Kyllä kotona Jyväskylässäkin on lunta kiitettävästi piisannut, kantohankia harvemmin. Toissa viikolla oli pihamme jo kovasti paljastumassa lumen alta, kunnes tuli parin päivän lumipyräkkä tuoden 30 senttiä lunta. No, hetkeksi peittyi havut puhtoisen lumen alle.
Pidensimme hankikautta suuntaamalla pääsiäislomalla tänä vuonna Saariselälle. Ja kyllä kannatti, aurinko paistoi päivisin, aamuisin upealla kantohangella kelpasi koirien kirmailla (ja tosihiihtäjien nauttia hyvästä liusta). Kuvassa koirat nauttivat mökin lähistön kelkkaurista istuttuaan matkapäivän autossa.
Ensimmäisenä päivänä lähti koko mökillisemme (7 hiihtäjää ja baby) laduille, koirista vain nuorin eli Prikka huolittiin mukaan. Kaunispään koiralatu kutsui monia muitakin mutta hyvin mahduimme mukaan. Hiihtelin jossain vaiheessa porukkamme viimeisenä, perässätulija sitten kysyi, että olenko ryhmän vetäjä. Kysyin, mistä hän moista päättelee, niin: "takkisi takia". Ylläni oli Heidelbergin Agilityteamin melkein 20 vanha veryttelytakki. Tyttäreni ei meinannut ladulla pysyä, kun kerroin ryhmänjohtajuudestani. "Heidelbergin agilitytiimi on matkustanut hiihtämään Saariselälle mukanaan yksi agilitykoira". Sattumoisin joukossamme oli kaksi saksalaista tuttuamme, joten kielisekamelskaakin riitti.
Moutakurulla kelpasi nauttia taukotuvan kahvilan monipuolisista antamista. Takaisin tullessa pysähdyimme Luttotuvalle makkaranpaistoon. Kuukkelit ilahduttivat taukoilijoita tällä mökillä oikein urakalla, tulivat kädestä syömään, vaikkei kuvassani liiemmälti näykkään.
Kaunispään huipulle kiipesin koirien kanssa useamman kerran, joko pitkin kelkkauria tien vieressä tai laskattelurinteiden ja Suomen pisimmän pulkkamäen viereistä kävelytietä.
Iltaisin ei kelkkaurakaan aina kantanut, muutaman kerran tumpsahtelin hankeen kengillä tai lumikengillä. Kiila (ja kaverinsa) olivat kovin huolissaan. Alemmassa hanskani yrittää antaa Kilan kanssa perspektiiviä upotuksen syvyydelle.
Pakkoposetusta Kaunispäällä
Pakkoposetusta #2 Kaunispäällä
Laskeutumassa takaisin mökille
Aamuauringossa
Ilta-auringossa
Kiilaa näkee vähiten kuvissani, koska on enimmäkseen polveni takana. Nyt jäin istumaan ja ihailemaan maisemia ylärinteen kanervikkoon, Kiila jäi lähimmäksi ja muut kauemmaksi odottelemaan. Prikka tykkää tauoilla olla kauempana tarkkailemassa tilannetta.
Mökin polulta lähimmät tunturit ilta-auringossa.
Parina päivänä ajelimme Kiilopäälle ja siellä olikin enemmän valinnan varaa (koira)polkujen ja reittien suhteen. Tämä kuva Kiiilopään huipulta, jossa oli melkeinpä tungosta (pari erillistä koiraporukkaa meidän lisäksi) kauniina päivänä.
Matkalla alas huipulta oli paikoittain kunnon pälviä.
Kytkentäni kunnossa! Toisena Kiilopääpäivänä muut hiihtivät Kiilopäälle tai sieltä takaisin, kun taas minä ja "neljä" nelijalkaista tehtiin oiva patikkaretki. Oli polkuja mistä valita ja ahkio perässä oli kivempi valita suht tasaisen maaston reitti.
Hyvällä polku-uralla oli varsin kevyt vetää perheen pienimmäistä ahkiossa
Prikka tsekkaa pääsikö pienokainen turvallisesti poroaidan portin läpi.
Vetäjät ja vedettävä edustalla, Kiilopää taustalla.
Vetokoirat melkein vetää (Kiilan, 12 v. ei tietenkään tarvitse).
Kauniit oli polut kuin myös itse Kiilopääkin. Meillä oli kyllä hyvä tuuri, kauniit ilmat ja yöpakkaset loivat oivat puitteet ulkoilulle upeissa maisemissa.
Trio ja baby. Aiemmin baby on ollut suhteellisen stabiili olento ja siksi vaaraton. Nyt oli tilanne muuttunut kovasti aiemmasta, babyhan liikkui ja ulottui kaikkialle. Kukin koira ja baby oli kiinnostunut liikkumattomasta kohteesta. Koirat lähtivät mieluiten livohkaan babyn tullessa kohti, baby taas kääntyi koirista poispäin näiden lähestyessä. Hyvin lukivat siis toisiaan. Viikon aikana Prikka oli eniten kiinnostunut kaverista, yritti käydä nuolemassa, jos valvonta petti ja odotti häntä heiluen toisen heräämistä. Jingasta tuli "loistokaveri" ruokailuaikana. Ei löytynyt ruuan murenta syöttötuolin ympäriltä, Jinga piti siitä hyvän huolen. Kiila taas oppi luottamaan, että hellimistilanteita valvotaan. Baby oppi kauniisti taputtamaan koiraa jaoli kovin ylpeä osaamisestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti