Meidän tokovuosihan alkoi Oilin koulutuksella. Nyt saatiin viikonloppuna jatkoa Oili-koulutuksiin. Olin menossa vain Jingan kanssa. Tulin kuitenkin ehdottaneeksi, että jos tarvitaan viime tingan varakoiraa, niin voin ottaa Prikan mukaan. Yllätyksekseni Prikka mahtuikin mukaan. Hups, tarkoitus oli ottaa Prikka vasta puolivuotiaana maaliskuun koulutuksiin, pups, tulikin otettua förskottia.
Olin niin onnellinen etukäteen, kun mahtui kakarakin mukaan ja niin onnellinen, myös jälkikäteen.
Jingan kanssa ollaat treenailtu säännöllisesti joululomasta asti kahdesti viikolla Jattilassa ja välillä pientä kotitokoa. Prikka on saanut melkein päivittäin tokotuokionsa kotosalla. Neljästi on Prikkakin päässyt hallille mukaan. Hyvin on ollut kuulolla sielläkin ja tehnyt juttunsa, tosin välillä pitää katsoa, että mitä se naapurikoira tekee ja ei voi olla ihan varma uskaltaako keskittyä mammaan, selusta ja edusta pitää turvata. Tänään siis ihan uudella hallilla, lämpimässä Haukkuvaarassa.
Menimme heti aamusta katsastelemaan tilannetta, koirat pienesti ulkona ennen kuin ensimmäinen koira aloitti. Sitten koirat häkkiin odottamaan vuoroaan. Runsas tunti ennen Jingan vuoroa otin koirat kävelylle ja voi vitsit miten upeat metsäpolut löysimmekin, kävimme Päijänteellä kääntymässä (alimmainen kuva). Pentuasiamiehenä olen sitä mieltä, ettei pentua voi kaiken päivää häkissä pitää. Niinpä tunnin ulkoilu oli varsin oikeutettu, sitten jaksoi taas kakara odotella Jinksun vuoron ja lounastauonkin ennen omaa vuoroaan.
Jinksun kanssa teimme koemaisesti sarjan: ohjattu, tunnari, ruutu, kauko, metalli, zeta, luoksari ja seuruu.
Tota, tota ohjaaja jännitti, kämmi ja hosui taas joka välissä, ei minkäänlaista zen-olotilaa. Sniff!
Ohjatussa J. teki hienon merkin mutta merkiltä pitkästä aikaa keskimmäiselle kapulalle, osasin pysäyttää mutta sitten öpöp-hätäilin ja lähetin uudestaan oikealle ja koira ihmeellisesti osasi poimia oikean käskyn sillisalaatistani. Pienesti kalisutteli kapulaa ja tuli vinosti sivulle.
Tunnarissa oli vino heti alkuunsa, nenä ei ollut auki ja kieriskeli ympäri monta kertaa ennen kuin oma löytyi. Harvinaisen hyvä ote.
Ruutu: unohdin kokonaan valmistella koiraa ruutun ja merkille, kun käskin merkille, niin koira liiteli jonnekin aivan omaan suuntaansa (luoksetulon merkeille), ennen kuin ehdin reagoida, niin jo löysi tiensä ihan sille merkille minne pitikin. Muuten erinomainen ruutu, paitsi en taaskaan muistanut miten sen ruudun ohi kävellään.
Kaukoissa, hyvin teki ekalla käskyllä kaikki, pientä tekniikan pettämistä, ja taas pepun verran eteenpäin kokonaisuudessa.
Metalli: huono siirtymä liikkeeseen, hyvä nouto mutta kalisutteli ja tuli vajaasti sivulle. Vastaa hyvin kehuihin.
Zeta: taaskaan en itse muistanut liikkeitä, kun ne vain just ennen sarjaa kuuli, jäi maahanmeno uupumaan viimeisellä suoralla. Muuten hyvät jäävät, seuruu heikkeni loppua kohden.
Luoksari: kaikin puolin hyvä vain vino loppuasento.
Seuruu: kontakti ja paikka ok. mutta vinoja perusasentoja, vinkumista siirtymissä ja hidas ja nopea levotonta, liian suuri palkan odotus?
Voi meitä! Oli se kuulemme enimmäkseen hyvää, mutta samoja vanhoja virheitä ja omaa hosumista niin paljon!
Oilin antama yleisvaikutelma: Koira palkkautuuu hyvin kehuista, mutta ilmentää stressiä kehän jatkuessa, Seuruussa ääntä valitettavasti (siirtymät). Koira innokas, osaava ja motivoitunut :)
Prikka oli aikas ihana, ihan niin kuin kotona teki targettia, tuli sivulle ja piti kontaktia, focus oli minussa ja tekemisessä. Tehtiin pari luoksaria, Oili piti ja sai juosta lujaa palkalle. Kaukoja näytimme myös mutta niitä ei kannata kovinkaan paljon tässä vaiheessa tehdä koiran fysiikan takia. Sitten katsoimme noutoa leluilla ja kahden lelun leikkiä, joka toimi hyvin. Noutokapulan kanssa olemme kanssa ihan yes vaiheessa, riittää että Prikka poimii kapulan, pikkuhiljaa vapautus lelulle myöhemmin. Jatkossa voitais tehdä hallilla vain iloisia ja nopeita liikkeitä ja jättää nysväämiset kotiin tai vähemmälle. Ruutua siis aloittelemme ja palaamme taas tasapainotyyny"jumppiin".
Häiriötreeneissä olimme ringissä ja kaukojumppasimme koiria omaan tahtiimme, välillä koirien naamat sisäänpäin, välillä ulospäin ringistä. Sitten tehtiin vielä uutta EVL-paikkista istumisineen, makuineen ja luoksekutsuineen. Jinksu ei oikein perusta näistä häiriöjutuista, jotenkin ei vaan luota kanssaistujiinsa ja luulee kai, että sitä yritetään saada lankaan kaiken aikaan.
Suunnilleen päivän päätteksi teimme vielä korjaussarjaa keskipäivän koemaiseen. Kovasti pureuduimme kapulan puremiseen ja perusasentojen suoruuteen. Jingaa seuruutettiin kapula suussa, laitettin maahan, nostatettiin ylös, lähetettiin ruutuun ja siellä maahan ja … Oi, ei ruutu ja kapulan pito, ne eivät vaan mahtuneet sinne nauhojen sisään. Mutta jankattiinhan asiaa ja kauan; ruutuun, pidä, seis. Niin, pitää siis vaatti kunnon otetta, jos ei ole, niin pitää pudottaa vain kapulan pois suusta ja kunnon voivottelut siihen kuin myös silloin kun päreiksi meinaa noutokapula mennä. Sivulletuloon asennetta. Jos tulee vajaasti, niin koira karkoitetaan pois. Jos istuu vinoon, niin oikea jalka vasemman taakse ja tömistää etukäteen ja sivulle tullessa, ettei tänne!
Aina tätä korjattavaa riittää, huh! Ja miten voi ohjaaja aina vaan töpeksiä?
Mutt siis kaiken kaikkiaan upeita tokottelijoita mulla! Ne yrittää ja yrittää, vaikk niill niin tumpelo ohjaaja onkin. Oonpa iloinen, että tuli "vahingossa" aloitettua myös Prikan koulutukset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti