Tulosrintamalla ei ole mitään tapahtunut pitkään, onneksi nyt on hienoa kerrottavaa. Kiilan poika Särmä sai aksassa hyppyradalta sertin lauantaina. Vähän olen ylpeä, että Särmä on saanut noin upean kartturin, mielettömän hillittyä ja hallittua vauhtimenoa! Särmän & Saken vauhtirata
Kuva Saran!
Tuhannet onnittelut sertistä S & S & S!
Nyt on sekä Särmällä että Funilla yksi sertti hyppyradoilta. Aikas hassu sattuma, että kummatkin saivat serttinsä tulemalla kolmanneksi Muotkan radalla.
En tosiaan ajatellut, että meistä olisi kisaajksi tokossa Jingan kanssa pitkään aikaan uusilla säännöillä. Nyt ollaan sentäs päästy treenimään viimeisen viikon aikana ja eilenkin oli kovin hauskaa. Kun samaan aikaan mediassa kuulutettiin, että Seinäjoen karsintakokeen ilmoittautumista on jatkettu, niin ihan monen monta tuntia harkitsin ilmoittautumista. Ei me taideta olla ainoita, joilla tyhjään lähetys on vielä vaiheessa. Onneksi tajusin, ettei meidän kiertohässäkkä ole vielä lähellekään kisavalmis (kaikkien muiden vanhojen kauneusvirheiden lisäksi). Liike onnistuu, jos voidaan tehdä pelkkää kiertoa ensin tai voin sen tolpan käydä näyttämässä. Mutta jos putkiaivon vie valmiille hässäkälle, niin ei voi pieni koira tajuta, mitä siltä halutaan. Josko me vaan sitten jatketaan harjoituksiamme omissa ympyröissä toistaiseksi. Prikan kanssa voisi pikkuhiljaa alkaa koekalenteria katsella, se on aika lailla saanut malttia, jota sillä ei vielä viime syksyn möllikisoissa ollut.
Halli- ja olohuonetreenien lisäksi olemme taas päässeet pihatreeneilemään, kyll nyt kelpaa! Väliin osui kyllä pääkallokeliä, jolloin oli hienoa päästä hallille. Vaikkei kovin usein tule lähdettyä, niin pelkkä mahdollisuus ilahduttaa. Ruhtinaallista, kun on valinnan varaa! Muutaman viikon olen kolannut pientä kenttää (suurimmillaan noin 6-8 m x 20 m) ja siitä on ilo otettu irti. Erehdyin jo luulemaan, että voin treenata mustia yhtaikaa. Viime viikolla Kiila sai ekan kerran sinisen elefanttipallonsa pihalle ja viihtyi sen kanssa omissa oloissaan ja mustat tulivat kanssani tekemään kiertoja, hyvin meni. Tänään yritin samaa, ei vaan onnistu, Prikka kyylää vain Jingaa ja ei osaaa mitään. Siis koira kerrallaan treenamme me.
Kuin en ole ennen huomannut ulkona karvanlähtöaikaisen Kiilan karvavanoja? Ei ihmekään, että hukumme koiran karvoihin kahdesti vuodessa, kun ulkonakin jää mieletön vana tuon koiran perään. Nyt on ollut paljon tuoretta valkoista lunta poluillamme, siksi kai silmiini osuu karvatuppoja tasaisin välein. Kiila pysähtyy vähän väliä täsmärapsuttamaa ja joka kerta irtoaa tuppo. Niitä tuppoja tuppaa olemaan aika tiuhasti. Toinen tapa jättää irtokarvoja on liukuminen kyljittäin polkuja pitkin, tällöin ei jää tuppoja mutta polku päällystyy irtokarvoilla. Tätä mukavaa kautta jatkuu runsas kaksi kuukautta, ennen joulua tämä alkoi ja vielä vaan irtoaa. Vaikka Kiila pudottelee karvaansa paljon matkan varrelle, niin olen kerännyt karvaa talteen tässä vuosien varrella. Nyt lähti kilon satsi villaa kehrättäväksi ja odotan jännityksellä minkälaista lankaa saamme jossain vaiheessa.
"tuu jo!"
Jinga ja muutama lumipallo
Kiila ja talvihupinsa sininen pallo, jota se taitavasti kuljettaa, vaikka rappusia ylös!
"Pidä tunkkis" sanoi nämä, kun kiertoon lähetin ja haki Jingan pallon.
No, kyll me sit joku yhteiskierto saatiin aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti