Talvi

Talvi alkaa olla takana ja kevättä kohdin mennään kovassa pakkasessa.  Hieno talvi ollutkin Jyväskylässä, 60 sentin hangessa tallotaan kapeilla poluilla ja metsä ja sen puut ovat ah' niin kauniita!

 Luminoutoja!

Kaverikävelyilläkin on käyty, vaikka alussa meinasivat mekkaloida kahden lauman nartut.

Viime viikonloppuna sattui aikamoinen insidenssi samassa metsässä. Kiila oli kauimpana metsäpolulla edessäni. Kaukaa kuului räkytystä, joka läheni kunnes pysähtyneen Kiilan edessä räkytti kolme kääpiöpinseriä. Omistajat huutelivat koiriaan, joilla ei ollut korvia lainkaan. Kiila vain ihmetteli tapahtumaa naamansa edessä eikä puuttunut mitenkään asiaan. Kun käppänät aikansa mekkaloivat, niin saivat vielä samankokoisen vahvistuksen taakseen. Yhteensä kuusi koiraa räkytti ja mun trio yritti vain väistää ja välttää. Vähän olin ylpeä. Käppänät taas ei mitenkään korviaan lotkauttaneet omistajiensa melkein yhtä isoon metakkaan. No, saisivat olla onnellisia, aina ei vastaan tulijat ole yhtä lehmänhermoisia.

Tässä alkuvuonna on ollut hienoja pudotetun hakuja. Yhtenä aamuna kotiin tullessa huomasin, että yksi remmi puuttuu. Lähetin Prikan matkaan ja näinkin, että kadun päästä jotain löytyi Kadun pää kuvassa). Valitettavasti remmiä ei sitten yhtä suoraviivaisesti osannut tuoda. Myöhemmin samana päivänä luulin, että olin pudottanut hanskani ja niin lähti Prikka taas iloisesti matkaan ihan vaan omien eleideni "käskyttämänä". Näiden jälkeen piti sitten hanskaa pudottaa, että saatiin onnistuneita matkaan lähtöjä ja palautuksia.

Helmikuun alun auringossa

Metsän poluilla on kolme pientä ... kulkenut peräkkäin jo monen monta kuukautta.

Nämäkin on helmikuun alunauringosta

Prikka useimmiten ratkaisee tungoksen hyppäämällä yhden tai kahden koiran yli.

Meidän metsissä - ahhh!

Nämä kaksi voivat nukkua vierekkäin

Ja poseeratakin

Nämä kaksi taas tykkäävät juosta

Kyllähän siihen juniori-Prikka yrittää mukaan

Mutta jää kolmanneksi pyöräksi, ulkoleikit meillä useimmiten siis kahden kauppa, Jinga leikkii hetken Kiilan kanssa ja usein sitten jatkaa Prikan kanssa. Tai sitten Kiila nappaa Jingan Prikalta.

Kilpajuoksussa Jingasta saisi paljon ilkeitä kuvia mutta mieluummin näytetään näitä mukavia. 

Tämä tyyppi juoksentelee vähän omassa sarjassaan, kun ei kuule lähtökäskyä.

Nakuliini-Kiila, ei hirveesti halua olla paikoillaan pakkaskeleillä.

Ei ihan kestänyt kävelyä meidän edellisena iltana tekemä kahden hengen lumikenkäpolku.

Näin hieno polku.

Tilattu kuva, jotta kotimaan kaveri olisi mustasukkainen

Prikan eteenjuoksuja ja pudotetun noutamista viime lauantaina Mikkelissä. Prikka on myös se, joka saattaa pysähtyä eteeni, tuijottaa minua ja tuijottaa pensasta, jossa jossain metrin korkeudella on jonkun pudonnut lapanen.

Sunnuntaina nautimme auringosta Rutalahdessa kera suksien, hieno keli!

Ainoa ongelma on Kiilan kuulo. Se on jo monta vuotta liikkunut kuin juna edellämme. Ei kuule, eikä reagoi huutoon. Nytkin valitsi välillä väärään uran, jota pitkin kulki, meni tosi pitkään, ennen kuin huomasi, että me ei tulla samalla uralla.  Sitten yritti vielä vauhdilla juosta suoraan eteenpäin, jos polkumme jossain yhtyisivät. Pakko oli antaa periksi ja tulla hangen kautta luoksemme. Tosi hyvässä kunnossa on 11, 5 vuotias ladymme, muuten ei ikä paina.

Tokorenkaalla aurinkoisessa Mikkelissä

Renkaan koulutus alkoi aamulla 9:30 Mariannen luennolla pennun matkasta tokon maailmaan. Esitys oli kovin kattava ja mikä parasta myös konkreettinen, kun Marianne näytti miten "treenaa" nelikuukautisen BC-pentunsa kanssa. Avainsanat oli intensitetti ja aktiivisuus ohjaajaa kohtaan. Treenpaikoilta jää aina mukava olo yhdessä tekemisestä, uudet jutut tehdään tutuilla kentillä ja uusilla kentillä taas helpotetaan tehtäviä, niin että aina saadaan onnistumisia. Matkalla Mikkeliin vähän harmittelimme treenikaverin kanssa, että menee koko päivä, kun toisen vuoro oli aamusta ja toisen iltapäivästä. Mutta eipä harmiteltu jälkikäteen, oli aikas antoisa päivä seurata muita koirakoita.

Tässä treenikaverimme Riepu ruudussa, jonka myös me teimme Satun silmien alla ekassa setissä zetan kera. Toisessa setissään Mariannen kanssa Riepu treenaili eteenmenoja. Sen banaanikaarrosta saatiin hienosti pois, kun lattiatargetti poistettiin ja se juoksi seinää kohden.

Tässä päivän nuorin osanottaja, 10-viikoinen Rehti Jyväskylästä myös, jonka "isoveli" Valpas on myös treenikavereitamme.

Marianne avittaa Rehtin intensiteettiä luoksariin.

Ja asennetta löytyi kakarasta

No, tämä koira sitten?! 

Ei pyöri silmät päässä ei! 

Ainakin on selvästi vinossa, väisti sivulle päin kunnolla käskyn kuultuaan. Prikka sai kyllä kiitosta kauniista seuruusta ja stopeista mutta myös potkua kaivattiin. Tällä maahan meno oli zetassa kaikin puolin huono. Tätä en ollut omissa treeneissä huomannut ja saattoi olla myös vain tämän päivä juttu. Pitää vaan muistaa aina vahvistaa noita pieniä osasia. 

Ennen vuoroamme seurasin miten upeasti ja suuresti saatiin tollerin asennetta sivulle tuloon ja luoksariin nostettua. Mutta eihän se minuun mitenkään kuulunut, näin kuvittelin.

Ekassa setissä Sadun kanssa seuruumme oli hyvä zetassa, kovasti saimme kiitosta. Ennen zetaa teimme EVL-ruudun, tosi epävarmana lähti, lisäkäskyllä osui ympyrään. Ruutuun meni hyvin, ei mennyt ekalla maahan (se tasapaino ennakoinnin estämisen ja tekemisen kanssa). Uusinnassa taas pysäytin liian aikaisin. 

Mariannen kanssa teimme toisen koemaisen setin: EVL-ohjattu, seuruu ja kaukot. Ohjatussa korjasimme merkille menon intensiteettiä (P. tekee välillä tosi upealla ilmeellä mutta välillä sitten lömpsöttelee). Pitää valmistella tehokkaampaan merkillä lähtöön ja vaatia sitä, ei saa huolia huolia huonoja. Sitten tämä ongelma johon näemmä aina välillä palaamme, mälväys tuli myös esiin. M:n mielestä mälväys poistuu, jos Prikka tulee samalla vauhdilla pois kapulalta kuin on sinne mennyt. Silloin ei ehdi mälväillä.

Itse seuruuseen saimme mahtavasti ilmettä herättämällä Prikka töihin; rytmin muutosta, pysähdyksisä, käännöksiä. Tuntui hyvältä ja näytti hyvältä! Itse, kun on tuudittautunut siihen, että Prikka on virkamies ja tekee tasaisesti ja se on sen luonto. Silmien avausta tarvitaan. Kaukon probleemeihin emme ehtineet puuttua. Teki kaikki siirtymät mutta löysästi. Saman ongelman kanssa paini muutkin, asiaa korjattiin tehden läheltä ja ripeyttä vaatien. Huippukoulutus, kiitos rengas ja Mikkeli!

Pakko oli ottaa kamera mukaan kävelylle, niin oli kaunis kimalteleva hanki aurinkoisessa metsässä. Tehtiin Prikan kanssa muutamia eteenmeno treenejä pallolla.

Häikäisevää ja toisaalta tuttua - hajumaailma a la Hormila

Lauantaina Ilkka Hormilalla oli Jyväskylässä neljän tunnin luento. Vähän mietin, että onpa pitkä juttu mutta kai se on mentävä, kun  melkein "takapihalla" moista järjestetään. Kyllä kannatti mennä ja vielä lisää olisi halunnut kuulla. Hyvin oli rakennettu kokonaisuus, väliin videon pätkää ja väliin kalvoa ja jutuskelua pitkän linjan poliisikoirakouluttajalta.
Oli huippua kuulla miten koiria on koulutettu lähtökohtaisesti "kaverina", alistaminen ja kovalla kouluttaminen ei ole ollut se juttu. Ihanan herkullisia tarinoita, opettavaisia näkökulmia ja mielenkiintoisia kokemuksia pitkältä matkalta koiran kouluttamisessa. Hienoa kuulla, kun työ on harrastus ja päinvastoin ja sitä arvostaa.
Koiran hajumaailmaan en ole kovinkaan paljoa perehtynyt, hyvä saada siltäkin saralta tiedon jyväsiä. Suuri osa tarinoinnista oli sovellettavissa kaikkeen koiran koulutukseen. Hormilalla oli talomalli kilpailukoiran rakentamisesta. Perustana koiran aika kasvattajan luona. Monipuoliset kokemukset kasvattajan luona luo vahvan perustan. Tarhapennun vähäiset ihmiskontatkit ja pienet ympyrät luo huteran pohjan.  Useampi kerros kului koiran kouluttamisessa. Talon vintti oli kilpaileva koira. Siitä Hormila sanoi hyvin, että jotkut jäävät sinne ullakolle, eivätkö muista, että tekee hyvää palata takaisin perusteisiin ja hömppäillä. Näimme myös hienoja videoita kahden eläkeläisen, Hormilan ja koiransa, hajutunnistuksesta, niin esineen etsinnästä kuin jäljestämisestäkin. Oli todella antoisa luento, suosittelen lämpimästi.  Kiitos Koirataito SM:n Salmelle rohkeudesta varata 300 hengen sali Jyväskylän yliopistolta! Hieno esitys sai arvoisensa raamit ja laajan yleisön, iso Ahtisaari oli melkein täynnä.

Me jatketaan uudella innolla nenutyöskentelyjämme!