Uudet säännöt korkattu alokasluokalla a la Prikka

 Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että voitais Prikan kanssa jo kokeeseenkin mennä. Viime viikolla laitoin koeilmon Mikkeliin. Olipa kiva päästä taas areenalle, vaikka tietenkin jännitti uuden kisakaverin kanssa.

Tuomarina oli kannustava ja iloinen Riikka Pulliainen. 

Tässä kuvasarja kokeestamme, jonka yksi kanssakilpailija minulle pyynnöstäni kuvasi, iso kiitos!

1. Paikalla makaaminen (down stay 1 minute) 8, nousi tokalla ylös "onkohan tämä taas niitä skarppaustreenejä ja katsotaan menenkö lankaan. En mennyt, varmuuden vuoksi olin kuuntelematta ekaa sivu-käskyä." 

2. Seuraaminen  (heelwork) 9,5. Mulle elämäni paras seuruu, ehkä se vanhakin oppii. "En ihan ollut varma taas noista emännän aloituskäskyistä, että alkoks tää juttu jo, mutt kyll mä sit ihan mukana olin."

3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä (down during the heelwork) 10. "Toi emäntä kertoi mulle, että nyt on vuorossa luoksetulo, yhtään ei valmistellut, että tämä on se pysähtymisjuttu maahan, ihan kuutamolla koko koira, kun ei tuosta emännästä ota mitään selvää,  onneksi kuitenkin kuunteli liikkuria ja lähti liikkeelle, mars!"

4. Luoksetulo (recall) 9,5 "juoksentelin mamman viereen, siinä on kiva pomppelehtia matkalla, ei kai sitä niin hirveetä hoppua tässä valmiissa maailmassa ole!"

5. Noutoesineen pitäminen (holding the dumbbell) 8 "Yhtäkkiä jostain puskan takaa emäntä änkää noutokapulaa suuhun, olisi se voinut vähän kertoa, että mistä on kysymys, edes näyttää sitä kapulaa!"

6. Kauko-ohjaus (distant control, 2 meters, 1 sit, 1 down) 9,5 "Ensin vähän katselin maisemia, ja mamilla meinas mennä pupu housuun, mutta onneksi avasi sitten sanaisen arkkunsa ja pyysi jotain"

7. Estehyppy (jump)10 "tässä tulevaa loppupompahdusta mami pelkäs mutta ihan kauniisti vierelleen asetuin".

8. Kokonaisvaikutus (general impression, the co-operation) 9,5 "olipa kiva tuomari, sai pompsahdella jokaisen liikkeen jälkeen ja olin loistava, tuomarin mielestä: tasainen kiva suoritus". Liikkuri Hanna "mulla on on isot ja pyörivät silmät".

Pisteitä yhteensä 183 (novice class 183 /200 points), ei tartte enää mennä lastentarhaluokkaan! Tiesin, että meillä on täydet mahdollisuudet ykköstulokseen. Tietenkin, joitain kauneusvirheitä oli odotettavissa ja niitä tulikin. Superhieno olo jäi, muikeata aloittaa kokeissa käyminen perhaan juniorinkin kanssa!

Ennen tämän päiväistä teimme koemaisia pariin otteeseen ja tällä viikolla keskityimme vain olemaan hyviä, ja piru vie, silti jännitti!

Kenraalit

Me pidettiin Prikan kanssa kahdet kenraalit viikkoa ennen koetta. Ekalla kerralla tein itsekseni kaikki putkeen ja palkkasin kiekuen ja ylitsevuotavasti suorittajaa. Pikkasen tuli hötkyilyä ja ääntelyäkin matkaan moisesta omituisesta käyttäytymisestä.  Kaksi päivää myöhemmin päästiin ryhmätreeneihin ja tehtiin paikkista myöten liikkuroituna kaikki peräkkäin.  Edellisestä kerrasta oppineena tämä ohjaaja oli sitten äärimmäisen rauhallinen ja eleetön ja niin oli koirakin! Prikka taisi tehdä kaiken ok, jos  ei pientä kuutamolla oloa yhdessä seuruun pätkässä lasketa mukaan. Valitettavasti tekemisessämme ei ollut minkäänlaista tekemisen makua. Tasapainottelu palkkaamisessakin on kyll niin veitsen terällä, palkita pitää ja kannustaa mutta vain sopivissa määrin. Niin ja treenikin päättyi kuin seinään, kovasti oli tarkoitus palkata koira superisti “pitkästä” sarjasta. Mutta, mutta Prikka näki AAVEEN, juuri kun jäi viimeisen liikkeen eli hypyn istumiseen, joku ihmeen smurffi laskeutui taivaasta. Smurffit, aavet eikä ihmiset kuulu yläilmoihin, joten pienellä koirallani meni pasmat aivan sekaisin. Prikka ei kyennyt muuhun kuin ihmettelyyn, meikäläsen tekemisillä tai sanomisilla ei ulotettu koiran vaikutusalueelle. Melkein puolitoista vuotta meni siihen, että jokin ylitti koiran ymmärryskyvyn ja vei toimintakyvyn, silmät pyöri päässä, kuin tuossa alimmassa kuvassa. Ihan ymmärrettävää kyllä, jos taivaalta satelee pikku-ukkoja, niin kaipa sitä ihmetellä saa. Kouluttajamme Elli otti sitten asiakseen esitellä yläkertaan menevät portaat kävellen niitä edestakaisin jutellen koiralle siinä samassa.  

Kenraalimme siis ei ollut back to basics luokkaa, vaan ihan alkujuurille paluuta. Pitää muistaa pitää hauskaa, eikä muuttua liian staattiseksi hiojaksi! Kiitos muistutuksesta, Elli!

Oli meillä vielä kolmannetkin kenraalit harjoituspaikan suhteen. Prikka pääsi ensimmäistä kertaa elämässään junamatkalle, matkusti kuin olisi aina matkustanut, erona kahteen vanhempaan koiraan se, ettei ole kiinnostunut kanssamatkustajista. Konduktööri sai rauhassa tulla katsastamaan lippuja, eikä Prikka vaivautunut penkin alta edes katsomaan. Takasin tullessa juna  oli puoli tuntia myöhässä, siinähän me sitten laitettiin laituritreenit pystyyn Riihimäen asemalla; seuruuta ja kaukoja häiriössä, ei tullut kylmä kummallekaan.

Hauska koira, paras palkka on leikki ohjaajan kanssa, pallo itessään tai namit ei vois vähempää kiinnostaa, kun valittavissa on riekkumista yhdessä. Tästä on hieno jatkaa eteenpäin. Malttia on, vauhtilähtöjen suhteen töitä riittää! Tuhannet kiitoksen meidän päällekatsojille, ilman teitä tie tähänkin tulokseen olisi ollut paljon pidempi ja huonokuntoisempi!

E - eek - epilepsy

A cute puppy with a future as a healthy and sound dog.  Alas, not! When Kide, Jolly Agile flying Flow, was almost one year old she had her first epileptic seizure although (and luckily) she did not have them often enough to need medication. Fortunately, she has not had any for years. Five years ago when she was born there were no open databases so a breeder without contacts who wasn’t aware of rumoured cases, just did not know which dogs might be at risk of epilepsy. Almost the same time that I heard about the seizure, I was told about the Czech database. How many relatives of my dog did I find!  Knowing that, no wonder that we “won” in the lottery one ugly epilepsy case. A great sorrow and tragedy for the family but also to all the families with the siblings who were  all doomed. The databases help us a bit but not too much, at least as long as there are people wanting to hide this shameful disease. 

I was curious and gathered the information from the earlier- mentioned Czech one (the biggest one) and two other ones (the UK and Swedish Vall reg) containing about 100 BCs each.  Combining all these three databases showed 388 epileptic border collies (or just fitting) with known pedigrees. The biggest monster, in the pedigrees, is the line breeding. Most of the epileptic dogs had one dog twice or three times in their pedigree, some of them had several grandparents repeated in their pedigree.  I guess people can be just so greedy. When we produce an outstanding dog, a real show winner or a magnificent working dog, we want to have a copy of this magnificent dog and start line breeding. Even though we are told all the time about the hazards that lie within inbreeding - our dog is so special that we can take the risks involved! 

Hopefully, one day we will have a gene test for epilepsy! This still should not encourage us to continue inbreeding. There are so many other gene failures to be produced just because of the poor gene combinations. Variety is needed in the gene pools! I cannot help thinking if we would not have any dogs with a bad reputation being the epilepsy carriers if they have not been used all over again. At least the number of epileptic dogs would be essentially smaller.

I do not see any point in publishing the list of the most common sires or dams found behind the epileptic dogs. Since the list is a very artificial list, the results could be exactly the other way round if all the dogs were included. Now, it would be a list of the dogs whose owners or breeders have been open about the matter. Making a list with this scarce information would be unfair and is untrue, too. Hoping for a bright future for all the puppies in the future litters!

Serti-Särmä, Melkein hurahin ja etsivänä

Tulosrintamalla ei ole mitään tapahtunut pitkään, onneksi nyt on hienoa kerrottavaa. Kiilan poika Särmä sai aksassa hyppyradalta sertin lauantaina. Vähän olen ylpeä, että Särmä on saanut noin upean kartturin, mielettömän hillittyä ja hallittua vauhtimenoa! Särmän & Saken vauhtirata
Kuva Saran!

Tuhannet onnittelut sertistä S & S & S!

Nyt on sekä Särmällä että Funilla yksi sertti hyppyradoilta. Aikas hassu sattuma, että kummatkin saivat serttinsä tulemalla kolmanneksi Muotkan radalla.






En tosiaan ajatellut, että meistä olisi kisaajksi tokossa  Jingan kanssa pitkään aikaan uusilla säännöillä. Nyt ollaan sentäs päästy treenimään viimeisen viikon aikana ja eilenkin oli kovin hauskaa. Kun samaan aikaan mediassa kuulutettiin, että Seinäjoen karsintakokeen ilmoittautumista on jatkettu, niin  ihan monen monta tuntia harkitsin ilmoittautumista. Ei me taideta olla ainoita, joilla tyhjään lähetys on vielä vaiheessa. Onneksi tajusin, ettei meidän kiertohässäkkä ole vielä lähellekään kisavalmis (kaikkien muiden vanhojen kauneusvirheiden lisäksi). Liike onnistuu, jos voidaan tehdä pelkkää kiertoa ensin tai voin sen tolpan käydä näyttämässä. Mutta jos putkiaivon vie valmiille hässäkälle, niin ei voi pieni koira tajuta, mitä siltä halutaan. Josko me vaan sitten jatketaan harjoituksiamme omissa ympyröissä toistaiseksi. Prikan kanssa voisi pikkuhiljaa alkaa koekalenteria katsella, se on aika lailla saanut malttia, jota sillä ei vielä viime syksyn möllikisoissa ollut.

Halli- ja olohuonetreenien lisäksi olemme taas päässeet pihatreeneilemään, kyll nyt kelpaa! Väliin osui kyllä pääkallokeliä,  jolloin oli hienoa päästä hallille. Vaikkei kovin usein tule lähdettyä, niin pelkkä mahdollisuus ilahduttaa. Ruhtinaallista, kun on valinnan varaa! Muutaman viikon olen kolannut pientä kenttää (suurimmillaan noin 6-8 m x 20 m) ja siitä on ilo otettu irti. Erehdyin jo luulemaan, että voin treenata mustia yhtaikaa. Viime viikolla Kiila sai ekan kerran sinisen elefanttipallonsa pihalle ja viihtyi sen kanssa omissa oloissaan ja mustat tulivat kanssani tekemään kiertoja, hyvin meni. Tänään yritin samaa, ei vaan onnistu, Prikka kyylää vain Jingaa ja ei osaaa mitään. Siis koira kerrallaan treenamme me.

Kuin en ole ennen huomannut ulkona karvanlähtöaikaisen Kiilan karvavanoja? Ei ihmekään, että hukumme koiran karvoihin kahdesti vuodessa, kun ulkonakin jää mieletön vana tuon koiran perään. Nyt on ollut paljon tuoretta valkoista lunta poluillamme, siksi kai silmiini osuu karvatuppoja tasaisin välein. Kiila pysähtyy vähän väliä täsmärapsuttamaa ja joka kerta irtoaa tuppo. Niitä tuppoja tuppaa olemaan aika tiuhasti. Toinen tapa jättää irtokarvoja on liukuminen kyljittäin polkuja pitkin, tällöin ei jää tuppoja mutta polku päällystyy irtokarvoilla. Tätä mukavaa kautta jatkuu runsas kaksi kuukautta, ennen joulua tämä alkoi ja vielä vaan irtoaa. Vaikka Kiila pudottelee karvaansa paljon matkan varrelle, niin olen kerännyt karvaa talteen tässä vuosien varrella.  Nyt lähti kilon satsi villaa kehrättäväksi ja odotan jännityksellä minkälaista lankaa saamme jossain vaiheessa.

"tuu jo!"

Jinga ja muutama lumipallo

Kiila ja talvihupinsa sininen pallo, jota se taitavasti kuljettaa, vaikka rappusia ylös!

"Pidä tunkkis" sanoi nämä, kun kiertoon lähetin ja haki Jingan pallon.

No, kyll me sit joku yhteiskierto saatiin aikaiseksi.

Pienestä iso juttu

Tämä trio on ulkoillut ahkerasti talvisesta maisemasta nauttien. Kamera on ollut usein mukana ja kovimmilla pakkasilla ihme kumma pystyin kuvia ottamaan mutta pysähdykset oli kyllä koirille liikaa. Onneksi nyt on leudompaa niin tarkenee tarvittaessa kamerankin kanssa. Vain Prikka on päässyt tokoilemaan hallille, Jinga on potenut katkennnutta kynttään. Viimeksi tein taas muutamaa liikettä putkeen liikkuroituna. Hyvin meni itse liikkeet mutta alun perusasento oli hukassa. Jälkikäteen tajusin, että tein ihan eri lailla kuin yleensä treenatessa. Nyt vaan lässytin yhdessä menoa, niin siksi koirakin oli ihan ulalla, että mitä tässä halutaan.  Kotitokoja ovat sitten kaikki saaneet tehdä. 

Lisää pakkasilman kuvia viime viikolta FB:ssä   ja paria viikkoa (ja vuottakin) aiemmin. On sitä jääseinämiä tässä ihan lähelläkin ja hiihtämässäkin käytiin.

Meillä oli tällä viikolla koirien fyysisen kunnon rutiinitsekkaus toukokuun jälkeen. Mielestäni koirat oli etukäteen ihan ok. Viikonloppuna huomasin kuitenkin, että Jingan oli vaikea juosta kynsirikkojalkansa kanssa. Halua olisi ollut mutta kipeää teki ja ei vaan pystynyt. Niin siinä vaan oli käynyt, että yksi pieni kynsirikko oli saanut koiran aivan jumiin. Onneksi Luunhalaajamme tuli  sopivasti  jumit toteamaan ja avaamaan, eiköhän Jinga ole pian kuosissa taas! Eiköhän Jinga pääsee pian vauhtiliikkeiden kimppuun ja pallopalkankin saattaa joskus saada. 

Jinksusta on tosi paljon alla olevan kaltaisia kuvia. Se on niin onnellinen, kun on saanut tehdä töitä ja ja saanut siitä vielä lelunkin palkaksi. Alla kuvia onnellisesta treenaajasta, ensin Etoelävän Ellin kuvaamana ja sitten heinäkuussa Hämeenlinnan treenien jälkeen ja bortsuleiriltä 2013.

Alla toinen pienen ongelman uhri. Kiilahan oli keväällä surkiassa kunnossa, ennenaikaisesti vanhentunut ja turvonnut koiramamma. Alla on Kinnusen Ellin ottama kuva Kiilasta ja sitähän en halunnut katsoa tai jakaa, niin pahaa teki turvonneen ja haluttomon koiran katsominen. Onneksi Kiilankin ongelmat selvisi, ei ollut kilpirauhasongelmaa, vaan ihan triviaali anaalirauhasongelma kehittyi ja paisui ja sai koko koiran jumiin. Onneksi Luunhalaajan keväiset käynnit avitti koiran oloa ja päästiin anaaliongelmista ja niiden aiheuttamista jatko-ongelmista eroon.

Näin elämässä läsnä oleva Kiilaseni, timmi ja aktiivinen koira.

Kinnusen Ellillä oli tällainen hauska motto ja kun on niin osuva niin lainasin tämänkin Ellin Etoelävä-sivuilta, kun etsin noita toukokuun kuvia koiristani.