Ei se kauheesti lämmitä olla luokkansa paras, jos tulos ei yllä ykköseen.
Olimme ihanan lämpimässä Taitavien Tassujen hallissa noutajien kisoissa ja tuomarina Marjomäen Tuire.
Paikka istuminen 10
Paikkamakuu 10 Nämä olivat positiivinen yllätys, kun J. on ollut hieman levoton treeneissä ja totellut naapurikoiran käskyjä alasmennessä ja/tai noustessa.
Seuraaminen 7,5 - itse seuruu oli ihan ok. mutta siirtymissä vinkui ja 90 asteen käännöksissä, koira oli jossain ihan muualla kuin sivulla (omituista). Muuten suht hyvää tempoineen.
Zeta 8 - hienot jäävät, seuruun kontakti taas onneton ja yhdessä vaiheessa meinasi jäädä jälkeen (joku sanoi sen nuoleen jalkaansa). Niin ja ohjaaja ei vielä ole oppinut että ne tolpat pitää käydä kiertämässä:
Luoksetulo 7,5 - minusta oli hyvä suoritus, pysähti hyvin ja malttoi odotella, ainoastaa sivulletulo oli luokattomin aikoihin, jäi sivuttain minuun.
Ohjattu 8 - ok, mutta pientä kalinaa
Metallinouto 7 - pikkujalka osui esteeseem ja sit vielä pikkaisen kalisutteli palautuksessa.
Tunnari 9 - ihan hyvä, no ei ehkä heti avannut suuta.
Kaukot 5 - oli siirtynyt 3/4 koiraa ja tuomarin mielestä ennakoi (elääkö mun kädet omaa elämäänsä?)
Yhteensä pisteitä 246, jolla sijoitus 1. Koiria oli tulossa 10 mutta seitsemän meitä oli kisaamassa.
Siis ihan ok. suoritus, ohjaaja aika lailla kartalla (verrattuna esim. meidän koemaiseen treeniin pari viikkoa aiemmin).
Näin korkkasimme koevuotemme.
Bordercolliet Prikka ja Vana
lauantai 28. helmikuuta 2015
sunnuntai 22. helmikuuta 2015
Vapputorvia ja isoa pientä koiraa
Luminen Jyväskylä 22.2.2015
Tänään saatiin herätä viiden sentin uuteen lumeen jo koko päivä on tullut lisää. Koirat kiipesivät taas poseerauskivelleen, pakkohan oli kuva ottaa, pikkasen on Prikka pätevänä! Luminen metsä on kaunis! Eilen tylsän ja harmaan kelin vallatessa tuli käytyä kännyn videoita läpi ja sieltähän löytyi jo vaikka mitä aarteita ja miten näppärästi ne tallentuu vaikka FB:n tai pitäis kai koittaa tännekin.
Tämmäsiäkin löytyi pari, Prikka on selvästi liian iso meidän kämppään, kohta ei enää mahdu käytävälle:
Kun se nyt alkaa olla koiran kokoinen, niin piti tänään jatkaa videoiden läpikäymistä ja tässä tulos:
Sat obe Prikka 8 vk targetti ja tasapainotyyny
Prikka 8 vk & Jinga, näkyy miten itsevarmana
menee Kiilan aarteelle.
https://www.youtube.com/watch?v=srkUJBOhy9k
https://www.youtube.com/watch?v=srkUJBOhy9k
Metsässä pienen pennun kanssa
https://www.youtube.com/watch?v=SW1pzYedkuQ
https://www.youtube.com/watch?v=SW1pzYedkuQ
obe 12 w koske, kieppejä, ja kontaktia, 2 lelua https://www.youtube.com/watch?v=LoF87uigAl0
Prikka 16 w tunnari, sivu, maahan ja paikka
Kaukana täydellisistä onnstumisista, hyvin videoista aina huomaa, että mihin pitää kiinnittää jatkossa huomiota. Kannattaisi siksi vähän useamminkin videoida ja tarkkailla mitä on tehty ja miten. On kyllä kiva myös katsoa, miten vauhdilla kakara kasvaa.
Sain myös laitettua Jingan viime viikkoisen kokeenomaisen youtuubiin. Ihan on paljon hyvääkin meidän tekemisissä, vaikka major-mokia tuli tehtyä niin ruutuun lähetyksessä (en valmistellut koiraa), metallissa kuin zetassakin (en muistanut enää kolmatta jäävää). Ohjatun keskimmäiselle eksymistä en tiedä, ei yleinen moka muttei tavatonkaan.
Jinga 14.2 Haukkuvaara: metalli, zeta, seuruu
Jinga 14.2 Haukkuvaara, ohjattu, kauko, ruutu, tunnari
Tähän voikin sitten verrokiksi laittaa meidän valioitumissuorituksen, kolmannen EVL-kisamme (jonka Särmän Sakke yllätyksemme videoi), zetassa ja seuruussa edistytty, vaikkei ne vieläkään nappiin mene. Ei siis ollut sielläkään nappisuoritus, molemmissa toki paljon hyvää ja toki korjattavaa. Yleensä olen kokeissa muistanut zetan, nyt tod. näk. seurustelin liikaa ja unohdin tuon tuiki tärkeän mantran (jäävien järjestyksen) hokemisen. Treeneissa järjestys tulee yllätyksenä juuri ennen suoritusta, niin silloin ei tällainen dementikko omaksu nopiasti tuota järkkää.
Jinga TVA 12.7.2014 Espoo:
Viikolla tuli Palveluskoirat -lehti, edellisestä onkin aikaa melkein 40 vuotta. Katsotaan päästääänkö me ihan kisoihinkin asti joskus jonkun kanssa.
Vapputorvi, eilen metsässä kuului edestämme aikamoista torven ja räikän sekoitusta, mietin jo että mitähän huligaaneja siellä on. Tai koiraihmisenä mietin, että varoittaako, joku taistelijakoirastaan moisella tavalla. No, sieltä polulta tuli sitten fillari jarrut kirskuen meitä vastaan. Ja Prikka päätti ottaa hatkat. Ei suostunut tulemaan luokseni pyöräilijän taakse eikä edes eteen, vaikka pyöräilijä kauniisti pysähtyi ja jarrutkin olivat lakanneet aika päivää sitten töröttömästä. Onko siis pientä mörköikää jo tulossa, kun mikään houkutuskaan ei auttanut? Prikka päätyi vaihtoehtoon kaarran ja kierrän pitkälti metsän ja hangen kautta mamman luokse, kaukana kaiken maailman vapputorvista.
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
Prikka 5 months
Pictures from Sunday February 15th (almost five months)
Prikka "posing" and playing with her friend Iiris
Prikka is getting "adult" both mentally and physically. She weighs as much as Jinga and I guess is the same size, Jinga has just one more inch of hair, looking bigger. Training is so much more fun and complex when she learned the stay. Now we can do such a big variety of things since she has her stay.
She is even so "adult" that she was taken to the obedient class. This far we have been working mostly indoors. Now, we can also train outdoors when the weather permits (having more and more day light). Then I have taken her four times shortly to our training hall; Jattila, which is cold. This weekend was different, she came along to the obedience training to a warm dog hall Haukkuvaara. I had planned to take her there in March when she would be half a year old. Since the obedience course of my favourite coach, Oili, was not crowded, I decided to give Prikka a try.
And what a nice well behaving doggy she was. I have not crate-trained her, but she was so nicely in her crate when I was looking the other dogs being trained. After one and half hours I released her and Jinga and we went for a long nice forest walk for an hour. Then I had better conscience to crate her again for Jinga's turn. After a while it was Prikka's turn. And what a brilliant balanced little girl she was. She happily run to her target, showed her contact in heel position and her sit, down and stand. Then we played with two tugging toys sand did some basics for retrieving. We finished doing a couple of recalls, Oili was very pleased with my sensible nice working puppy. Not once did she look at the audience on our side, she was just 100 % focused on me. How proud I was! And from now on only fun in the training hall, either playing, different sen aways or recall, nothing boring or too detailed!
(Pictures in my previous posting.)
I have had many dogs and now for the first time I have a dog that is looking to the sky noticing the birds, even the moon. Pretty often she is very tentative when hearing or only seeing the birds flying somewhere closely. One day we were walking home, she was on lead and it was not dark yet, only getting dark and there was a half moon in the sky. She looked high up on her side and you should have seen her expression "what is that thing", she walked ahead but had to glance and she was just wondering, what …
We are soon ready for working trials - she knows tracking and is able to do the agility part. Often when I or someone else comes home, and she is taken out for pee. What does the puppy, she must track the foot steps, where did this one come from. Like I told a month ago, she is good with finding and picking up the lost obstacles, so that is also taken care of. Agility - she loves to jump. The snowy paths are quite narrow. Quite often there is a border collie (or two) sitting, standing or lying in front of her. She just loves to fly over them. She is very good at it. Today was the record, she jumped over two standing border collies-
Issue snow
I do not know how she is going to survive when snow is gone. She hardly drinks, when I let her out, she needs to eat snow, now hurry for pee, just eating the soft snow.
On the other hand she is going to be relieved when the snow is gone, now she is having difficulties when trying to keep the roads and paths clean. When she jumps to snow piles on the road side, she just dives deep down and it is impossible to try to poo, when the bottom touches the "ground". Poor girl!
Nowadays, she looks like a herring. She is not at all fluffy, instead the puppy coat, she has very smooth and shiny coat. In my eyes she is slender with her tall feet. Somehow I am thinking of herring because of her beautiful coat. But, I was told yesterday that she is fat (a bit more than 14 kilos). I guess she is not growing so fast as earlier that is why this happened.
lauantai 14. helmikuuta 2015
Tuplatokot
Meidän tokovuosihan alkoi Oilin koulutuksella. Nyt saatiin viikonloppuna jatkoa Oili-koulutuksiin. Olin menossa vain Jingan kanssa. Tulin kuitenkin ehdottaneeksi, että jos tarvitaan viime tingan varakoiraa, niin voin ottaa Prikan mukaan. Yllätyksekseni Prikka mahtuikin mukaan. Hups, tarkoitus oli ottaa Prikka vasta puolivuotiaana maaliskuun koulutuksiin, pups, tulikin otettua förskottia.
Olin niin onnellinen etukäteen, kun mahtui kakarakin mukaan ja niin onnellinen, myös jälkikäteen.
Jingan kanssa ollaat treenailtu säännöllisesti joululomasta asti kahdesti viikolla Jattilassa ja välillä pientä kotitokoa. Prikka on saanut melkein päivittäin tokotuokionsa kotosalla. Neljästi on Prikkakin päässyt hallille mukaan. Hyvin on ollut kuulolla sielläkin ja tehnyt juttunsa, tosin välillä pitää katsoa, että mitä se naapurikoira tekee ja ei voi olla ihan varma uskaltaako keskittyä mammaan, selusta ja edusta pitää turvata. Tänään siis ihan uudella hallilla, lämpimässä Haukkuvaarassa.
Menimme heti aamusta katsastelemaan tilannetta, koirat pienesti ulkona ennen kuin ensimmäinen koira aloitti. Sitten koirat häkkiin odottamaan vuoroaan. Runsas tunti ennen Jingan vuoroa otin koirat kävelylle ja voi vitsit miten upeat metsäpolut löysimmekin, kävimme Päijänteellä kääntymässä (alimmainen kuva). Pentuasiamiehenä olen sitä mieltä, ettei pentua voi kaiken päivää häkissä pitää. Niinpä tunnin ulkoilu oli varsin oikeutettu, sitten jaksoi taas kakara odotella Jinksun vuoron ja lounastauonkin ennen omaa vuoroaan.
Jinksun kanssa teimme koemaisesti sarjan: ohjattu, tunnari, ruutu, kauko, metalli, zeta, luoksari ja seuruu.
Tota, tota ohjaaja jännitti, kämmi ja hosui taas joka välissä, ei minkäänlaista zen-olotilaa. Sniff!
Ohjatussa J. teki hienon merkin mutta merkiltä pitkästä aikaa keskimmäiselle kapulalle, osasin pysäyttää mutta sitten öpöp-hätäilin ja lähetin uudestaan oikealle ja koira ihmeellisesti osasi poimia oikean käskyn sillisalaatistani. Pienesti kalisutteli kapulaa ja tuli vinosti sivulle.
Tunnarissa oli vino heti alkuunsa, nenä ei ollut auki ja kieriskeli ympäri monta kertaa ennen kuin oma löytyi. Harvinaisen hyvä ote.
Ruutu: unohdin kokonaan valmistella koiraa ruutun ja merkille, kun käskin merkille, niin koira liiteli jonnekin aivan omaan suuntaansa (luoksetulon merkeille), ennen kuin ehdin reagoida, niin jo löysi tiensä ihan sille merkille minne pitikin. Muuten erinomainen ruutu, paitsi en taaskaan muistanut miten sen ruudun ohi kävellään.
Kaukoissa, hyvin teki ekalla käskyllä kaikki, pientä tekniikan pettämistä, ja taas pepun verran eteenpäin kokonaisuudessa.
Metalli: huono siirtymä liikkeeseen, hyvä nouto mutta kalisutteli ja tuli vajaasti sivulle. Vastaa hyvin kehuihin.
Zeta: taaskaan en itse muistanut liikkeitä, kun ne vain just ennen sarjaa kuuli, jäi maahanmeno uupumaan viimeisellä suoralla. Muuten hyvät jäävät, seuruu heikkeni loppua kohden.
Luoksari: kaikin puolin hyvä vain vino loppuasento.
Seuruu: kontakti ja paikka ok. mutta vinoja perusasentoja, vinkumista siirtymissä ja hidas ja nopea levotonta, liian suuri palkan odotus?
Voi meitä! Oli se kuulemme enimmäkseen hyvää, mutta samoja vanhoja virheitä ja omaa hosumista niin paljon!
Oilin antama yleisvaikutelma: Koira palkkautuuu hyvin kehuista, mutta ilmentää stressiä kehän jatkuessa, Seuruussa ääntä valitettavasti (siirtymät). Koira innokas, osaava ja motivoitunut :)
Prikka oli aikas ihana, ihan niin kuin kotona teki targettia, tuli sivulle ja piti kontaktia, focus oli minussa ja tekemisessä. Tehtiin pari luoksaria, Oili piti ja sai juosta lujaa palkalle. Kaukoja näytimme myös mutta niitä ei kannata kovinkaan paljon tässä vaiheessa tehdä koiran fysiikan takia. Sitten katsoimme noutoa leluilla ja kahden lelun leikkiä, joka toimi hyvin. Noutokapulan kanssa olemme kanssa ihan yes vaiheessa, riittää että Prikka poimii kapulan, pikkuhiljaa vapautus lelulle myöhemmin. Jatkossa voitais tehdä hallilla vain iloisia ja nopeita liikkeitä ja jättää nysväämiset kotiin tai vähemmälle. Ruutua siis aloittelemme ja palaamme taas tasapainotyyny"jumppiin".
Häiriötreeneissä olimme ringissä ja kaukojumppasimme koiria omaan tahtiimme, välillä koirien naamat sisäänpäin, välillä ulospäin ringistä. Sitten tehtiin vielä uutta EVL-paikkista istumisineen, makuineen ja luoksekutsuineen. Jinksu ei oikein perusta näistä häiriöjutuista, jotenkin ei vaan luota kanssaistujiinsa ja luulee kai, että sitä yritetään saada lankaan kaiken aikaan.
Suunnilleen päivän päätteksi teimme vielä korjaussarjaa keskipäivän koemaiseen. Kovasti pureuduimme kapulan puremiseen ja perusasentojen suoruuteen. Jingaa seuruutettiin kapula suussa, laitettin maahan, nostatettiin ylös, lähetettiin ruutuun ja siellä maahan ja … Oi, ei ruutu ja kapulan pito, ne eivät vaan mahtuneet sinne nauhojen sisään. Mutta jankattiinhan asiaa ja kauan; ruutuun, pidä, seis. Niin, pitää siis vaatti kunnon otetta, jos ei ole, niin pitää pudottaa vain kapulan pois suusta ja kunnon voivottelut siihen kuin myös silloin kun päreiksi meinaa noutokapula mennä. Sivulletuloon asennetta. Jos tulee vajaasti, niin koira karkoitetaan pois. Jos istuu vinoon, niin oikea jalka vasemman taakse ja tömistää etukäteen ja sivulle tullessa, ettei tänne!
Aina tätä korjattavaa riittää, huh! Ja miten voi ohjaaja aina vaan töpeksiä?
Mutt siis kaiken kaikkiaan upeita tokottelijoita mulla! Ne yrittää ja yrittää, vaikk niill niin tumpelo ohjaaja onkin. Oonpa iloinen, että tuli "vahingossa" aloitettua myös Prikan koulutukset!
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
20 viikkoisia
Isona pentuna, 4 kk, meille tuli Risse-briardi. Risse oli selvästi säkissä kasvanut ja aristi esim. pimeää meille tullessaan. Uskoisin, että Risse olisi ollut reippaampi koira, jos olisi päässyt pienempänä tutustumaan isoon ja avaraan mailmaan. Kyllä Rissestäkin kelpo koira tuli, muutamia ikäviä vartiointikohtauksia jouduimme kokemaan.
Kymmenen vuotta myöhemmin tuli taas äkillinen koirakuume Englannissa asuessamme, ja tuntui passelilta ottaa vähän vanhempi pentunen kokolattiamattoiseen vuokrakämppään. Ja taas saimme 20 viikkoisen pennun, josta emme liiemmälti mitään tienneet. Kasvattajansa halusi päästä eroon pikkaraisesta energisestä pennustaan, joka ei hänen kuvioihinsa sopinut. Onneksemme tuo pieni mustavalkoinen kakara osoittautui varsinaiseksi helmeksi. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen, että sattumoisin käsiini osui varsinainen työnarkomaani, joka on aina valmis häntä heiluen ja pilke silmäkulmassa hommaan kuin hommaan. Uusia ovia avautui tämän pienen englantilaisen muassa.
Meillä on ollut varsin hyvä tuuri näiden puoliaikuisten koirien kanssa. Kuitenkin huomattavasti tukevammalla pohjalla aloittaa yhteiselämänsä pennun kanssa, jonka taustat tietää ja joka on varmasti sosiaalistettu hyvin pentuna. Pina Minzi, Kiila ja Prikka, kyll ne vaan ovat kaikki olleet itseensä luottavaisia tasapainoisia koiria, jotka eivät turhasta hötkyile. Turvallisen ja monipuolisen lapsuusajan viettänyt pentu, jonka vanhemmat tuntee ja joita arvostaa, on kyllä aikamoinen kotikenttäetu niin kotiloloissa kuin harrastuksissakin.
Saas nähdä mitä tämä 20-viikkoinen tuo tullessaan mutta ainakin nämä kolme ensimmäistä kuukautta ovat olleet aikas hienoa matkaa tämän pikku-ladyn kanssa. Mitä kertoo se, että Jinga oli pienenä Pöljempi, kun Prikka on vain lellipentu? Kepon sanastoon viittaan. Ja tässä tuoreet otokokset tuoreesta 20-viikoisesta ja tietenkin triosta, jonka keskinäisiä suhteita on aika huvittavaa tarkkailla. Niin ja miedän metsät ovat yhä vain silmiä hivelevän kauniita, vaikka aika lailla limboamiseksi kävelyt meneekin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)