"Meidän" jääluola (Kammarinmäen lippaluola) antoi tänä vuonna odottaa syntymistään, mutta syntyihän se lopulta. Pääsiäisen jälkeen oli koirien kanssa metsässä, kun takaata kyseltiin tietä jääluolalle, opastin retkeilijät perille asti. Seuraavana päivänä kävin kameralla ikuistamassa jäätaidetta, jota en aiempina vuosina ole huomannut syntyneen.
Trio keväällä 2015 - mittatikkuina
Huhtikuu 2018
Kesäkeittiön rakentaja on tasan tarkkaan tiennyt mihin aurinko paistaa.
Rinteessä on vielä näin iloisesti lunta, kun auringosta oli jo hyvin sulanut.
"Taas tuolla puussa on lapanen ja se mua tuijottaa! Kai sä sen näet ja jotain teet"
Maisemakukkulalle
Joku pääsi jo huipulle
Ja näin asettautui trio poseeraamaan.
Pääsiäisenä nautittiin auringosta ja niin myös tällä viikolla, ihan hulppea viikonloppu kruunasi tämän aurinkoisen viikon. Jyväskylässä vaan on sen verran lunta, ettei viime viikolla ollut mitään menemistä kentille. Tietkin suli yllättäen kokonaan tai osittain asfaltiksi, niin ettei niitäkään voinut hyödyntää. Metsässä sentään on polut olleet ihmeen kantavat ja hankikin on aika lailla hyvin koiria kantanut, joten kirmailleet ovat kovin.
Lauantaina mökille saavuttuamme saivat koirat haasteita. Laitoin ne mökkitielle etsimään sinne kuukausi sitten hukattua pipoa (jonka näimme ajaessamme). No, innolla lähti Prikka matkaan ja palasi kohta yhtä innokkaana. Sitten lähtivät molemmat mustat yhtä innoissaan parikin kertaa ja tulivat aina yhtä pian yhdessä takaisin. Minä en siis voinut ylpeillä heidän taidoilla. Lähdimme sitten yhdessä katsomaan, missä pipo luurailee. Ei tarvinnut pitkälle mennä, kun koirat onnellisena istuu mua vasten jotain edessään. Menin katsomaan ja pipohan se siinä, se oli vaan niin jäätynyt, etteivät saaneet sitä irti maasta. Haasteita pitää siis olla tai sitten vain eri tapoja pilata koira.
Prikka ja Jinga niin nauttivat jäälle juoksentelusta
Prikka nautti myös löträämisestä
Tässä trio odottaa kutsua.
Kutsu tuli mutta minne juoksee Kiila?
Nämä kaksi suorinta tietä!
Kiila kiersi pitkin rantoja. Yritin myös mennä jäätä pitkin kävelylle, lähellä rantoja toki. Juuri olin nähnyt paljon sitä jäätä oli, kun avanto tehtiin ensimmäiseksi saavuttuamme. Ei suostunut koira jäälle tulemaan ja itseäkin alkoi hirvittää jään narahtelu ja kaikki ne tummat kohdat, joten luotin vanhan koiran "vaistoon" ja kiertelimme lähiniemen rantaa pitkin, ei jäitse.
Tässä ihanassa aurinkometsässä ei ollut lunta lainkaan, kelpasi jäljestää ja esineruutuilla.
Viikonlopun lämpöaalto tarjosi upeat treeniolosuhteet. Päästiin treenaa pihalla lauantaina sen verran sulia kohtia oli Hämeenlinnan mökin pihapiirissä. Sunnuntaina tehtiin kevään ekat jäljet mustavalkoisille. Voi sitä intoa, hyvät janat kummallakin. Prikka kadotti jäljen kolmannen kepin jälkeen, ylimääräisen mutkaan jälkeen palattiin jäljelle ja saimme iloita yhdessä viidennellä kepillä (neljäs jäi jonnekin harhapolun takia). Jinga taas käveli parinkin kepin päältä ja jätti ne noukkimatta. Olisiko syy ollut mun hukkaamat kepit, vain yksi jäi mulle ja otin metsästä vaan jotain neljän hukkaamani tilalle? Liikaa haasteita pienen koiran nenulle.
Esineruutuakin tehtiin ja ensimmäinen "esine" löytyi jo ruutua tallatessa. Hyvin upposivat kaikki vuorollaan takalaidalle asti. Siitä olin kovin iloinen. Jostain syystä Prikka ja Jinga löysivät täsmälleen samat esineet, kuusi esinettä oli tarjolla ja kolme saivat kumpikin hakea. Hyvin jäin intoa seuraavan kertaan.
Yksi koira kivellä.
Kaksi koiraa kivellä.
Kolme koiraa kivellä.
Neljän Vuoren Hiihto "sponssasi" näin hienoja nurkkamerkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti