että pidä tunkkisi. Näin onnettomasti meille kävi, kun yritin oikaista koiraa istumaan. Jotenkin se paikalla pysyminen istuen tai maaten on niin vaikeaa, ei meinaa maltti riittää, jos ei olla ihan naamatusten. Erehdyin ajattelemaan, että pitää näyttää mitä haluan ja nostin koiran ylös istumaan, mikäs loukkaus, suorastaan verinen sellainen.
Fiksu kouluttaja miettii toista tapaa kertoa koiralleen, että mitä haluaa ja päätyy takapalkkaan, jos sen avulla pysyis hetken. Laitettiin takapalkka ja kerrottiin ettei nuo namut ole pennelille. No, ei ne sit kelvannut myöhemminkään. "Yritä nyt tolloa päättää, että saako vaiko ei" - tuijotti penneli pidä tunkkis nurkastaan. Niin, ett nyt on kaikk pilattu meidän tokon suhteen.

Tänään käytiin 16 viikon rokotuksilla, painoa 10,8,  pikkuruisuus kohta muisto vain. Kuvat loppiaiselta, kun vihdoin vapaa-aikani ja aurinko kohtasivat. Ylempänä iso-egoisen koiran kuvat mökki-järveltämme Hämeenlinnasta. Alla pikkuruisesta kuva samalla retkellä.

Reipasta Uutta Vuotta!

Tämän enempää pinnaa poseeramiseen ei löydy yhdeltä pieneltä

Kuvat 4.1. lenkiltä

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille,
                                         sellaista mukavaa reipasta,
                                                                      kunhan muistaa rentoilustakin nauttia!

Vuosi vaihtui hyvin rauhallisesti tässä taloudessa. Koirat eivät korviaan lotkauttaneet paukkeen takia. Pihalle uskalsin Prikkaa kuuden jälkeen päästää, kun sinne yltää vain metakka muttei paukut. Kolme koiraa ja yksikään ei reagoi paukkuihin, toivottaavasti näin jatkossakin!

Meillä koirien kanssa vuosi on alkanut hyvissä ja aktiivisissa merkeissä. Joululoma on tehnyt tosi hyvää, nyt alkaa olla energiaa, jaksaa ihan eril lailla niin kotijuttujen kuin harrastusten parissa. Rankasta syksystä selvittiin hengissä ja toivottavasti zombi-kausi on taakse jäänyttä. Nyt on vuoden neljäs päivä ja jokaiseen on mahtunut tokoa enemmän tai vähemmän. Joululomallakin tuli tokoiltua suht ahkerasti pari-kolme kertaa viikossa tuli käytyä hallilla Jingan kanssa.

Vuosi alkoi kerrassaan mainiosti, suorastaan tehokkaasti. Torstaina käytiin vakiovuorolla, olin päättänyt, ettei nyt vaan haahuilla päämäärättömästi, vaan tehdään muutama liike koemaisesti. Ja heti alkuun teimme seuraamisen, luoksarin ja kaukot kaverin arpomana ja liikkuroimana. Seuraaminen suht ok, pari käännöstä koira epätarkkana ja yksi ylimääräinen voltti siirtymissä. Luoksetulossa meille hyvä vauhti ja pysähdykset, "täydellisen suorituksen" rikkoi vino perusasento. Kaukoissa tehtiin siirtymät ok. mutta aina se peppu siirtyy s-m ja s-i -liikkeissä. Ne pitäisi saada toimimaan kaukoinakin. Näiden kisäksi seurailtiin ja treeneiltiin stoppeja kiertämisen ja putken kanssa. Parilla edellisellä kerralla Jinga on kiikuttanut väärän tunnarin. Nyt tein ison ympyrän, jonka keskelle oma jäi. Jinga meni kehää ympäri kaksi kierrosta ja aloin jo jännittämään, että pitääkö pinna. Pinna piti ja oma sitten löytyo sieltä keskeltä, hienoa!

Perjantaina kävelin läpi loskan ja rännän Killerille mukana mustavalkoiset (perheen vanhus piti jättää kovin kiimaisena ja tyrkkynä kotiin). Prikka pääsi siis ekan kerran hallille töihin. Vähän kuunteli viereisen kentän ääniä mutta upeasti kiersi tolppaa ja piti perusasennossa kontaktia. Jinga teki suunnilleen samaa stopeilla lisättynä. Prikka teki vielä uuden setin ja hyvillä mielin poistuimme hallista runsaan vartin treenaamisen jälkeen. Kotiin tulin aika lailla uitettuna, icebugit olivat väärä valinta!

Lauantaina pääsimme onnekkaina Laukaan järjestämään Oilin koulutukseen Haukkuvaaraan. Taas roppakaupalla ryhtiä, tavoitteita ja päämääriä meidän sinnepäin_suunnilleen_kuhan_nyt_jotain-tokoiluun! Toiset ne vaan osaa kaivaa motivaatiota huonosti-motivoituneelle ja antaa näppäriä käytännön vinkkejä. Uuvahtaneeseen seuruuseen lääkkeeksi "koira töihin", vaadi kunnon perusasentoa ja siihen kauniisti tulemista. Toisessa setissä mietittiin miten saadaan laajalla kaarelle tolppaa kiertävä koira tekemään tiukempaa kurvia. Nyt on kosolti läksyjä!

Tänään aamulla tehtiin olkkarijumppaa kaikkien kanssa. Sen päälle parin tunnin metsäkävely tuoressa lumessa. Mukavaa, reipasta ja seesteistä!