Heinäkuun helteillä uitiin enimmäkseen, lenkit jäi aika vähiin, onneksi helteet osui mökkeilyn kanssa samaan aikaan. Varjoisella tontilla ei ole niin helteistä kuin kaupungilla. Todennäköisesti näissä laiturihommissa Jinga loukkasi polvensa. Kovin linkuttaen lähdimme iltakävelylle, pahalle tuntui astuminen oikealla takajalalla.
Jinga tykkää nukkua kuusen juurilla ja lepäili ihan vapaaehtoisesti paljon. Mökkiloman päätyttyä heinäkuun lopulla meillä olikin aika varattuna eläinlääkäriin. Kuonon herneet piti tarkistuttaa, eläinläkärimme lomalta paluun jälkeen, tätä olimme jo jonkin aikaa odottaneet. Eläinlääkäri oli samaa mieltä, että kuonossa on kaksi uutta kasvainta. Polvi oli turvonnut ja kuuma, joten se kuvattiin. Kuvat ja polven oireet viittasi siihen, että nivelsiteet on leikattava, että jalka kuntoutuu. Eläinlääkärimme, joka oli leikannut Jingan kasvaimen kuonosta tammikuussa mietti, että koira pääsisi yhdellä leikkauksella, jos sama ortopedi, joka leikkaisi polven, leikkaisi myös kuonon uudet kasvaimet. Pieni soittorinki paljasti, ettei Jyväskylässä ollut lähiviikkoina leikkaavia lääkäreitä. Tampereeltakaan en saanut aikoja, piti laajentaa kyselyjä Toijalan Evidensiaan, sieltäkin saimme ajan mutta vasta runsaan viikon kuluttua.
Ajelimme pari viikkoa sitten Hämeenlinnan mökille, illaksi josta oli näppärämpi matka Toijalaan aamupäiväksi. Siellä odottelin pari tuntia ennen kuin Jingan vuoro päästä rauhoitukseen koitti, toki eläinlääkäri oli tsekannut koiran aika pian ilmoittauduttuamme. Sen verran oli pessimistinen olo, että sanoin, että leikkaa kuonon kasvaimet ensin ja jos näyttää kovin pessimistiseltä kasvaimien poisto, niin jätetään polvi leikkaamatta. Ontuminen oli selvästi vähentynyt viikon odottelun aikana.
Jätimme Jingan leikeltäväksi arvion mukaan viideksi/kuudeksi tunniksi. Olin Prikan ja Kiilan kanssa metsäkävelyllä, kun eläinlääkäri soitti paljon odotettua aiemmin, että koira on tunnin kuluttua noudettavissa. Kuonon kasvaimet oli saatu hyvin pois, nyt leikattiin sentti tervettä kudosta kummankin kasvaimen ympäriltä (viimeksi ahtaan paikan ja silmien varomisen takia oli vain milli otettu pois, silloinhan ei myöskään tiedetty kasvaimen pahanlaatuisuudesta). Jingalla olikin ihan ehjät nivelsiteet, joten polvea ei tarvittu leikata. Voi kuinka iloiseksi tulin tuosta puhelusta! Eläinlääkäri oli tähystänyt polven ja lykännyt lääkettä niveleen. Aika tikatun koiran haimme kotiin. Yllä olevat kuvat kertovat, että tällä kertaa Jinga hyväksyi tötterön. Jinga heräsi tötterö päässä ja emme ikinä uskaltaneet ottaa sitä pois, ettei se keksisi itse yrittää hysteeristä pois ottamista. Aika vaisu koira meillä oli leikkauspäivän ja seuraavankin. Perjantaina Jinga alkoi olla sinut tötterön kanssa ja kun se pääsi pihalle, niin syöksyi iloisesti rakkaimman lelunsa luokse. Kovin oli ilo silmille iloinen pieni koiramme. Kuvat yllä perjantailta kaksi päivää leikkauksen jälkeen. Kuonon päällä näkyy fläppi, ihoa piti siirtää otsalta, ettei silmät menneet vinoon. Ihosiirto vaati kovasti tikkejä. Kovasti tötterö kolisi seiniä, oven karmeja, ihmisiä, koiria ja mitä tahansa esteitä vastaan mutta se ei tötteröpäätä haitannut.
Lauantain vieraat hemmotteli koiria "viilennysjäätelöillä".
Nyt perjantaina oli Jingan viimeinen ilta tötterön kanssa, sen kunniaksi pääsi kentälle. Tosin en montaa liikettä keksinyt mitä moisen tötteröpään ja jalkalevossa oleva koiran kanssa voisi tehdä. Iloinen oli koira, kunhan mukaan pääsi ja sai jotain tehdä ja tällä treenikerralla ei leluja kaivettu esiin lain.
Lauantaina olisi tikit voinut ottaa pois, kun mikään tutuista eläinklinikoista ei ollut auki, niin otin sitten vain tötterön pois. Koirat pysähtyi helteisenä päivänä tähän hengähtämään. Pujottelin eteensä ja otin kuvan hengähdystauostaan.
Sunnuntaina olimme pienellä mustikkaretkellä melkein terveen Jingan kanssa. Antibiottia syötiin lauantaihin asti, kipulääkettä ekasta eläinlääkärikäynnistä asti, kipulääkettä on seuraavaan viikonloppuun mutta sitä napsitaan vielä viikko eteenkin päin siitä. Saimme myös reseptin tuhdimmalle kipulääkkeelle mutta onneksi ei ole ollut tarvetta. Polvivamma jäi mysteeriksi.
Toivottavasti kasvain (pahanlaatuinen pehmytkudossarkooma) saatiin nyt kokonaan poistettua, eikä se enää uusi. Tosi hienosti on ihosiirto parantunut, todella siisti haava ollut. Tavallaan hyvää tuuria, että tuo polvivamma, joka sattui, tuli tähän väliin, kun koira joutui muutenkin pitkään lepoon.
