Our November, the healthy and less healthy days

Jinga is a bit unfair, since Prikka is running faster. 

Poor Kiila did not hear my recall.

Jinga introducing our way to forest.

Prikka in her hide-away!

The trio posing

"Aren't you coming?"

Jinga

"This must mean treats!"

Snow makes Prikka look so small.

Last weekend we were happy to get snow. It was so beautiful! What a difference for the morning and evening walks, having all that snow-white around us (there is only six hours between sunrise and sunset). But now that the snow was gone this week, we started our indoor training period. That far it has been amazing November, we have been able to train out on the fields until last week. We have been quite obedient with our obedience training! So good working lasses, Prikka, Jinga and me. Jinga has finally made some progress in the new movements which require running straight ahead to the emptiness, or running between two hurdles to run arund the corner. Hopefully, I get the videos of this, soon.

Otherwise this dark November has been without any exiting program, we visited summer house one weekend. The last weekend Prikka visited international Dog show here in Jyväskylä. She was the fourth in her class, so not bad, neither grand! The critiques in the previous posting.

Yesterday we had a new collie friend to train with. The dogs had lots of running together, yet they were focused on training when asked, also the youngsters;  Prikka and four months younger Riepu. One point I noticed that Prikka was humbling. No idea where she hearted herself! The first idea was, what a pity, now we can not train. I had been looking forward to have out training session on Monday with our "very own coach". At least she can not do any of the speedy stuff, maybe the static movements, may be. 

On our way I realised how happy I have been with this puppy, she has been so healthy.  So what is a tiny incident with the paw! I am really really lucky. Last winter she ate so many of her toys and nothing serious came out of that unhealthy stuff. In the meanwhile our neighbour's puppy was close to die. She seemed to have an obstruction, nothing was to be seen when x-rayed, though! Finally after several days of losing weight the vet found a tiny plastic object (the "squek" of the stuffed toys) in her bowel. It was not the first time she was operated, the poor puppy! The same I could say about all my collies, they have been healthy all their lives. They have only had  a couple of times problems with tight muscles, so they have needed the treatment, either massage or treatment of the anal glands.

The reason why all of sudden I remember to appreciate the healthy dogs is the misfortune of two dogs in my neighbourhood. The other one was operated as a puppy because of her knee, had to live in a cage for ages, finally got better and now broke again her operated knee. The other young dog was operated because of a malign lymphoma. What makes this so unfair is that both of the owners have had loads of bad luck with the health of their older or earlier dogs. So unfair!

 Let's appreciate the healthy dogs and the healthy days with them!

Tekemättömyyden sietämättömyys

Kultsutokoa kuun alkupuolelta

ote Prikan päiviksestä

Jos kerran koira otetaan taloon, niin onhan sille järjestettävä laatuaikaa. Päivällä voin laistaa tästä vaatimuksesta mutt kahdella mitään sanomattomalla en! Siis toissa viikolla ei torstaina eikä perjantaina tapahtunut mitään, tunnin - puolentoista metsälenkkiä ei voi kutsua laatuajaksi. Ja viikonloppu, pyhä hyväinvähistys, eiku hyvä pyhäinhäväistys tms! Sienimetsässä rämmittiin tuntitolkulla ja kumpanakin päivänä. Sunnuntaina pääsin kunnonkohotus lenkille. Ihan yes juosta 15 km, kun sen päälle sai sitten vielä jäljestää puolisen kilometriä sieniretkeläisiä. Jälkipalkinnoksi valitsin viestiharkan, juostiin sienikoirien kanssa sienestäjän ja juoksijan väliä mökin suunnan ja sienimetsän väliä muutamaan otteeseen. Melkein laatuajaksi laskettavaa muttei ihan.

Koitti sitten taas arki ja taaskaan ei laatuaikaa! No johan, oli pakko laittaa yks koirantäkki silpuksi ja ihan olin tyytyväinen lopputulokseen, näytti kivan talviselta ihan kuin ois lunta tupaan tullut. Tiistai oli sit ihan yes, ei tartte ulvoa ilman saksofonin säestystä (tykkään melodioistani sen saksofonin kanssa iltaisin)! Tiistaina päästiin molemmat mustavalkoiset tokoileen ja ihan paljon ehdittiin tehdä, ruutuun mennessä näytin miten ne hippulat vinkuu! Niin ja emäntä taisi saada hyvän vinkin miten saisi karsittua mun pomppimiset sivulle mennessä. En tiedä onko se hyvä, kun pomppiminen on niiiin yes, mut on se ihan kiva mennä kosketusalustallekin. Hyvä päivä siis! Keskiviikkona pääsin ihan yksin kultsutokoihin. Siellä tuli mm. kierrettyä merkkiä myötä- ja vastapäivää. Loppuviikosta sain laatuaika laiskasti - olkkari- ja kellaritokoja! Ei se silloin tuntunut laatuajalta mutt näin jälkikäteen yes.

Lauantaina kävin misseilemässä taas! Ihan kiva mennä jonnekin missä on hirveesti koiria ja niiden hajuja. Ihan avartavaa päästä pois omista pienistä ympyröistä, tarkkailla ihmisiä ja koiria ja nokostella, kun mitään ei tapahdu. Alla tekstiä mun kotiin tuomasta lappusesta. 

21.11.2015 Jyväskylä Int., judge Jeff Horswell, UK
Jun VG, JUK4
Very well muscled. Quite immature. Promising proportions but looks very up in the air. Head could be more typical too much stop. Rounded skull.Big round eyes. Good neck. Quite nice front. Ribs need to sping. Level topline. Rear is ok. Sound mover.

Sellainen kai mä sit oon? Kotimatkalla toi yks ruudinkeksijä otti vinkistäni vaarin ja järjesti vähän laatuaikaa, sain juosta suoraan eteen ja lujaa. No sit hän keksi, että tehdään luoksaria, ja minähän kiltisti juoksin täysillä eteensä. Jaa-a, luminen maa oli sen verran liukas, että tuli keulittua ehkä puoli metriä ylöspäin ohjaajaa, pientä kontaktia puolin ja toisin ja jos illalla kolottaa niin, joku saa katsoa peiliin. Siksi näillä märillä ja liukkailla kotitokot on aikas ok. 

Heipsan, ja toivottavasti nämä täällä muistaa, että laatuaika on koiran parasta aikaa, siitä ei passaa tinkiä, jos kerran uhraudumme olemaan kaheksan tuntia ihan iteksemme.

Talvi tuli aika vetisesti perjantaina Jyväskylään, pikkasen lumisemmin lauantaina:

Suunta eteenpäin

Kiila pääsi eräileen Litokairalle, aamusin oli kuuraa.

Vanajan rannalla Hämeen linnan vieressä

Jingan tyypillinen ilme, kun on ajatuksissaan tai odottelee jotain tapahtuvaksi.

Prikka marraskuun puolivälissä mökilllä

Valoisa aika on kovin lyhyt. Iltaisin jos vähänkin on valoa, niin kuljen kyllä mieluummin hämärässä ilman lamppua. siinä vaiheesssa, kun metsä muuttuu umpipimeäksi niin kuljen lampun valossa. Lunta odotellessa pitää ottaa myös kaupunginvalokävelyt ohjelmaan ajoittain ihan vaihtelun vuoksi. Ollaan me onneksi jonkin verran päästy valoisallakin ulos, onneksi. Suppiksia ollaan skannailtu ja kentällä tokoiltu. Jingan ohjelmassa on tiukasti ollut eteenlähettämiset ja kiertohässäkät. Pientä edistystä ehkä mutta tekemistä piisaa. Siinä on koira, joka tykkää mennä lujaa (yhä vain, ei suunnalla väliä, kunhan täysillä menoksi).

Prikan kanssa ollaan muistettu tehdä muutamn liikkeen kokonaisuuksia. Ja puhh - mulla taitaa olla toinenkin blondi. Parikin kertaa ollaan tehty lähetyksiä, niin että edessä on vain yksi looginen este (mun mielestä) mutta ei -  neiti valitsee ihan itse kohteensa. Viime viikolla kiertotolpaksi valikoitui 45 asteen kulmassa olleut ruudun merkki ja siihen urautui. Seuraavalla treenikerralla  mentiin ruudun ohi tekemään nimenomaa merkkejä (treenaamaan suuntaa edessä) ja mitä tekee pikkublondi, kääntyy viereltäni 90 astetta ja juoksee ruutuun. Siis minulla on suuntaamisongelmia kahden kanssa.

Eihän tässä voi muuta kuin suunnata eteenpäin!