Harmaalla alueella ja auringoss!

 Mustavalkoiset ovat nauttineet jo muutaman viikon hankikannosta, 

jaksavat kirmailla ja painia aamuin, päivin ja illoin. 

Kiila enimmäkseen katsoo päältä, järsii jotain keppiä, 

joskus jopa yhtyy rientoihin.

Pakollinen trio-posetus

Prikka 6 kk ja risat

 - mitä brylgreeniä käytät, kun turkkisi on noin kiiltävä ja sileä?

Kaunotar-rinsessa Jinga 

- oi miksi sinun turkkisi on koin kikkara?

Lumikuningatar Kiila 

- oi darling, lookkisi on kovin pullukka pörröturkkivaiheessa!

Kun taivaalta tulee vettä oikein kunnolla, niin onpa kiva kaivaa viikon auringossa otetut kuvat! Lienee viimoiset kuvat Keski-Suomen hangilta. 

Jossain vaiheessa tajusin, että nyt pitää ruveta tekemään töitä tokomme eteen, enää kolme kuukautta niin alkaa olla tärkeitä kisoja. No, nyt on kuukausi mennyt ja enää kaksi kuukautta hio sitä ja tätä ja vähän tota ja…

Joo, pari kertaa viikossa ollaan Jinksun kanssa jotain tehty muttei olla vielä päästy työmoodiin. Kakaran kanssa tulee melkein päivittäin jotain tehtyä, kun on vähän pakko (kun tuollainen puolivuotias on yksin kotona päivät, niin työstettävähän sitä iltaisin on, että jaksaa taas seuraavan päivän), ja on paljon paljon opittavaa. Jinga raukka on jäänyt aivan liian vähälle, ansaitsisi niin paljon enemmän laatuaikaa. No, Kiila-raukka on jäänyt vielä vähemmälle, mutta onneksi sille riittää pienet rallimeininkiset hetket ja siankorvat.

Tänään  oli vuoden kolmas Oili-tuokio Haukkuvaarassa. Aloitin pennulla ja seuruulla. Jotenkin en ole uskaltanut seuruun tielle lähteä, kun se kontaktin opettaminen edellisille on ollut niin vaikeata.  No, mutta pennelihän teki tosi hienoa muutaman askeleen imutusseuruuta ja jo muutamia metrejäkin. Jatkamme tuota kotosalla ja hyödynnämme seinän vierustaa. Teimme myös alustaa, sinne menemistä ja sillä pyörimistä. Ja nyt tarttee ohjaajan ottaa itseään niskasta kiinni ja pistää bileitä pystyyn. Kunnon palkkaa, kun asenteella mennään alustalle ja alustalla kiertämisestä. Alustan kiertämiseen sitten sivulle kiepsahdus mukaan, niin hyvää tulee. Prikka ei ole niin superahne lelulle, joten olemme tehneet paljon namilla juttuja. Nyt sitten yritettiin kilpailuttaa lelua minun ja Prikan kesken. Suosiollahan se antoi minun voittaa. Lelulle uusi arvon nosto, sen saa vain, kun sitä oikein tavoittelee! 

Jingan kanssa ensin noutoa, viimeksihän se laittoin niin pahasti kapulaa säpäleiksi, että vieläkin nolottaa. Nyt haki aika kauniilla otteella ohjattua, ja toi sivulle asti pureskelematta. Pitää muistuttaa pari metriä aiemmin "pidä" ja palkita maahan namuilla kunnon pitämisotteesta, ei luovutuksesta, jota se ennakoi tuolla mälväyksellään. Jos pitää huonosti, niin tökkää kapulan pois ja ihmettelee ääneen että miten nyt tollein löllyttelet.  Paljon sivulletuloja kapulan kanssa ja palkkaa puremattomuudesta. Ihan hyvällä alulla oli tuo juttu. 

Sitten tehtiin seuruuta, joka oli oikein kaunista - ensin alkuun. Kun seuruu jatkui, niin sitä ei voinut lopettaa kuulemma, koska J. alkoi vaativaksi, tökki mua käteen, että: "namia" ja poikitti, että: "namia". Pitää alkaa huomautella törkeästä käyttätymisestä, eikä vain väistää. Mun täytyy! Kun huomautin käteen tökkäämisestä tai päällekävelystä, niin Jingahan otti tosi kauniisti onkeensa ja oli oikein täpäkkänä. 

Voi, kun mustavalkoisuus olisi itsestään selvyys, eikä aina liukenisi sille harmaalle alueelle!

Kiitos, Oili, taas paljon ajateltavaa ja paljon kotiläksyjä maailman ihanimpien koirien kanssa!

Ai niin, tässä välissä Sakke ja Särämä ovat kunnostautuneet. Kaksi viikkoa sitten tulivat kakkosluokssa kolmanneksi SBCAK:laisten aksakisoissa. Viikko sitten Sara ja Särmä korkkasivat tokon ylemmät luokat. Pari liikettä meni nollille, kun se vaan on niin herkkää ja pienistä "ohjauskuvioista" kiinni välillä, mutta saivat tuloksen voittajaluokassa, mikä on huisin hieno juttu!

Uusia kokemuksia

Kun oltiin muutama tunti oltu liikenteessä, niin pentu "nukkui" aina, kun johonkin pysähdyttiin.

Jyväskylässä oli lemmikkimessut ja pentunäyttely sen yhteydessä. Pitkään arvoin, että viitsinkö moiseen lähteä. Kun kalenterissa oli mukavasti tilaa, niin uudet kokemukset kutsuivat Prikkaa ja minua.
Kauniissa pakkaskelissä kävelimme Paviljonkiin ja Prikka hiukan ihmeissään, että miksei kaverit olleet  mukana, vähän niinkun tylsää ja tyhjää olla "yksin" liikenteessä.
Heti alkuun  jäimme ison kehän tuntumaan, kun siinä sai treenata näyttelytuntumaa. En vaan tiennyt että siinä sai ohjaustakin - eikä vain itsekseen juoksennella. Meitä opastettiin juoksemaan, seisottamaan koiraa ja hampaatkin näytettiin. Aivan upea alku päivälle, kannustavaa ja kehuvaa neuvontaa asiantuntijalta. Saisin kuuleemma juosta aika lailla saadakseni koiran näyttämään liikkeensä.
Treenailumme jälkeen menimme kehämme laidalle ja siellähän oli kovasti tuttuja. Kun tutut oli moikattu  niin lepäilimme syrjässä jonkin aikaa. Ehdin vielä käyttää Prikan ulkonakin ennen omaa vuoroamme.
Oikein hyvin meni, mutta ne muutamat juoksutreenit mitä olimme tehneet, niin meillä oli aina tilaa - ei tuollaista postimerkkilänttiä. Ei päästy vauhtiin - pitää siis opetella ensi kertaa varten.
Prikka oli varsin näppärä ja arvostelu kerrassaan positiivinen (paitsi liikkumisemme).

 Marjatta Pylvänäinen-Suorsa:

hyvät mittasuhteet ja luusto. Kaunislinjainen pää. Tummat hyvän kokoiset silmät. Hyvät korvat. tasapainoinen ylälinja. Hyvä hännän kanto. Hyvä rungon muoto ja syvyys.riittävästi tasapainoisesti kulmautunut.  Voisi liikkua tehokkaammin. Erinomainen karvanlaatu 

KP ja pienten narttujen (ja samalla narttujen) kakkonen. 

Prikka kehässä

Näytelmien jälkeen haettiin koirat kotoota ja mentiin vielä pitkälle hankikävelylle kultaisten kanssa.

Kun ei tullut otettua omia kauniita kuvia, niin:
Prikan sisko ja isoveli tokoilivat eilen itselleen ruusukkeet :)

Half a year old Prikka

Encounters
One evening Prikka was funny; she took Jinga's collar out of Jinga's neck. Then she was happily playing with it. Then she stopped tossing the collar, and she came in front of Jinga trying to put it on. And Jinga did the best to help her trying to put her head through the collar. I should have got it videoed. May be I have to start working on this as a new trick.
Prikka can tease Jinga in many ways. A couple of times Jinga has taken Miss Piggy. It does not take long until Prikka has the big stuffed pig. Then after a while Prikka comes to Jinga and starts pushing Jinga with the toy.
There is a kangaroo (at least wallaby) size hare visiting our garden every evening. Prikka loves the droppings and keeps the garden clean. A couple of times she has met this mysterious treat deliverer, she is just staring the big animal in the corner of her kingdom, kind of curious, kind of respectful.
Prikka has also a good ear for music. In the beginning she was very puzzled with the saxophone but nowadays she sings nicely in tune when my husband starts playing.
On our walks when we come to the point where I have to leash the dogs, Prikka always runs towards me before I ask, she just needs to help me, making the initiative to get leashed.

We did survive the dark winter - hurray. Now, we have bathing in the sun for a week. What a blessing to have the blue sky! The dogs have also enjoyed the hard covered snow deck. If is minus degrees in the nights, lots of plusses during the day, the surface of the snow becomes so hard that even I can walk on it. And the dogs just love it they can run around, not only back and forth on the forest paths.

Our minuscule "shadows":
There is one thing that makes this calm lady totally berserk. It is the spade, if I start shovelling the snow, she just cannot cope it, like mad she catches the snow or the spade (which might turn out dangerous), so it is an issue. Another thing that makes her wild, is the toys in the presence of Jinga and Kiila. She does not mind the toys, instead she is attacking the dogs (mainly Jinga). Actually Jinga was exactly the same as a puppy.
Prikka, Her Royal Highness Foxbarton Kings Fancy fancies one of my neighbours madly. We meet this neighbour occasionally with his tiny Kleinspitz. Neither the owner or the dog fancy Prikka in any special way. But other way round there is a strong affection, when Fancy get his smell on the home path, her tail starts wagging from happily and she runs faraway to catch her King, even though told not to!

Never mind the tiny shadows - she brings so much sun with her. Such a nice and adorable half a year old one, a pleasure to have a thinker and doer in one package. The package is now 16 kilos and about 48 cm tall.

On a weekend we did some garden obedience. I have quite a nasty flu, so that is why I am so "well" dressed! This is how it looked like on Saturday - send away and recall etc
This is what we did on Sunday - retrieve etc
Some recalls on Monday, recall1 and recall2 and some running and playing

Aurinkossa

Ruusupensas ei ole kovin fiksu valinta hammasteluun.

 Kaiffarit odottelee kovasti, että kerkeisin niiden kanssa pihalle. Ja miten silmiä hivelevää, tuo aurinko!

Lämpö saa Silakankin maastoutumaan, ei ole tätä ennen harrastanut.

Jinga pongas monen metrins runkokasan ja sinne vaan piti kiivetä, ja penneli tietty perässä.

Trioo niin nauttii kantohangista, voi juosta ihan mihin suuntaan vaan ja lujaa, tehdä äkkikäännöksiä!

Voi lentääkin, ihanan vauhdikasta!

Voi poseilla!

Ei se aurinko ihan joka koloon yllä, ihan on pelkästä kantohangestakin kovasti iloa.

Jyväskylän valtiaat kaupunkinsa yläpuolella. Alla takana näkyy Jyväsjärvi ja kävelysilta, jonne arkisin laskeudumme ja jota pitkin arkisin pyöräilemme työpaikallemme. Mennässä selviää meilekin kymmenessä minuutussa ja tullessa hiki hatussa melkein kaksinkertainen aika! Jyväskylä on mäkinen,

Tässä turistiopas kertoo, että takanansa kaukana mäen päällä on Nykäsen hyppyrimäki.

Koska aurinko ilmestyi vasta tällä viikolla, on tullut otettua kuvia koirista harvinaisen ilmiön vallitessa.

Tulipa ostettua uusi valovoimaisempi putki ja silläkin tuli otettua paljon kuvia.

Säpäkät Särmä ja Sakke

Sakke loi ihanat naistenpäiväkukat Saralle ja kasvattajalle, tekemällä upean voittonollan Särmän (JA Finntastic Fizz) kanssa Vantaalla. Kuva ja video: Sara Malinen.
Video

Muuttuvassa maailmassa

Siinä menee päiväkahviseurani, rakas nannyni muuttaa pois kaupungista - 

Miten tässä nyt pärjäillään jos ei iltapäivisin pissille päästetä?

Samoin tein ollaan niin isoja , että kukaan ei nukukaan alakerrassa, vaan yläkertaan kömpivät ihmiset ja me koirat sit jossain vaiheessa perässä. Niin ja siellä ylhäällä ei päästetä edes sänkyyn nukkumaan. Nukkuvat kuulemma paremmin, jos ei pienet tassut potki tai tökkien kerjää seuraa. Sniff, sanoo pieni koira Prikka.

Onneksi vuoden pimeiän aika tuli selätettyä, selvittiin hengissä talvesta ja lyhyistä päivistä pennelin kanssa. Nyt valoa päin mennessä alkaa elämä kaikin tavoin kirkastua ja harrastusmahdollisuudetkin moninkertaistuu.  Voi, oentu miten lyhyt muisti sillä on. Vielä joulun aikaan oli paljasta maata, nyt  pälvipaikat ja varvut aurinkoisilla paikoilla tuntuvat ihan uusilta kokemuksilta pennusta. Samaten jouluun asti treenattiin käsikosketusta. Joulun aikoihin aloitettiin tunnari ja koiran käsikosketus siirtyi tunnariin. Oma merkitään nenkosketuksella. No, päivänä eräänä muistin tehdä taas käsikosketusta ja Prikka ei muistanut hommaa lainkaan, nenä vain alkoi käydä, että missä on tunnari. Niin on lyhyt muisti pennulla. No, kun oltiin aikamme muistuteltu käsikosketusta, niin saihan Prikka sitten vielä etsiä tunnarin ja hyvin löytyi oma. Tunnarin ja muutaman muun esineen kanssa ollaan erikseen treenitty pitoa, kovasti homma on vaiheessa.

Pieni ja lyhytmuistinen penneli rakkaan miss piggynsä kanssa.

Koirani perjantaiaamun lumisateessa

Perjantai-iltana ei mentykään märkään metsään kävelemään vaan reippaina käveltiin Killerille treenimään ihan vain kolmistaan. 

Tänään taas lenkkeilimme Kipinä-sheltin kanssa mustavalkoisilla ja Kipinällä synkkasi hyvin, hauskaa oli koirilla. Kiila keskittyi kybällä Eevikseen. En nähnyt  koiraa koko lenkin aikana, kun oli aina Eeviksen takana ja tikkuakin yrtti kovasti tarjota ihanlle aksaohjaajalleen (vuoden takaa).