Heureka! ja Vihtavuoren rotumestikset

Perjantaina hypättiin junaan ja käytiin Heurekan nurtsilla treenimässä SCBAK-joukkueemme kanssa, kivoja koiria. Bortsujoukkue ei ole lainkaan mustavalkoinen tänä vuonna, Jinga on ainoa mustavalkoinen ja muut värikkäämpiä. Pirkko Bellaoui tuli meitä opastamaan koekäytänteissä. Jingan kanssa tehtiin liikkuroituna ohjattu, zeta ja tunnari ja lopuksi vielä kaukokin. Nyt jäi hyvä mieli osaamisestamme, liikkeet jotka tiistain "SM-treeneissä" epäonnistuivat pitkällä nurmella onnistuivat nyt mainiosti. Vähän antoi ohjaaja kroppa-apuja ja vähän säpäkämpää asennon vaihtoa kaukoihin ja jääviin toivoi Pirkko. Yhdessä siitten paikkikset. Kerrassaan hyvän mielen treenit. Itsekseni tein vielä ruutua ja luoksarin palasia.
Sunnuntaina oli SBCAK-rotumestikset Laukaan Vihtavuoressa. Olimme Jngan kanssa ensimmäinen koirakko kehässä. Tuomarina Marko Puranen, liikkeet tehtiin kahdessa osassa. Paikkikset ensin, ekassa setissä ruutu, seuruu, luoksari ja tunnari, tokassa setissä metalli, zeta, ohjattu ja kaukot. Harmillisesti heitin metallin niin paljon syrjään, että Jinga kiersi esteen jo menomatkalla. Treenatessa on saattanut takaisin hyppy jäädä tekemäti vinoissa heitoissa muttei meno. Tuon nollauksen takia en uskonut meidän mitenkään sijoittuvan. Yhdeksästätoista koirasta viisi sai ykköstuloksen ja tuloksemme riitti rotuyhdistyksen kolmanteen sijaan! Suorituksemme oli tasaisin ja hienoin ikinä, harmin tumpelo metallinheittäjä, muuten oli niin hyvät pisteet. Jäipä mukava maku suorituksestamme, hyvillä mielin kisoihin ensi viikonloppuna.
Paikka istuminen 10
Paikkamakuu 9, nousi istuman hieman vajaasti

Seuruu 8, mielestäni paras koeseuruu aikoihin, hyvä kontakti mutta ikävä kyllä vinkui kaikissa siisrtymissä ja kaverit sanoi, että joku perusasento jäi vajaaksi.
Zeta 8,5  - jäävät ok (tosi harva koira istui zetassa) mutta seuruun kontakti taas onneton, vaikka tämä on viime aikojen treeneissä jo sujunut.
Luoksetulo 8,5 - hyvä suoritus

Ruutu 10
Ohjattu 9 - aikas vauhdilla kapulalle muuten hieno
Metallinouto 0 - harmien harmi
Tunnari 9 - meni taas vauhdilla ja kiersi kellon pariin kertaan, kauniisti toi oman.
Kaukot 9 - mielestäni parhaat ikinä, peppu samalla viivalla
Yhteensä pisteitä 261,5, jolla sijoitus 5 koko kokeen osalta, mutta 3. yhdistysmestiksissä.

 Alla olevat kuvat Anniina Huovinen, suurkiitos!

Onnelliset seuramestarit Jyväskylästä (ja/tai Laukaalta): Anna ja Pipsa kakkosina, Riikka ja Rieha kelpiemestareina, Hanna ja Kit bortsumestareina ja Jingan kanssa kolmosina.

Ja vielä yksi pihaposetus palkintojen kera, kyll nyt kelpaa mamman kahvitella!

tok-tok ja Munakkaan rotumestarit

Nyt on kalenteri täynnä tokoa mukavan monipuolisesti. Tänään alkoi Prikan ihan omat ryhmätokottelut teinikoirien porukassa. Hyvää tekee ryhmätreenit. Lauantaina sain näppärästi tokoseuraa SBCAK-joukkueesta keposen maratoonin ajaksi. Olipa kiva tokoilla uusissa ympyröissä ja saada liikkurointia. Kuvia ei niinkään tokoilusta mutta tokoilun jälkeisestä rallattelusta kylläkin facen puolella, saatiin ihailla ihanaista pentuakin. Tällä viikolla tahti jatkuu eri ryhmien kanssa treenatessa.

Maratoonin ja treenien jälkeen kerettiin tehdä vuorokauden täsmävisiitti mökille. Sunnuntaina tein jäljet nuorisolle, Jingalle kevään ensimmäisen ja Prikalle kevään toisen varsinaisen jäljen. Jingan jälki oli 170 metriä ja kaikki viisi keppiä nousi, myös mökkitien ylityksen jälkeinen viimoinen keppi. Prikan jälki oli 160 metriä ja kaikki kolme keppiä nousi myös ja viimoinen samalla lailla mökkitien toisella puolella. Ehkä meidän janatyöskentely ei ollut ihan kiitettävää mutta muuten aikas täydelllistä työskentelyä. Neideistä tuli siis Munakkaan rotumestareita. Talvella haaveilin osallistumisestani Jingan kanssa ko. päivänä pidettyihin rotumestiksiin Laukaalla mutta epäröin vieläkin haluanko pientä koira hyppyyttää metrisestä ja olisi pitänyt päästä treenaileen tottista ja laukauksiakin edes joskus. Tyydyimme siis varjokisoihimme tällä kertaa.

Tuusulan tokon jälkeistä rallattelua: Lisää kuvia

Buut vetreytyy

Ylemmässä Prikka naperon oloinen, alemmassa ollaan niin aikuista ja isoa että!

Pihalla on näin kesäistä! Aikas kiva!

On käyty eläinlääkärillä toistamiseen ja osteopaatti meillä. Kiila varsinkin on ihan silmissä vetreytynyt. Kovin oli turpea ja nestettä kerännyt. Jinga ei enää onnu liikkeelle lähtiessä, Kiila kylläkin. Mutta siis kaiken oireilun takana anaalit. Takapään tukkoisuus on vetänyt molemmat seniorit ihan piukaksi paketiksi ja Kiilalla aineenvaihdunta hidastunut ja nestettä kertyi ylen määrin. Nyt runsaan viikon aikana aineenvaihdunta on päässyt vauhtiin ja koiralta löytyy uuma ja mikä tärkeintä pilkettä silmissä. Ja minä, kun kuvittelin, että vetämällä takapäätään saivat itse vaivaansa helpotusta. Moisesta "pikkuvaivasta" syntyy ikäviä isoja vaivoja. No, aina oppii. Ja taas oli iloinen ja kevyt mieli niin koirilla kuin omistajallakin. Vain parin tunnin sessio ja koirat hoituu, kun aiemmin piti varata kokonainen työpäivä osteopaattivisiitteihin. Kiitos Luunhalaaja!
Toinen ongelma oli Kiilan hampaat, nyt on hammaskivet poistettu ja seuraillaan pitääkö mennä ihan röntgeniin, kun sekä kulma- että keskimmäiset poskihampaat ovat lohkipoikki. Nyt kuitenkin näytti etteivät olisi juurestaan tulehtuneet, mutta mutta seurata pitää.
Viikonloppuna päästiin tokoilemaan Vuorenmaan Markon oppeihin uudemman kerran. Ja kylläpä oli tehokkaat täsmätreenit. Ekassa sessiossa pureuduimme Jingan kaukoihin. Aika hyvin tosi pienellä siirtymällä teki sarjan (ilmeisesti riman pitäminen takajalkojen edessä on vähän avittanut tilannetta) mutta nyt otettiin rima maassa asennossa olevan koiran jälkojen ylle. Hyvin veti etutassujaan taakse ylösnoustessaan. Tsekkasimme myös hyppynoudon kolautusta. Hyvinhan Jinga hyppii ja korkealle mutta viime aikoina kolahdus on kuulunut useammin. Nyt otettiin lääkkeeksi kuollut kapula (en siis heittänyt kapulaa, vaan vein sen hypyn taakse), hyvin hyppi Jinga korkean esteen yli mennen tullen.
Tokassa sessiossa tehtiin tunnaria ja voi se on nyt mennyt ales ja pilalle ja olemme tuhon omia. Taas toi koira väärän. Laitettiin sitten Jinga etsimään yksinäistä piilotettua tunnaria, ei löytynyt heti ja niin vaan antoi pieni koira periksi, ettei jatkanut etsintäänsä. Kävin näyttämässä ja sen jälkeen löytyi oma. JInga lähetettiin heti perään tunnarien joukosta omaansa etsimään ja nyt oli nenä auki. Mutta siis noin kolmas kerta peräkkäin, kun liikkuroituna menee usko oman löytämiseen. Seuraavana sadeaamuna tehtiin sisällä, niin Jinga ei edes halunnut lähteä etsintöihin. Onneksi seuraavana päivänä pihalla oli ihan iloinen ja toimiva tunnarin tunnistaja. Jospa se tästä… Sitten vaihdoinkin koiran lennosta toiseen (vähän niinkuin yleisön pyynnöstä) ja voi "mitä olet tehnyt sen turkille, miten se voi olla noin kiiltävä ja sileä, ja miten kaunis pää". Ihan hieno pramille tulo meillä, tehtiin pienesti kontaktia ja näytin miten Prikan paikka aina siirtyy taaemmas meidän sivulla-maahan-sivulla-sarjassa. Namin avulla (ei houkuttelemalla vaan anna-olla luopumisen kautta) nostatettin koira oikealle paikalle. Ja vahvistamalla oikeata paikaa sivulla, asia korjaantunee itsestäänkin. Olipa hyvät treenit. Alla olevat kuvat eivät ole sunnuntain hallitreeneistä vaan Kinnusen Ellin kuvaustreeneistä Köhniöllä viikkoa aiemmin.

Tokokuvat Elli Kinnusen ottamia.

Ihan meinasi unehtua. Meillä on supersankari jälkipolvessa. Ennen helatorstaiviikonloppua Fun oli yhtä nollaa vailla kakkososissa, nyt Fun yhtä nollaa vailla kolmosissa! Superhienoa, onnittelut Supersankareille Carina ja Fun! Nollia ja ykkössijoja sateli Kokkolan ja Vaasan kisoissa!

Fn ja kisakaverinsa Putte, kuva Carinan.

Prikka 8 months, spring turning summer

 I did some digging - the soil was good

 Posing in the forest, waiting for the seniors

 Inventing a new hobby - bouldering

 Can not move forward neither backwards - but no worry,
I will manage, I always will

 The most beautiful collie in Jyväskylä

What a nice white fan!

Pictures are from the last weekend.

Days are getting longer (sun is rising after 4 o'clock and setting after 10):  Spring is finally here, and time flies.  Within last month we visited the summer house, neither snow in the forest or ice on the lakes over there  (eventhough we still had some in Jyväskylä). Prikka was in a new fascinating world, so many new voices, scents and new things to be seen of felt. I made tracks for Prikka, so that she could see where I started from. Now she excelled (after our first failure trial a week earlier). The last of the three tracks was 160 meters, no problem! Unfortunately we have not had time to do it since.
We also had our third obedience lesson with Oili, training on football fields in Lahti. We checked her retrieve, made it faster with my running away when she was about to pick up the dumbbell. It worked nicely. The speed was also “the problem” with her send aways, I just need to be on my guard all the time, not letting her get slower. We also worked with her stops when running towards me. She shows brilliant stops. Again, the speed is something to remember, I may not let her foresee the commands.
Before the first of May, the snow was finally gone but alas, two nights before we got lots of snow. Never earlier have I seen the snow smelting so fast, you could kind of hear and see it happening. All the five-ten cm were gone during the day. The same weekend we made a city visit to Oulu to see our daughters. We lived in the city center, close to the "hustle of the city” but since being in Finland, we were also close to the nice parks and roads for walking. Prikka saw the sea for the first time in her life, and we visited a beautiful enchanted forest Sanginjoki. A fairy tale forest, hopefully it will be protected soon, there are not too many forest up there. It really is popular and needed for recreation.
Last weeks have been brilliant regarding our obedience. We have been visiting several fields and training with different people and dogs – lots of fun.
 

Being puppyish (picks from the summerhouse visit)
One day when the trio was running, Prikka pumped into a young tree. She kind of was swinging in the tree for a while.She landed somewhere and then she came back and I could she her puzzled look "what an earth made me stumble".
The other night she saw something very suspicous on the pavement. She decided to find out what was this scary thing - a 10 cm piece of very narrow ribbon. She decided that it was not scary at all and started to play with it.
This far Prikka has not made up her mind about her relationship to water. She loves to step off our path when she remembers that there is a good spot to drink from a stream. In a month or two I will know what kind of water beast she is. At the moment she is only a little bit curios about the water, unlike these other two. Kiila has been enchanted by water since she came home. She loves to play with the water, looking at the droplets and currents she makes with her paws. Jinga - she is the beast, is it the sea or muddiest little puddle she loves to run, lay in them, or jump into them.

 The water gazer

The water jumper/runner/laying down

The healt issues. One day my friend noticed that Prikka did not move properly, her hind legs had restricted lenght. My ostheopath friend came to see the trio and yeas Prikka had in some point somehow hit her back and the backbone started to be a bit crooked around pelvis area. Luckily she was fixed and straightened quite easily. No wonder that she hits and bumps her self, the way she loves to run and fly. At home in the corrider it is often a bit crowded, she just jumps over the other two dogs or the chairs. She loves being agile, and sure she is jolly!

And some expressions of the gorgeous and wise eight months old puppy
(strategic numbers 17, 5 kg and 50 cm) from the last weekend: