Renkaan koulutus alkoi aamulla 9:30 Mariannen luennolla pennun matkasta tokon maailmaan. Esitys oli kovin kattava ja mikä parasta myös konkreettinen, kun Marianne näytti miten "treenaa" nelikuukautisen BC-pentunsa kanssa. Avainsanat oli intensitetti ja aktiivisuus ohjaajaa kohtaan. Treenpaikoilta jää aina mukava olo yhdessä tekemisestä, uudet jutut tehdään tutuilla kentillä ja uusilla kentillä taas helpotetaan tehtäviä, niin että aina saadaan onnistumisia. Matkalla Mikkeliin vähän harmittelimme treenikaverin kanssa, että menee koko päivä, kun toisen vuoro oli aamusta ja toisen iltapäivästä. Mutta eipä harmiteltu jälkikäteen, oli aikas antoisa päivä seurata muita koirakoita.
Tässä treenikaverimme Riepu ruudussa, jonka myös me teimme Satun silmien alla ekassa setissä zetan kera. Toisessa setissään Mariannen kanssa Riepu treenaili eteenmenoja. Sen banaanikaarrosta saatiin hienosti pois, kun lattiatargetti poistettiin ja se juoksi seinää kohden.
Tässä päivän nuorin osanottaja, 10-viikoinen Rehti Jyväskylästä myös, jonka "isoveli" Valpas on myös treenikavereitamme.
Marianne avittaa Rehtin intensiteettiä luoksariin.
Ja asennetta löytyi kakarasta
No, tämä koira sitten?!
Ei pyöri silmät päässä ei!
Ainakin on selvästi vinossa, väisti sivulle päin kunnolla käskyn kuultuaan. Prikka sai kyllä kiitosta kauniista seuruusta ja stopeista mutta myös potkua kaivattiin. Tällä maahan meno oli zetassa kaikin puolin huono. Tätä en ollut omissa treeneissä huomannut ja saattoi olla myös vain tämän päivä juttu. Pitää vaan muistaa aina vahvistaa noita pieniä osasia.
Ennen vuoroamme seurasin miten upeasti ja suuresti saatiin tollerin asennetta sivulle tuloon ja luoksariin nostettua. Mutta eihän se minuun mitenkään kuulunut, näin kuvittelin.
Ekassa setissä Sadun kanssa seuruumme oli hyvä zetassa, kovasti saimme kiitosta. Ennen zetaa teimme EVL-ruudun, tosi epävarmana lähti, lisäkäskyllä osui ympyrään. Ruutuun meni hyvin, ei mennyt ekalla maahan (se tasapaino ennakoinnin estämisen ja tekemisen kanssa). Uusinnassa taas pysäytin liian aikaisin.
Mariannen kanssa teimme toisen koemaisen setin: EVL-ohjattu, seuruu ja kaukot. Ohjatussa korjasimme merkille menon intensiteettiä (P. tekee välillä tosi upealla ilmeellä mutta välillä sitten lömpsöttelee). Pitää valmistella tehokkaampaan merkillä lähtöön ja vaatia sitä, ei saa huolia huolia huonoja. Sitten tämä ongelma johon näemmä aina välillä palaamme, mälväys tuli myös esiin. M:n mielestä mälväys poistuu, jos Prikka tulee samalla vauhdilla pois kapulalta kuin on sinne mennyt. Silloin ei ehdi mälväillä.
Itse seuruuseen saimme mahtavasti ilmettä herättämällä Prikka töihin; rytmin muutosta, pysähdyksisä, käännöksiä. Tuntui hyvältä ja näytti hyvältä! Itse, kun on tuudittautunut siihen, että Prikka on virkamies ja tekee tasaisesti ja se on sen luonto. Silmien avausta tarvitaan. Kaukon probleemeihin emme ehtineet puuttua. Teki kaikki siirtymät mutta löysästi. Saman ongelman kanssa paini muutkin, asiaa korjattiin tehden läheltä ja ripeyttä vaatien. Huippukoulutus, kiitos rengas ja Mikkeli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti