Siinä menee päiväkahviseurani, rakas nannyni muuttaa pois kaupungista -
Miten tässä nyt pärjäillään jos ei iltapäivisin pissille päästetä?
Samoin tein ollaan niin isoja , että kukaan ei nukukaan alakerrassa, vaan yläkertaan kömpivät ihmiset ja me koirat sit jossain vaiheessa perässä. Niin ja siellä ylhäällä ei päästetä edes sänkyyn nukkumaan. Nukkuvat kuulemma paremmin, jos ei pienet tassut potki tai tökkien kerjää seuraa. Sniff, sanoo pieni koira Prikka.
Onneksi vuoden pimeiän aika tuli selätettyä, selvittiin hengissä talvesta ja lyhyistä päivistä pennelin kanssa. Nyt valoa päin mennessä alkaa elämä kaikin tavoin kirkastua ja harrastusmahdollisuudetkin moninkertaistuu. Voi, oentu miten lyhyt muisti sillä on. Vielä joulun aikaan oli paljasta maata, nyt pälvipaikat ja varvut aurinkoisilla paikoilla tuntuvat ihan uusilta kokemuksilta pennusta. Samaten jouluun asti treenattiin käsikosketusta. Joulun aikoihin aloitettiin tunnari ja koiran käsikosketus siirtyi tunnariin. Oma merkitään nenkosketuksella. No, päivänä eräänä muistin tehdä taas käsikosketusta ja Prikka ei muistanut hommaa lainkaan, nenä vain alkoi käydä, että missä on tunnari. Niin on lyhyt muisti pennulla. No, kun oltiin aikamme muistuteltu käsikosketusta, niin saihan Prikka sitten vielä etsiä tunnarin ja hyvin löytyi oma. Tunnarin ja muutaman muun esineen kanssa ollaan erikseen treenitty pitoa, kovasti homma on vaiheessa.
Pieni ja lyhytmuistinen penneli rakkaan miss piggynsä kanssa.
Koirani perjantaiaamun lumisateessa
Perjantai-iltana ei mentykään märkään metsään kävelemään vaan reippaina käveltiin Killerille treenimään ihan vain kolmistaan.
Tänään taas lenkkeilimme Kipinä-sheltin kanssa mustavalkoisilla ja Kipinällä synkkasi hyvin, hauskaa oli koirilla. Kiila keskittyi kybällä Eevikseen. En nähnyt koiraa koko lenkin aikana, kun oli aina Eeviksen takana ja tikkuakin yrtti kovasti tarjota ihanlle aksaohjaajalleen (vuoden takaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti