Hektisen tammi- ja helmikuun jälkeen oli aivan superia nauttia rennosta hiihtolomasta kera perheen & ystävien. Säät suosi, saimme nauttia auringosta ja kokea tuulen voimaakin. Ihan hulppea kahdeksan hengen mökki oli just hieno kuuden-kahdeksan hengen käyttöön. Tällä kertaa olimme Länsi-Lapin puolella Pallaksen kauniissa tunturimaisemissa.
Ensimmäisenä päivänä vähän pelästyin pääseekö koirien kanssa ulkoilemaan kunnolla, kun upposivat niin hankeen ja jäätäkin kerääntyi tassuihin. Onneksi löysimme polkuja ja kelkkauria, että pysyimme kaikki pinnalla. Ladut lähtivät muutaman sadan metrin päästä ja kun talossa oli vielä kellaria koko talon mitalta, niin voitelusuksien käyttäjäkin oli taivaassa.
Yhden kerran uskalsin ottaa koiran laduille mukaan (mökkinaapurit olivat sitä mieltä ettei koirat turisteja häiritse mutta paikalliset eivät niistä ilostu). Jinga juostessa kauniisti vierellämme, pysähtyi viereemme kelkkaileva poroisäntä, joka huomautti koiran oleva irrallaan. Kaikki oli hyvin, kun koira oli kytketty. Vanha isäntä oli aikamoinen ilmestys turkissaan ja kintaissaan.
Kun oma fysiikka ei kestä niin paljon hiihtolenkkejä kuin muiden, niin onpa hauskaa, kun pihassa voi kaikkea mukavaa puuhastella koirien kanssa, oli valoa, tilaa ja hyvä pohja!
Prikka ehti päästä huoltoon ennen matkaa, ihan en ehtinyt ennen koetta saada fyssarille aikaa mutta heti seuraavalle viikolle, onneksi. Miten sitä ihminen voikin olla niin sokea? Ihan selvästi koira käveli töpöttäen. No, onneksi Oili toissa viikon koulutuksessa availi silmiäni. Prikka oli tosiaan tulossa kirsusta hännän päähän. Meille uusi hieroja Erika (Kingi ja Kamu) sai suurimmat solmut auki ja kyllä askel mukavasti pidentyi meidän potkurilenkeillä.
Lisää kuvia hiihtolomaltamme löytyy meidän uudelta Fb-sivulta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti